Kuvaus: Akita
Akita on kotoisin Japanista ja tunnetaan rohkeudestaan, uskollisuudestaan sekä arvokkuudestaan. Rotu kehitettiin alun perin metsästyskoiraksi suurriistan, kuten karhun ja peuran, jahtaamiseen. Akita on suuri ja voimakas koira, jolla on paksu, säänkestävä turkki ja pystyt korvat. Se on hyvin omistautunut perheelleen ja voi olla varautunut vieraita kohtaan. Akita ei yleensä ole muiden koirien paras ystävä ja saattaa olla dominoiva. Koulutus ja sosiaalistaminen on tärkeää jo pennusta lähtien, sillä rotu on itsenäinen ja joskus itsepäinen. Akita sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, joka osaa asettaa selkeät rajat. Se tarvitsee kohtalaisesti liikuntaa sekä aikaa ja panostusta turkin hoitoon, erityisesti karvanlähdön aikaan. Lasten kanssa Akita voi olla hyvä, mutta valvonta on suositeltavaa, koska koira on suurikokoinen ja voimakas. Akita arvostaa rauhallista ja johdonmukaista omistajaa.
Akita arviota
Ominaisuudet
Akita on suuri ja voimakas japanilainen koirarotu, joka tunnetaan sekä ulkonäöstään että luonteestaan. Rotu on saanut nimensä alkuperäisestä kotiseudustaan, Akitan prefektuurista Pohjois-Japanissa, ja sitä on historiallisesti arvostettu vartio-, metsästys- ja seurakoirana.
Ulkonäöltään Akita on tanakka ja hyvin rakentunut koira, jolla on vahva runko, leveä pää ja pystyt korvat. Turkki on kaksinkertainen: pohjavilla on pehmeää ja tiheää, kun taas päällyskarva on suoraa ja hieman jäykkää. Värityksiä on monia, kuten punainen, seesaminruskea, brindle eli tiikerijuovainen sekä valkoinen. Häntä on paksu ja se kaartuu komeasti selän päälle, mikä korostaa rodun ryhdikästä ilmettä.
Luonteeltaan Akita on rohkea, itsenäinen ja hyvin lojaali perheelleen. Se on tyypillisesti varautunut vieraita kohtaan, mutta ei saa olla arka tai aggressiivinen ilman syytä. Akita kiintyy vahvasti omistajaansa ja on usein erittäin suojeleva läheisiään kohtaan, mikä tekee siitä erinomaisen vahti- ja seurakoiran. Yksinolo ja pitkästyminen eivät kuitenkaan sovi tälle älykkäälle koiralle, joten sille tulee tarjota riittävästi virikettä, liikuntaa ja sosiaalista vuorovaikutusta.
Koulutus voi vaatia kokemusta ja johdonmukaista, lempeää ohjausta, sillä Akita voi olla itsepäinen ja tahtova. Tämän takia rotua suositellaan ensisijaisesti kokeneemmille koiranomistajille. Akita sietää yleensä hyvin vaihtelevia sääolosuhteita kiitos paksun turkkinsa. Se vaatii kuitenkin säännöllistä turkinhoitoa, etenkin karvanlähdön aikaan.
Terveysongelmia voi rodulla esiintyä, kuten lonkka- ja kyynärnivelten dysplasiaa sekä perinnöllistä autoimmuunisairautta. Oikein hoidettuna ja huolellisesti kasvatettuna Akita voi kuitenkin elää pitkän ja hyvän elämän, ikähaarukan ollessa yleensä noin 10-12 vuotta. Akita on arvokas ja monipuolinen rotu, joka sopii parhaiten rauhallisiin, koirakokemusta omaaviin koteihin.
Ulkonäkö
Akitan ulkonäkö on voimakas, arvokas ja tasapainoinen, ja se heijastaa rodun alkuperää ja käyttötarkoitusta. Akita on suuri ja voimakas, mutta samalla jalo ja kauniisti rakentunut koira. Se on selvästi suurikokoinen pystykorva, jonka rakenne on tukeva, mutta ei kömpelö. Urosten säkäkorkeus on yleensä 64-70 cm ja narttujen 58-64 cm, joten kyseessä on yksi suurimmista japanilaisista koiraroduista. Paino vaihtelee, mutta urokset painavat tavallisesti 34–54 kg ja nartut 32–45 kg.
Akitan pää on suuri ja leveä, kallon muoto näkyy erityisesti ylhäältä katsottuna. Kuono on vahva ja syvä, hieman lyhyempi kuin kallon pituus, ja kuononselkä on suora. Stoppi on selvä, mutta ei liian jyrkkä. Rodun silmät ovat pienet, tummanruskeat, melko syvälle asettuneet ja mantelinmuotoiset, mikä antaa niille tarkkaavaisen ja lempeän ilmeen. Korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja paksut sekä pystyt, ja ne kallistuvat hieman eteenpäin.
Turkki on kaksikerroksinen: peitinkarva on suora, kova ja hieman pystyssä, kun taas pohjavilla on tiheää, pehmeää ja lyhyempää. Akitan karvan väri voi olla punainen, seesami (punainen mustilla karvankärjillä), brindle (tiikeriraitainen) tai valkoinen. Väritykseen kuuluu usein selvästi vaaleammat osat poskissa, leuassa, rinnassa, vatsassa ja hännän alaosassa; tämä kutsutaan "urajiroksi". Valkoisten yksilöiden tulee olla kauttaaltaan puhtaan valkoisia.
Akitan kaula on paksu, lihaksikas ja keskikokoinen, eikä siinä ole löysää nahkaa. Etu- ja takaraajat ovat suorat, voimakkaat ja tasapainoiset, ja jalat ovat pyöreät ja tiiviit. Häntä on yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä: se on runsaskarvainen, paksu ja se kannetaan voimakkaasti selän päälle kierrettynä tai kaarevana.
Kokonaisuudessaan akitan ulkonäkö on vahva, tasapainoinen ja tyylikäs. Sen rakenteessa yhdistyvät kestävyys, voima ja arvokkuus, ja se on näyttävä koira, jolla on vahva, mutta ystävällinen ja älykäs katse.
Historia
Akita on yksi Japanin tunnetuimmista koiraroduista, jonka historia ulottuu satojen vuosien taakse. Rodun alkuperä sijoittuu Japanin pohjoisosan Akita-nimiseen prefektuuriin, josta sen nimikin juontaa juurensa. Alkujaan Akitaa käytettiin metsästyskoirana, erityisesti suurriistan kuten karhujen, villisikojen ja peurojen metsästyksessä. Rodun vahvuus, rohkeus ja sitkeys tekivät siitä arvostetun apulaisen haastavissa metsästystilanteissa.
Edo-kaudella (1603–1868) Akitaa alettiin pitää myös statussymbolina, ja sen kasvatus keskittyi aluksi vain ylimystön ja samuraiden piireihin. Näihin aikoihin rodulle kehittyi myös ainutlaatuinen ulkonäkö: voimakas runko, pystyt korvat ja tiheästi kaartuva häntä. Akitojen käyttö vartio- ja suojelukoirina yhteistyössä ihmisten kanssa kasvatti niiden älykkyyttä ja itsenäisyyttä.
1800-luvun lopulla rodun asema alkoi kuitenkin heikentyä, kun ulkomaiset koirarodut tuotiin Japaniin. Niiden kanssa tapahtuneet risteytykset muuttivat alkuperäistä Akitaa entistä enemmän, minkä vuoksi japanilaiset rodun harrastajat ryhtyivät 1920- ja 1930-luvuilla aktiivisiin toimiin alkuperäisen rodun pelastamiseksi. Vuonna 1931 Akita julistettiin Japanissa kansallisaarteeksi, ja tämä hetkellinen risteytysten kulta-aika saatiin pysäytettyä.
Toisen maailmansodan aikana Akitaa uhkasi sukupuutto, sillä koiria tapettiin sekä ruoan että turkistarvikkeiden vuoksi. Sotien jälkeen Yhdysvaltojen sotilaat veivät mukanaan Akitoja kotimaahansa, mistä syntyi amerikkalainen akita, joka eroaa hieman alkuperäisestä japanilaisesta linjasta. Nykyisin rodun kaksi päälinjaa eli japanilainen akita (Akita Inu) ja amerikkalainen akita ovat virallisesti erotettu toisistaan useissa maissa. Akitan historia on osoitus koirarodun sopeutuvuudesta, periksiantamattomuudesta ja syvästä siteestä omistajiinsa.