Kuvaus: Amerikanakita
Amerikanakita on voimakas, itsenäinen ja arvokas koirarotu, jonka juuret ovat Japanissa, mutta jonka kehitys jatkui Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Rotu tunnetaan myös nimellä American Akita tai Akita, ja sillä on majesteettinen ulkonäkö, paksu tuuhea turkki sekä selvästi erottuva kihara häntä. Amerikanakita on uskollinen ja suojelunhaluinen perheelleen, mutta se voi olla varautunut vieraita kohtaan. Tämä rotu tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja lempeää, mutta päättäväistä ohjausta, sillä se haluaa usein tehdä asiat omalla tavallaan. Amerikanakita pärjää parhaiten kokeneen koiranomistajan kanssa, joka ymmärtää rodun tarpeet ja luonteenpiirteet. Se on hyvä vahtikoira ja toimii kiintyneenä perheenjäsenenä, mutta vaatii riittävästi tilaa ja aktiviteettia päivittäin.
Amerikanakita arviota
Ominaisuudet
Amerikanakita on suuri, voimakas ja vaikuttavan näköinen koirarotu, joka tunnetaan etenkin uskollisuudestaan sekä vaikuttavasta ulkomuodostaan. Rotu on alun perin Yhdysvalloista, missä sitä kehitettiin japanilaisesta akitasta toisen maailmansodan jälkeen. Amerikanakita on ensisijaisesti seurakoira, vaikkakin se soveltuu myös vahtikoiraksi ja harrastuskoiraksi esimerkiksi tokoon ja jäljestämiseen.
Amerikanakita on jykevärakenteinen, mittasuhteiltaan lähes neliömäinen koira. Uros voi painaa jopa 50 kiloa ja säkäkorkeus on noin 66–71 cm. Nartut ovat hieman pienempiä, mutta silti varsin rotevia. Rotu tunnetaan pörröisestä, paksusta turkista ja yleensä pystykorvaisesta ilmeestä. Karvapeite koostuu tiheästä pohjavillasta sekä karkeammasta päällyskarvasta, ja värejä on monia; yleisimmin nähdään brindlen, valkoisen, punaisen ja harmaan eri sävyjä.
Amerikanakita on luonteeltaan rauhallinen, itsenäinen ja omistautunut perheelleen. Se on erinomainen vahtikoira; vieraita kohtaan se voi olla varautunut, mutta omia perheenjäseniään kohtaan hyvin lempeä ja uskollinen. Amerikanakita ei kuitenkaan yleensä sovellu pienten lasten perheisiin ilman kokemusta isojen koirien kanssa, sillä sen voima, itsenäisyys ja ajoittainen omapäisyys voivat aiheuttaa haasteita. Sosiaalistaminen nuoresta lähtien on tärkeää, jotta koira suhtautuu asiallisesti muihin eläimiin ja ihmisiin.
Rotu vaatii johdonmukaista, lempeän määrätietoista koulutusta, jossa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalistamiseen ja tottelevaisuuteen. Amerikanakita sopii aktiivisille omistajille, jotka pystyvät tarjoamaan päivittäistä liikuntaa, reippaita lenkkejä ja riittävästi virikkeitä. Älykkyytensä ja omapäisyytensä vuoksi rotu ei ole paras vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi, mutta kokeneelle ja kärsivälliselle omistajalle se on ainutlaatuinen ja lojaali kumppani. Rodulla esiintyy joitakin perinnöllisiä terveysongelmia, kuten lonkkadysplasiaa ja autoimmuunisairauksia, joten vastuullinen kasvattaja on tärkeä. Sopivalla hoidolla amerikanakita on pitkäikäinen ja terve ystävä.
Ulkonäkö
Amerikanakita on suurikokoinen ja vaikuttavan näköinen koirarotu, joka tunnetaan voimakkaasta ja jäntevästä olemuksestaan. Rotu antaa yleisvaikutelmaltaan tasapainoisen, vahvan ja arvokkaan kuvan. Urosten säkäkorkeus vaihtelee noin 66–71 senttimetrin välillä, narttujen olleen hieman pienempiä, yleensä 61–66 senttimetriä. Paino vaihtelee yksilön ja sukupuolen mukaan, mutta täysikokoiset urokset painavat usein 45–59 kiloa ja nartut 32–45 kiloa.
Amerikanakitan pää on suuri ja massiivinen, jossa on leveä kallo ja selvä otsapenger. Kuono on syvä ja vahva, ja turvan pituus on suunnilleen puolet pään koko pituudesta. Nenän tulee olla leveä ja väriltään musta. Rotutyypillinen piirre on tiiviisti sulkeutuvat huulet. Silmät ovat pienet, tummat ja kolmiomaiset, asetettu keskenään hieman vinosti. Korvat ovat melko pienet, paksut ja pystyt, kantaen pään jatkeena.
Koiran ruumis on tanakka, rintakehä syvä ja selkä suora sekä lihaksikas. Lanne on leveä ja hyvin kehitetty. Jalat ovat vahvat ja suorat, tassut suuret ja pyöreät, muistuttaen kissan tassuja. Häntä on paksu ja runsaskarvainen, kantaen selän päällä tiukasti kierteellä tai puolikierteellä, mikä on tyypillinen ominaispiirre.
Amerikanakitan turkki on kaksikerroksinen: aluskarva on paksu, pehmeä ja tiheä, päällikarva puolestaan suorampi, hieman karkeampi ja seisoo irti rungosta. Kennelliiton rodun hyväksymiä värejä ovat useat: valkoinen, punainen, brindle (raitoja/tummuutta vaihtelevasti), seesami sekä erilaiset laikukkaat värit ja jopa maskilliset yksilöt. Etuosassa ja raajoissa valkoisuus on yleistä, sekä vartalossa selkeitä värilohkoja voi esiintyä. Kaikki värit ovat sallittuja, paitsi sininen ja musta maski valkoisella pohjavärillä.
Yhteenvetona Amerikanakita edustaa vahvaa, suurikokoista ja näyttävää koiraa, jossa erottuvat erityisesti jykevä pää, pysty korvat, tiivis kaksikerroksinen turkki ja voimakas rungon rakenne. Sen ulkonäkö on sekä komea että vaikuttava, jonka pelkkä olemus herättää kunnioitusta.
Historia
Amerikanakita, tunnetaan myös nimillä American Akita tai suuri japaninkoira (ennen rodun virallista erottamista), on vaikuttava ja voimakas koirarotu, jolla on pitkä ja moniulotteinen historia. Rodun juuret ulottuvat 1600-luvun Japaniin, missä samantyyppisiä koiria, alkuperäiseltä nimeltään Akita Inu, käytettiin alun perin sekä metsästykseen että vahtikoirina. Akita Inu -koirat olivat arvostettuja etenkin suurriistan, kuten karhujen ja villisikojen, metsästyksessä.
Nykyinen amerikanakita sai alkunsa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, kun yhdysvaltalaiset sotilaat toivat japanilaisia Akitoja mukanaan kotiin Yhdysvaltoihin. Japanilaiset Akitat yhdistettiin Japanissa Eurooppalaisiin ja muihin rotuihin, mikä johti erilaisiin fenotyyppeihin. Yhdysvalloissa japanilainen alkuperäinen Akita alkoi kehittyä omaksi versiokseen, jossa suosittiin erityisesti suurempaa kokoa, vahvempaa luustoa ja karvaisuutta. Näistä ominaisuuksista tuli Amerikan Akitan tunnusmerkkejä.
Rodun virallinen eriytyminen tapahtui vasta 1970–80-luvuilla. Amerikanakita ja japanilainen Akita Inu rekisteröitiin ensin samaksi roduksi, mutta rodulliset erot johtivat kansainväliseen paineeseen eriyttää ne. Kansainvälinen koiraliitto FCI tunnusti rodut virallisesti erillisiksi vuonna 2000: Akita Inu jäi Japanin standardiin ja suurikokoisempi amerikanakita sai oman standardinsa. Amerikassa rotua kutsutaan yleisesti vain akitaksi, kun taas muualla maailmassa käytössä on nimitys amerikanakita.
Amerikanakitasta on tullut suosittu vahti- ja seurakoira erityisesti sen voimakkaan, itsenäisen sekä perheelleen lojaalin luonteen ansiosta. Rotu on samalla kuitenkin haastava ja vaatii kokeneen omistajan johdattamaan sitä vakaalla ja määrätietoisella tavalla. Amerikanakita on myös jättänyt jälkensä elokuvissa ja pop-kulttuurissa, jolla korostuu rodun uskollisuus ja suojeluvaisto.