Australianterrieri on pieni, mutta energinen ja uskollinen terrierirotu, joka on peräisin Australiasta. Alun perin rotua käytettiin maatilakoirana tuholaisten, kuten rottien ja käärmeiden torjuntaan, mikä näkyy sen rohkeassa ja itsevarmassa luonteessa. Australianterrieri tunnetaan eloisuudestaan, ystävällisyydestään ja hyvästä sopeutumiskyvystään perhekoirana. Se on älykäs ja oppivainen, mutta voi joskus osoittaa itsepäisyyttä, joten johdonmukainen koulutus on tärkeää. Rodun karkea turkki suojelee sitä sääolosuhteilta, ja turkinhoito on melko helppoa. Australianterrieri tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja on uskollinen omistajilleen, mutta voi olla varautunut vieraita kohtaan. Se on myös hyvä vahtikoira, joka ilmoittaa vieraista haukkumalla.
Australianterrieri on pienikokoinen, mutta erittäin rohkea ja eloisa terrierirotu, joka on kotoisin Australiasta. Rotu kehitettiin 1800-luvulla maatilojen ja kaivosten tuholaistorjuntaan sekä seurakoiraksi. Vaikka australianterrieri on yksi pienimmistä terriereistä, sen luonne on erittäin tarmokas ja itsevarma. Rotu on tunnettu uskollisuudestaan ja kiintymyksestään omistajiinsa, minkä vuoksi se sopii hyvin perhekoiraksi.
Australianterrierin turkki on karkea ja säänkestävä, ja se suojaa koiraa vaihtelevissa sääolosuhteissa. Väri voi olla sininen ja tan tai hiekka/harmaa. Turkki ei vaadi yhtä paljon trimmausta kuin monilla muilla terriereillä, mutta säännöllinen harjaus on tarpeen irtokarvojen poistamiseksi sekä turkin ja ihon pysymiseksi terveinä. Tämä koira on pienehkö (n. 6–7 kg ja säkäkorkeus 25–28 cm), mutta sen asenne ja olemus ovat paljon suurempia kuin ulkomuoto antaa olettaa.
Luonteeltaan australianterrieri on eloisa, ystävällinen ja sopeutuvainen. Se tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja on sopivalla tavalla varautunut vieraita kohtaan. Rohkeutensa vuoksi australianterrieri ilmoittaa haukkumalla herkästi vieraista, joten se toimii pienestä koostaan huolimatta myös hyvänä vahtikoirana. Toisaalta siihen liittyy taipumusta herkästi reakoida uusille äänille ja vieraille ihmisille, joten varhainen sosiaalistaminen on tärkeää.
Australianterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja aivojumppaa, sillä se on vilkas ja älykäs rotu. Se rakastaa kaivamista ja juoksemista, ja se soveltuu hyvin myös harrastuskoiraksi esimerkiksi agilityyn tai tokoon. Rotu on useimmiten terve ja pitkäikäinen (eliniänodote jopa 12–15 vuotta), mutta kuten monilla roduilla, myös sillä saattaa esiintyä joitakin perinnöllisiä sairauksia, kuten polvilumpion luksaatiota ja silmäongelmia.
Yhteenvetona australianterrieri on omistautunut perhekoira, jolla on suuri luonne pienessä koossa. Se vaatii johdonmukaisen kasvatuksen ja reilun määrän virikkeitä, mutta palkitsee omistajansa iloisella, rohkealla ja ystävällisellä olemuksellaan.
Australianterrieri on pieni, mutta vankka ja huomattavan tarmokas terrierirotu, jonka ulkonäkö herättää usein huomiota itsevarmuudellaan. Sen runko on matala ja pitkä suhteessa korkeuteen, ja se on rakentunut lihaksikkaaksi sekä ketteräksi, antaen vaikutelman päättäväisyydestä ja elinvoimaisuudesta.
Rodun säkäkorkeus on usein noin 25–28 cm, ja paino sijoittuu 5,5–7 kg välille. Kroppa on tiivis ja vahva, mikä tekee siitä erinomaisen maastoissa liikkujan. Australianterrierin pää on pitkänomainen ja voimakas; kuono on hieman tylppä, ja pieni, musta kirsu erottuu selkeästi. Silmät ovat tummat, mantelinmuotoiset ja täynnä älykkyyttä sekä leikkisyyttä. Korvat ovat pienet, pystyt ja teräväkärkiset, sekä asettuvat hieman kauemmas toisistaan. Korvien asento antaa rodulle valppaan ja reippaan ilmeen.
Turkki on yksi rotumääritelmän tunnusmerkkejä. Se on karkea, suora ja tiheä, minkä lisäksi alusvilla on pehmeä ja lyhyt, tarjoten suojaa vaihteleviin sääolosuhteisiin. Turkin päävärit ovat yleisimmin siniharmaa (blue and tan) tai hiekanruskea (sandy) ja punainen (red). Sinisen eri sävyissä esiintyy usein hieman hopeanhohtoa, ja tan-alueet ilmenevät pään, rinnan ja jalkojen alueella. Erittäin tunnusomaista rodulle on myös pään päällä oleva pörröinen, vaalea töyhtö, joka korostaa sen eloisaa olemusta.
Jalat ovat suorat ja vahvat, jaloissa näkyy selkeää lihaksikkuutta. Käpälät ovat pienet, pyöreät ja anturat tiiviit, mikä mahdollistaa tehokkaan liikkumisen niin kotipihoilla kuin metsäisessä maastossakin. Häntä on useimmiten typistetty maissa, joissa se on sallittua, mutta luonnollisesti se pysyy melko lyhyenä ja kannetaan pystyasennossa.
Kaiken kaikkiaan australianterrieri huokuu energiaa, reippautta ja ystävällisyyttä. Siisti, mutta helposti hoidettava ulkonäkö tekee siitä suositun sekä näyttelyissä että perheen lemmikkinä. Ulkonäössä yhdistyvät käytännöllisyys ja näyttävyys, mikä ilmentää rodun mainiosti myös luonteensa puolesta.
Australianterrieri, eli australialainen terrieri, on alkuperältään Australiasta peräisin oleva pienikokoinen, mutta erittäin kestävä ja elinvoimainen koirarotu. Rotu syntyi 1800-luvun alkupuolella, kun Australia oli vielä suhteellisen uusi eurooppalaisten siirtokuntana. Siirtolaiset toivat mukanaan erilaisia eurooppalaisia terrierirotuja, joista kehitettiin rottiin ja käärmeisiin erikoistuneita maatilojen apukoiria.
Australianterrierin esi-isinä pidetään muun muassa skotlanninterrieriä, yorkshirenterrieriä, norwichinterrieriä ja dandie dinmontinterrieriä. Rodun kehitystyön tavoitteena oli luoda koira, joka olisi tarpeeksi pieni ja ketterä kaivamaan ja jahtaamaan tuholaisia, mutta silti kestää Australian rankat olo-olosuhteet ja kova työ. Australianterrieri oli paitsi rottien ja muiden haittaeläinten saalistaja, myös hyvä vahtikoira ja uskollinen perheenjäsen.
Ensimmäiset varsinaiset dokumentoinnit rodusta ovat peräisin 1820-luvulta, vaikka koiraa muistuttavia kuvia löytyy jo aiemmilta vuosikymmeniltä. Rodun virallinen standardi laadittiin vuonna 1887, ja Australianterrieri oli ensimmäinen australialainen rotu, joka sai virallisen jalostusohjeen. 1900-luvun alkupuolella rotua alettiin viedä myös Englantiin ja Yhdysvaltoihin, jossa se saavutti nopeasti suosiota suloisen ulkonäkönsä ja monikäyttöisyytensä ansiosta.
Australianterrieri tunnetaan kovasta työmoraalistaan sekä sosiaalisesta luonteestaan. Sen historia maatilojen monipuolisena apurina on vaikuttanut rotuun edelleen – nykyäänkin australianterrieri on älykäs, rohkea ja utelias, ja sopii harrastuskoiraksi, kotikoiraksi sekä maaseudulle että kaupunkiin. Suomessa rotu ei ole kovin yleinen, mutta rodun ystävät arvostavat sen lempeää ja eloisaa luonnetta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että australianterrierin historia on kiinteästi sidoksissa Australian siirtomaa-ajan arkeen ja selviytymiseen haastavissa oloissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy yhä sen persoonassa ja olemuksessa – se on sekä perheen rakas lemmikki että urhea pieni terrieri.