Kuvaus: Berninpaimenkoira
Berninpaimenkoira on sveitsiläinen koirarotu, joka tunnetaan lempeästä ja ystävällisestä luonteestaan sekä upeasta kolmivärisestä turkistaan. Alun perin berninpaimenkoiraa käytettiin maatilakoirana karjanajoon ja vahtitehtäviin, mutta nykyään se on suosittu perhekoira. Rotu on erittäin kiintynyt omistajiinsa ja sopii hyvin lapsiperheisiin, sillä berninpaimenkoira on kärsivällinen ja rauhallinen toveri. Sen suuri koko ja vahva olemus vaativat omistajalta jonkin verran tilaa ja sitoutumista, mutta sen sopeutuvainen ja ystävällinen luonne tekevät siitä mainion kumppanin sekä kaupunkiin että maaseudulle. Berninpaimenkoira tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja perushoitoa, sekä paljon huomiota ja seuraa omistajaltaan.
Berninpaimenkoira arviota
Ominaisuudet
Berninpaimenkoira, eli berniläinen, on sveitsiläinen koirarotu, joka tunnetaan lempeästä, ystävällisestä ja rauhallisesta luonteestaan. Alun perin tämä koira kehitettiin maatilakoiraksi Sveitsin Alpeille, missä sen päätehtäviin kuului karjan paimentaminen, vetotyö sekä tilojen ja perheen suojelu. Berninpaimenkoira on suurikokoinen ja vahvarakenteinen koira, jonka upeat musta-ruskeanvalkoiset värit tekevät siitä näyttävän ja helposti tunnistettavan.
Berninpaimenkoiran luonne on pääosin ystävällinen ja sopeutuvainen. Se on perheelle uskollinen ja rakastava, mutta joskus hieman varautunut vieraita kohtaan, mikä tekee siitä myös hyvän vahtikoiran. Berninpaimenkoira nauttii lasten seurasta ja tulee toimeen muiden koirien ja usein myös muiden eläinten kanssa, jos se on totutettu niihin varhaisessa iässä.
Tämä rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja virikkeitä pysyäkseen onnellisena ja terveenä. Päivittäiset lenkit ja mahdollisuus päästä ulkoilemaan vapaasti aidatulla alueella ovat tärkeitä. Berninpaimenkoira on myös älykäs ja oppivainen, mikä tekee siitä hyvän harrastuskoiran esimerkiksi tottelevaisuuteen, rally-tokoon tai vaikkapa veto- ja pelastustehtäviin.
Turkki on tiheä ja puolipitkä, ja se vaatii säännöllistä harjausta vähentämään takkuuntumista ja irtokarvoja. Rotu on altis tietyille perinnöllisille sairauksille, kuten lonkka- ja kyynärnivelten ongelmille sekä syöpäsairauksille, ja elinikä on suhteellisen lyhyt, yleensä 7-9 vuotta. Siksi jalostuksessa tulee kiinnittää huomiota terveisiin linjoihin.
Berninpaimenkoira tarvitsee johdonmukaista, mutta lempeää kasvatusta. Se ei sovi kerrostaloon, koska on suuri ja kaipaa tilaa. Berniläinen on loistava kumppani ihmiselle, joka pystyy tarjoamaan riittävästi liikuntaa, aikaa ja tilaa suuren koiran tarpeisiin. Se on ennen kaikkea todellinen ystävä ja uskollinen perheenjäsen.
Ulkonäkö
Berninpaimenkoira on näyttävä ja vahvarakenteinen suuri koirarotu, jonka ulkonäkö herättää usein huomiota. Rotu on selvästi tunnistettavissa paksusta ja pitkästä turkistaan sekä kolmivärisestä värityksestään, joka on rotumääritelmän mukaan hyvin tarkkaan määritelty. Turkki on tiheä, suora tai hieman aaltoileva, jonka pohjavilla suojaa hyvin kylmältä ja kosteudelta. Värityksessä musta on pääväri, jonka lisäksi turkissa on selkeät, säännölliset valkoiset ja ruosteenruskeat (kastanjanruskeat) merkit. Valkoiset merkit sijaitsevat rintakehässä, kuonossa, tassuissa, hännänkärjessä ja otsassa. Ruosteenruskeat merkit löytyvät poskissa, silmien yläpuolella 'kulmakarvoina', rinnan sivuilla ja raajoissa.
Berninpaimenkoira on vankkarakenteinen, kuitenkin hyvin sopusuhtainen ja ryhdikäs. Sen selkälinja on vahva ja suora, rinta syvä ja tilava sekä raajat vahvat ja lujat. Pään muoto on selvästi erottuva: kuono on melko leveä, hieman kapeneva ja kirsu musta. Korvat ovat melko suuret, kolmionmuotoiset ja riippuvat päätä myötäillen. Silmät ovat soikeat, kohtalaisen suuret ja ilmaisevat lempeyttä; silmien väri on tummanruskea.
Berninpaimenkoiran koko on huomattava – urokset ovat usein 64–70 cm säkäkorkeudeltaan ja nartut hieman pienempiä, 58–66 cm. Paino vaihtelee uroksilla 40–50 kilon välillä ja nartuilla 35–45 kiloa. Rodulle tunnusomaista on myös voimakas, suora häntä, jota se kantaa matalalla.
Berninpaimenkoiran ilme on lempeä ja ystävällinen. Rotu on luotu Sveitsin alppimaisemiin karjan ja maatilan työtehtäviin, joten sen rakenne on järkähtämätön mutta samalla notkea. Suuri koko, vahvat lihakset ja runsaasti suojaa tarjoava turkki tekevät siitä hyvin kestävän ulkoilijan myös Suomen vaihtelevissa sääolosuhteissa. Rotu pysyy yleensä melko hyväkuntoisena, kunhan sen turkkia hoidetaan säännöllisesti, koska paksu pohjavilla on altis takkuuntumiselle, erityisesti sulan aikaan.
Historia
Berninpaimenkoira, eli berniläinen paimenkoira, on yksi tunnetuimmista sveitsiläisistä työkoiraroduista, jonka pitkä ja vaikuttava historia juontaa juurensa Alppien alueiden maatalousyhteisöihin. Rodun alkuperä voidaan jäljittää alueelle nimeltä Bernin kantoni Sveitsissä, jossa paikalliset maanviljelijät ja karjankasvattajat kasvattivat koiria auttamaan erilaisissa maatilan töissä. Monet uskovat, että berninpaimenkoiran esi-isät ovat peräisin roomalaisten Legio XIV Geminan mukanaan tuomista suurista molossityyppisistä koirista, jotka risteytyivät paikallisten sveitsiläisten koirien kanssa jo noin 2000 vuotta sitten. Näiden koirien päätehtäviin kuului karjan paimentaminen, vahtiminen ja vetotyöt, kuten maitotonkkien ja muiden tavaroiden kuljettaminen markkinoille.
1800-luvulla berninpaimenkoira oli vähällä kadota lähes kokonaan, kun modernit kuljetusmenetelmät ja maatalouden koneellistuminen teki sen perinteisistä tehtävistä tarpeettomia. Onneksi rotuharrastajat ja eläinlääkäri Albert Heim kiinnostuivat rodusta 1800-luvun lopulla ja alkoivat järjestelmällisesti elvyttää kantaa valikoivan jalostuksen avulla. Berner Sennenhund eli berninpaimenkoira hyväksyttiin viralliseksi roduksi Sveitsissä vuonna 1907, kun ensimmäinen rotukerho perustettiin Burgdorfissa.
Rotu levisi Sveitsistä nopeasti muihin Euroopan maihin sekä Pohjois-Amerikkaan, missä siitä tuli suosittu sekä näyttely- että seurakoirana. Koiran ystävällinen luonne, monikäyttöisyys sekä vaikuttava kolmivärinen turkki (musta, valkoinen ja ruosteenruskea) ovat olleet rodun viehätyksen lähteitä kautta aikojen. Berninpaimenkoira on nykyään tunnettu erityisesti uskollisuudestaan ja sopivuudestaan perhekoiraksi, mutta se edustaa yhä kantakuntansa maatilaelämän perintöä ylpeydellä. Historiaansa nähden rodulla on ollut merkittävä rooli sveitsiläisessä kulttuurissa ja maanviljelyksessä, ja se kertoo paljon Alppiseudun perinteikkäästä elämäntavasta ja ihmisen sekä koiran tiiviistä yhteistyöstä.