Kuvaus: Amerikanbobtail
Amerikanbobtail on harvinainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti lyhyestä, pompulamaisesta hännästään, josta rotu on saanut nimensä. Rotu on peräisin Yhdysvalloista 1960-luvulta lähtien ja se muistuttaa ulkoisesti villikissaa, mutta luonteeltaan amerikanbobtail on lempeä ja seurallinen. Se on älykäs, leikkisä ja nauttii sekä perheen että vieraiden seurasta. Amerikanbobtail sopeutuu hyvin erilaisiin elinympäristöihin ja tulee usein toimeen muiden kissojen ja koirien kanssa. Tämä rotu arvostaa yhteistä tekemistä, mutta sillä ei ole voimakasta metsästysviettiä. Turkin hoito on helppoa, eikä se vaadi erityisiä toimenpiteitä. Amerikanbobtail on erityisen hyvä valinta perheisiin, joilla on lapsia, sillä se on kärsivällinen ja ystävällinen.
Ominaisuudet
Amerikanbobtail on ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti lyhyestä, pomppivasta hännästään, jonka pituus vaihtelee yksilöittäin, mutta on selvästi lyhyempi kuin useimmilla muilla kissaroduilla. Tämä häntä on usein luonnollisen geneettisen mutaation tulos, eikä se vaikuta negatiivisesti kissan terveyteen tai liikuntakykyyn. Rotu sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960-luvulla, kun luonnonvaraiset lyhythäntäiset kissat risteytettiin kotikissojen kanssa. Amerikanbobtail on nykyään hyväksytty monissa kansainvälisissä kissajärjestöissä, ja se on erityisen suosittu kotikissana lempeän ja ystävällisen luonteensa ansiosta.
Amerikanbobtailin yleisilme on tukeva ja lihaksikas. Kissan keho on keskikokoinen tai suuri, ja sen jalat ovat voimakkaat sekä tasapainoiset. Pää on laakea ja leveä, korvat ovat keskikokoiset, hieman pyöristyneet ja hyvin asettuneet. Turkki voi olla puolipitkä tai lyhyt, ja siinä on usein pörröinen, tuuhea aluvilla, joka suojaa kissaa ja antaa sille hieman villin ulkonäön. Väritys voi vaihdella huomattavasti ja kaikki väri- ja kuviovariantit ovat sallittuja rodussa.
Luonteeltaan amerikanbobtail on seurallinen ja sopeutuvainen. Se muodostaa tiiviit siteet perheeseensä ja tulee usein toimeen niin lasten kuin muiden lemmikkienkin kanssa. Kissa tunnetaan älykkyydestään ja nokkeluudestaan; se oppii nopeasti uusia tapoja ja monet amerikanbobtailit jopa oppivat noutamaan esineitä. Rodulla on leikkisä, mutta ei ylenpalttisen vilkas luonne. Useimmat yksilöt nauttivat rauhallisesta oleskelusta perheenjäsentensä seurassa ja osallistuvat mielellään erilaisiin kotiaskareisiin.
Amerikanbobtailin hoito on melko vaivatonta, mutta etenkin puolipitkäkarvaisten yksilöiden turkki kaipaa säännöllistä harjausta takkujen välttämiseksi. Rotu on suhteellisen terve, mutta kuten kaikilla roduilla, yksilöllisiä terveysongelmia saattaa esiintyä. Siksi on suositeltavaa valita kasvattaja, joka panostaa sekä luonteeseen että terveyteen. Amerikanbobtail soveltuu hyvin sekä kaupunki- että maalaisympäristöön, kunhan sillä on riittävästi virikkeitä ja seuraa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on tasapainoinen, älykäs ja perheystävällinen rotu, joka sopii monenlaisiin koteihin.
Ulkonäkö
Amerikanbobtail on ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan ennen kaikkea lyhyestä, töpömäisestä hännästään. Tämä häntä on yleensä vain kolmasosa tai puolet normaalin kissan hännän pituudesta, ja sen muoto voi vaihdella; se voi olla suora, hieman käyrä tai kierteinen. Jokainen Amerikanbobtailin häntä on yksilöllinen ja erityisen rodun tunnusmerkki.
Aikuinen Amerikanbobtail on keskikokoinen tai suuri kissa, jolla on voimakas, vankka ja lihaksikas vartalo. Urosten paino on usein 5–7 kiloa ja naaraiden hieman vähemmän, mutta rakenne on kummassakin sukupuolessa jykevä ja luonnollisesti atleettinen. Kissan rintakehä on leveä ja selkä on vahva, mikä korostaa sen fyysistä olemusta sekä luonnollista suunnittelua. Jalat ovat myös tukevat ja hyvin kehittyneet, ja tassut ovat suuret ja pyöreät. Joillakin yksilöillä saattaa olla varvaskarvoja (ns. lumikengät), mikä antaa niille erityisen villieläinmäisen vaikutelman.
Amerikanbobtailin pää on leveä ja hieman kiilamainen. Kaula on vahva ja lihaksikas, ja posket ovat pyöreät sekä korostuvat selkeästi. Kissan silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset ja niiden väri voi olla lähes mitä tahansa – ei kuitenkaan yleensä liity turkin väriin. Erityispiirteenä on villikissamainen ilme, joka muistuttaa esimerkiksi bobcatia (ilvestä), josta rotu on saanut inspiraationsa, vaikka sukulaisuussuhdetta ei todellisuudessa ole.
Karvapeite voi olla joko lyhyt- tai puolipitkäkarvainen ja siinä on usein luonnollinen, hieman sekalainen, paksu ja vedenkestävä rakenne. Karvassa voi olla minkä tahansa värinen ja kuvioinen, hyväksyttyjä ovat kaikki tyypit. Erityisen yleinen on ruskea, tabby-kuvio tai hopeanharmaa, mutta myös yksiväriset, kilpikonnakuvioiset ja kaksiväriset yksilöt ovat sallittuja. Korvat ovat keskikokoiset, niiden kärjissä voi joskus olla hieman tupsuja, mikä lisää kissan villiä vaikutelmaa.
Kokonaisuudessaan Amerikanbobtailin ulkonäkö on harmoninen yhdistelmä luonnonmukaista voimaa, atleettisuutta ja lempeyttä, jossa jokainen yksilö on sekä ulkonäöltään että persoonaltaan ainutlaatuinen.
Historia
Amerikanbobtailin historia on verrattain nuori muihin kissarotuihin verrattuna. Rotu syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla, ja sen kehitys on ollut pitkälti ihmisen suunnittelemien risteytysten tulosta. Tarinan mukaan ensimmäinen tunnettu amerikanbobtail-rotuun luokiteltu kissa, nimeltään Yodie, löytyi Arizonan osavaltiosta vuonna 1965. Yodie oli puolivilli, lyhythäntäinen kissa, joka herätti John ja Brenda Sandersin huomion heidän lomamatkallaan. He ottivat Yodien mukaansa kotiin Iowaan ja risteyttivät sen perheen kotikissan kanssa.
Yodien ja muiden lyhythäntäisten luonnonpopulaatioiden kissojen jälkeläiset olivat amerikkalaisista lyhythäntäisistä kissaroduista alkunsa saanut populaatio. Näiden kissojen erityispiirteenä oli luonnostaan lyhyt häntä, joka johtui periytyvästä geenimuunnoksesta, samantapaisesta kuin manx-rodulla, mutta geenin muoto ja vaikutukset ovat hieman erilaisia. Tämän johdosta amerikanbobtailien hännät ovat usein epäsymmetrisiä, mutkikkaita tai katkaistun näköisiä, mutta eivät koskaan täysin häntättömiä, kuten manx-kissoilla.
Kasvattajat kiinnostuivat lyhythäntäisestä, villikissaa muistuttavasta ulkonäöstä, ja he ryhtyivät kehittämään rotua tarkoituksella. Risteytyksissä käytettiin sekä tavallisia kotikissoja että muita lyhythäntäisiä luonnonvaraisia yksilöitä. Amerikanbobtail hyväksyttiin virallisesti kissarotuna 1980-luvulla useissa yhdysvaltalaisissa kissajärjestöissä. Rotua jalostetaan sekä lyhyt- että pitkäkarvaisena muunnoksena. Sen ulkonäkö muistuttaa jonkin verran villikissaa, mutta luonteeltaan amerikanbobtailit ovat lempeitä, älykkäitä ja sosiaalisia lemmikkejä.
Nykyisin amerikanbobtail ei ole erityisen yleinen rotu, mutta sitä arvostetaan erityisesti sen persoonallisuuden ja ainutlaatuisen ulkonäön vuoksi. Rotua kasvatetaan vastuullisesti pyritään säilyttämään sen terveys ja hyvä luonne. Amerikanbobtailin historia on siis esimerkki siitä, miten luonnonmukaiset geenimuunnokset ja ihmisen mielenkiinto ovat yhdessä luoneet uuden, aidosti amerikkalaisen kissarodun.