Kuvaus: Birma
Birma, eli pyhä birma, on elegantti ja lempeä kissarotu, joka tunnetaan silkkisestä puolipitkästä turkistaan ja vaikuttavan sinisistä silmistään. Rodun tunnusomaisia piirteitä ovat valkoiset 'hansikkaat' tassuissa sekä kauniin väriset maskit kasvoilla, korvilla, jaloissa ja hännässä. Luonteeltaan birma on seurallinen, ystävällinen ja hyvin kiintymyshalukas, joten se sopii mainiosti perheeseen ja viihtyy niin lasten kuin muiden lemmikkienkin kanssa. Birma on yleensä rauhallinen, mutta leikkisyyttäkään siitä ei puutu. Turkinhoito on kohtalaisen helppoa, sillä vain säännöllinen harjaus riittää pitämään sen kunnossa. Pyhä birma arvostaa seuraa eikä viihdy pitkään yksin, joten se on paras lemmikki ihmisille, joilla on aikaa ja halua osallistua kissan päivän askareisiin. Tämä rotu on suosittu valinta sekä ensikertalaisille että kokeneille kissanomistajille.
Ominaisuudet
Birma, eli pyhä birma, on keskikokoinen ja elegantti kissarotu, jonka tunnetuimpia ominaisuuksia ovat silkkinen puolipitkä turkki, intensiivisen siniset silmät sekä komeat valkoiset "sukat" kaikissa tassuissa. Birma on rakenteeltaan lihaksikas mutta kuitenkin siro ja tasapainoinen kissa. Rotu on peräisin Ranskasta, vaikka siihen liittyykin tarinoita alkukodista Burmassa – tarkasta alkuperästä ei ole täyttä varmuutta.
Birman turkki on puolipitkää, mutta suhteellisen helppohoitoista eikä useimmiten takkuunnu helposti. Värityksessä pääpiirteitä ovat vaaleat vartalon sävyt sekä tummemmat naamiot kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä. Näitä päävärityksiä kutsutaan point-väreiksi, aivan kuten siamilaisten kissojen kohdalla. Birman ainoa hyväksytty kuvio on värilliset pointit yhdistettynä valkeisiin sukatassuihin, joiden on rotumääritelmän mukaan ulotuttava tietylle tasolle joka tassussa – tämä tekee rodusta erityisen tunnistettavan.
Luonteeltaan birma on hyvin ystävällinen, lempeä ja sopeutuvainen. Birmat nauttivat ihmisten seurasta ja voivat kiintyä vahvasti omistajiinsa. Ne eivät ole yleensä yhtä äänekkäitä kuin esimerkiksi siamilaissukuiset rodut, mutta saattavat kuitenkin "jutella" matalalla ja pehmeällä äänellä. Rotu on sopiva myös lapsiperheisiin ja tulee usein toimeen muiden lemmikkien kanssa, mikäli sosiaalistaminen tehdään asianmukaisesti.
Yksi birman parhaista ominaisuuksista on sen sopeutumiskyky ja rauhallisuus. Birma viihtyy sisäkissana ja nauttii rauhallisista ympäristöistä, mutta osaa myös leikkiä ja osallistua perheen arkeen. Liikuntatarpeet ovat kohtalaiset; vaikka birmat eivät ehkä ole yhtä vilkkaita kuin jotkin muut rodut, ne nauttivat leikeistä ja älyllisestä virikkeellistämisestä.
Terveys on yleensä hyvä, mutta joitakin geneettisiä vaivoja, kuten sydänsairauksia (hypertrofista kardiomyopatiaa) ja munuaissairauksia, tunnetaan rodulla. Birma sopii mainiosti niin ensimmäiseksi kissaksi kuin kokeneellekin kissanomistajalle, ja sen ystävällinen olemus tekee siitä suositun valinnan kodeissa eri puolilla maailmaa.
Ulkonäkö
Pyhä birma on kaunis ja elegantti kissa, jonka ulkonäkö herättää huomiota sen samettisen turkin ja kirkkaiden silmien ansiosta. Rotu tunnetaan erityisesti puolipitkästä turkistaan, joka on silkinpehmeää ja tiheää olematta kuitenkaan altis takkuuntumaan yhtä helposti kuin joillakin muilla pitkäkarvaisilla roduilla. Turkki on vartalolta yleensä vaaleanvärinen, tyypillisimmin kermaisen tai hopean sävyinen, ja sillä esiintyy tummempia värialueita – ns. point-väritystä – kasvoissa, korvissa, tassuissa ja hännässä. Näitä tummempia alueita kutsutaan myös maskiksi, ja ne voivat olla sävyltään esimerkiksi sinisiä, suklaanruskeita, lilaan vivahtavia tai punasävyisiä.
Yksi pyhän birmakissan tunnusomaisimmista piirteistä ovat valkoiset "sukat". Tämä tarkoittaa, että jokaisen jalan tassunpää on peittynyt puhtaaseen valkoiseen väriin, mikä luo kauniin kontrastin tummiin pointteihin verrattuna. Sukat ovat rodun näyttelyissä erittäin tärkeä piirre ja niiden muoto sekä peittävyys arvioidaan tarkasti.
Pyhällä birmalla on keskikokoinen, sopusuhtainen vartalo. Se on vankka ja lihaksikas, mutta samalla elegantti, olematta raskasrakenteinen. Kehon pituus ja jykevyys erottavat sen selvästi sirommista siamilaistyypeistä. Jalanpituus on keskipitkä, mikä korostaa vartalon tasapainoisuutta. Häntä on hieman tuuhea ja sopusuhtainen vartalon pituuteen nähden.
Pään muoto on pyöreähkö ja pehmeälinjainen, posket ovat täyteläiset ja leuka on vahva. Korvat ovat keskikokoiset ja hieman pyöristyneet kärjistä, asettuen päälaelle kohtalaisen leveästi. Silmät ovat suuret, ovaalinmuotoiset ja näyttävän siniset – niiden ilme on ystävällinen ja lempeä. Birmojen kirkkaan siniset silmät erottuvat vaaleaa naamaa vasten selkeästi.
Yleisesti voitaneen sanoa, että pyhä birma yhdistää elegantin ulkonäön hienostuneisiin yksityiskohtiin. Näiden piirteiden yhdistelmä tekee siitä yhden maailman tunnistettavimmista kissaroduista.
Historia
Pyhä birma, tai lyhyemmin birma, on elegantti ja arvostettu kissarotu, jonka syntyhistoria on osaltaan hämärän peitossa ja siihen liittyy useita romanttisia legendoja. Rodun alkuperää on jäljitetty Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Burman (nykyinen Myanmar) temppelialueille, missä sen uskotaan eläneen jo vuosisatoja munkkien pyhien kissojen sukuina. Tarinan mukaan nämä kauniit, naamiokasvot ja valkoiset sukat tassuissaan omaavat kissat olivat jumalatar Tsun-Kyan-Ksen pyhiä eläimiä.
Legendan mukaan ensimmäinen birma pelasti erään munkin elämän ja sai palkkioksi jumalattarelta taianomaisen turkin: syvän kullanruskean rungon, tumman ruskeat kasvot, korvat, jalat ja hännän, sekä puhtaanvalkoiset 'sukat' tassuihin merkkinä puhtaudesta. Näiden tarinoiden historiallista todenperäisyyttä ei ole voitu vahvistaa, mutta ne tuovat rodulle kiinnostavan mystiikan sävyn.
Dokumentoidumpi vaihe rodun historiassa alkaa 1900-luvun alussa. 1920-luvulla kaksi birmaa tuotiin Ranskaan, ja niiden jälkeläisistä aloitettiin eurooppalainen jalostus. 1930-luvulla rotu saatiin virallisesti rekisteröidyksi Ranskassa. Valitettavasti toinen maailmansota vei rodun lähes sukupuuton partaalle; sodan jälkeen vain muutama yksilö oli elossa. Rotua alettiin elvyttää risteyttämällä jäljellä olevia birmoja muun muassa siamilais- ja persialaiskissojen kanssa. Nämä risteytykset antoivat nykybirman tyypillisen ulkonäön: puolipitkä, silkkinen turkki, tumman samettiset naamiot ja suuret, safiirinsiniset silmät.
Ensimmäiset birmat saapuivat Suomeen 1970-luvulla. Nykyään pyhä birma on suosittu rotu Suomessa sekä muualla Euroopassa ja Amerikassa. Rotu tunnetaan paitsi kauneudestaan, myös rauhallisesta ja lempeästä luonteestaan. Pyhä birma on pysynyt suurilta osin alkuperäisen tyylinsä ja erityislaatuisen historiansa vankkana edustajana, jonka tarinat elävät edelleen rodun ystävien ja kasvattajien muistoissa.