Kuvaus: Australianpaimenkoira
Australianpaimenkoira on energinen ja älykäs keskikokoinen koirarotu, joka on alun perin kehitetty Yhdysvalloissa työkoiraksi lampaiden ja karjan paimentamiseen. Rotu tunnetaan monipuolisuudestaan, miellyttämisenhalustaan ja ketteryydestään, minkä ansiosta se soveltuu erinomaisesti erilaisiin harrastuksiin, kuten agilityyn ja tokoon. Australianpaimenkoira luo vahvan suhteen omistajaansa ja viihtyy parhaiten aktiivisessa perheessä, jossa saa runsaasti virikkeitä ja liikuntaa. Rotu on ystävällinen, älykäs ja nopeasti oppiva, mutta sillä on myös vahva vahtivietti ja tarve tehtäviin. Sopivalla koulutuksella australianpaimenkoira on uskollinen ja luotettava seuralainen, joka nauttii sekä fyysisestä että henkisestä haastamisesta.
Australianpaimenkoira arviota
Ominaisuudet
Australianpaimenkoira eli australianpaimenkoira on monipuolinen ja älykäs paimenkoirarotu, joka tunnetaan erityisesti työkoirana sekä erinomaisena harrastus- ja perhekoirana. Rotu on alun perin kehitetty Yhdysvalloissa 1800-luvulla paimentamaan karjaa, ja sen geenitaustaan kuuluu muun muassa bordercollieta, collieita ja kelpietä. Australianpaimenkoira on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on yleensä 46–58 cm ja paino noin 18–29 kg. Turkin väri voi vaihdella paljon: yleisimpiä ovat blue merle, red merle, musta ja punainen, joista jokaisessa voi esiintyä valkoisia ja/tai punaruskeita merkkejä.
Luonteeltaan australianpaimenkoira on energinen, oppimishaluinen ja nopeasti reagoiva. Tästä syystä se tarvitsee paljon aktiivisuutta, sekä fyysistä että älyllistä virikettä. Rodun vahva laumavaisto ja halu miellyttää omistajaa tekevät siitä helposti koulutettavan, mutta se voi myös turhautua, jos sillä ei ole tarpeeksi tekemistä. Australianpaimenkoira soveltuu erinomaisesti erilaisiin koiraharrastuksiin, kuten agilityyn, tokoon, paimennukseen sekä pelastuskoiratehtäviin. Se kiintyy usein vahvasti perheeseensä ja on uskollinen ja hellä.
Rotu tunnetaan myös valppaana ja hyvähermoisena vahtikoirana. Se saattaa kuitenkin olla varautunut vieraita kohtaan, minkä vuoksi varhainen sosiaalistaminen on tärkeää. Australianpaimenkoirat tarvitsevat johdonmukaista koulutusta ja selkeitä rajoja, mutta samalla niiden kanssa tulisi toimia lempeästi. Hyvä hoito, liikunta ja virikkeiden tarjoaminen takaavat, että australianpaimenkoira pysyy onnellisena ja tasapainoisena.
Australianpaimenkoiralla on terve rakenne, mutta rodulla esiintyy joitakin perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa, silmäsairauksia sekä MDR1-geenivirhettä, joka vaikuttaa joidenkin lääkkeiden sietokykyyn. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, laadukas ruoka ja riittävä liikunta auttavat pitämään koiran terveenä. Pitkän turkin vuoksi koira tarvitsee säännöllistä harjausta, etenkin karvanlähdön aikaan.
Kokonaisuudessaan australianpaimenkoira sopii aktiiviseen kotiin, jossa sen energiatasolle ja älykkyydelle löytyy riittävästi käyttöä. Se on uskollinen, oppivainen ja monipuolinen kumppani, joka vaatii kuitenkin omistajaltaan aikaa ja sitoutumista.
Ulkonäkö
Australianpaimenkoira eli australianpaimenkoira on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja sopusuhtainen paimenkoira, jonka ulkonäkö yhdistää voimakkuuden ja ketteryyden. Vartalonsa on hieman pitempi kuin korkea, mutta silti selkeästi tasapainoinen. Koiran selkä on vahva, suora ja lihaksikas, rinnan ollessa syvä ja tilava. Australianpaimenkoiran pää on sopusuhtainen suhteessa runkoon; kuono ja kallo ovat lähes yhtä pitkiä, pysähtymä on selvästi havaittavissa. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja niiden väri vaihtelee ruskeasta siniseen ja moniin väliyhdistelmiin (myös erilaiset marmoroidut tai kirjavaiset silmät ovat sallittuja). Korvat ovat keskikokoiset, kolmionmuotoiset ja asettuvat korkealle, riippuen hieman luonteesta joko puolipystyt tai taittuvat.
Turkki on suorakarvainen tai hieman laineikas, kohtuullisen pitkä ja tiheä, jonka alla on pehmeä aluskarva. Kaulan ja rinnan ympärillä karva on pidempää muodostaen komean kauluksen erityisesti uroksilla. Häntä on suora ja luonnostaan joko sirppimäinen tai kurottuu kevyesti ylöspäin – rotuun kuuluu niin pitkähäntäisiä kuin töpöhäntäisiäkin yksilöitä ja töpöhäntä voidaan olla synnynnäinen.
Väritys vaihtelee paljon; yleisimpiä ovat musta, punainen, blue merle (sinertävä marmoroitu) ja red merle (punertava marmoroitu). Näissä kuvioissa voi esiintyä valkoisia ja punaruskeita merkkejä rajoitetuilla alueilla pään, rinnan, jalkojen ja hännänpäähän. Rotu on kuuluisa näyttävästä värikirjostaan ja jokainen yksilö on ainutlaatuinen.
Kokonaisuudessaan australianpaimenkoira on ulkonäöltään eloisa, energinen ja hyväryhtinen; se antaa vaikutelman valppaasta, älykkäästä ja työhaluisesta koirasta. Rotu on urheilullinen ja vaikuttaa aina olevan valmiina toimintaan – juuri nämä ominaisuudet yhdessä vahvan ja tasapainoisen rakenteen kanssa tekevät siitä suositun monipuolisissa harrastuksissa mutta myös silmiä miellyttävän perhekoiran.
Historia
Australianpaimenkoira, eli englanniksi Australian Shepherd, on koirarotu, jonka nimi saattaa johtaa harhaan – rotu ei nimittäin ole lähtöisin Australiasta, vaan Yhdysvalloista. Australianpaimenkoira kehitettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa pääasiassa amerikkalaisilla karjatiloilla. Rodun kehityksessä oli vaikutteita useista eurooppalaisista paimenkoiraroduista, jotka matkasivat Yhdysvaltoihin erityisesti baskilaisten paimenten mukana. Baskipaimenet olivat taitavia lammaspaimenia, jotka siirtyivät Australiaan ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin mukanaan kestäviä ja älykkäitä paimenkoiria.
Rodun alkuperäinen tehtävä oli paimentaa ja suojella karjaa sekä lampaita vaikeissakin oloissa. Australianpaimenkoiran esi-isiin uskotaan kuuluneen englanninpaimenkoiria, collieita ja mahdollisesti australianpaimenkoira sai nimensäkin siksi, että ensimmäisiä rodun edustajia tuotiin Yhdysvaltoihin Australian kautta. Näitä koiria arvostettiin erityisesti niiden ahkeruuden, itsenäisyyden ja yhteistyökyvyn vuoksi.
Australianpaimenkoira vakiintui Yhdysvalloissa varsinkin länsirannikon alueilla, missä laajat karjatilat tarjosivat koirille runsaasti työtehtäviä. 1900-luvun aikana rotua jalostettiin määrätietoisesti tehtäväänsä sopivaksi: koirien tuli olla nopealiikkeisiä, älykkäitä ja reagoida herkästi ohjaajan käskyihin. Ensimmäinen rotujärjestö perustettiin 1957, ja tästä lähtien rotumääritelmää ja näyttelysääntöjä kehitettiin aktiivisesti.
Vaikka australianpaimenkoira on edelleen erinomainen työkoira, se on saavuttanut suuren suosion myös seurakoirana. Rodusta tuli erityisen tunnettu 1990-luvulla, kun se esiintyi useissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Nykyään australianpaimenkoira tunnetaan myös hyvänä harrastuskoirana lajeissa kuten agility, toko ja flyball. Rotu on yleistynyt Suomessa 2000-luvulta alkaen, ja rekisteröityjen yksilöiden määrä on kasvanut tasaisesti, mikä kertoo rodun sopivuudesta aktiivisiin perheisiin.
Australianpaimenkoiran historia on siis monivaiheinen ja kansainvälinen – se on osoitus siitä, miten paimenkoirarodut ovat kehittyneet karjanhoidon tarpeista ja löytäneet paikkansa sekä työkoirina että perheenjäseninä ympäri maailmaa.