Kuvaus: Bolognese
Bolognese on pieni, valkoinen seurakoira, joka on peräisin Italiasta. Rotu tunnetaan lempeästä ja kiintymyksellisestä luonteestaan sekä silkkisen pehmeästä ja pörröisestä turkistaan. Bolognese on erinomainen seurakoira kaikenikäisille ja viihtyy parhaiten ihmisensä läheisyydessä. Sen rauhallinen temperamentti ja helposti koulutettava luonne tekevät siitä sopivan myös ensimmäiseksi koiraksi. Bolognese ei vaadi paljon liikuntaa, joten se soveltuu hyvin kerrostaloasumiseenkin. Turkki ei juuri karise, mutta säännöllinen harjaus pitää sen hyvässä kunnossa. Lapsiystävällinen ja ystävällinen rotu ei myöskään ole erityisen haukkuherkkä, ja on miellyttävä kumppani rauhalliseen arkeen.
Bolognese arviota
Ominaisuudet
Bolognese on italialainen pienikokoinen seurakoirarotu, joka tunnetaan erityisesti ystävällisyydestään, lempeydestään ja kiintymyksestään omistajaansa kohtaan. Bolognese on osa bichon-roturyhmää, joka koostuu useista pienistä, valkoisista, pörröisistä seurakoirista. Rotu on saanut nimensä Bolognan kaupungista Pohjois-Italiassa, ja sitä on jalostettu seurakoiraksi jo vuosisatojen ajan. Bolognese on kautta historian ollut etenkin aateliston suosiossa, sillä sen hurmaava luonne ja hurmaava ulkonäkö tekivät siitä halutun lemmikin.
Bolognesen koko on yleensä 25–30 cm säkäkorkeudeltaan ja paino asettuu 2,5–4 kg välille. Sen turkki on puhtaan valkoinen, pitkä, pehmeä ja korkkiruuvimaisesti kihara. Turkki ei irtoa juurikaan, joten se soveltuu allergikoille mahdollisesti paremmin kuin monet muut rodut, vaikka täysin allergisoimaton se ei ole. Turkki tarvitsee kuitenkin säännöllistä harjausta ja hoitoa sekä ajoittaista pesua, jotta estetään takkujen synty.
Luonteeltaan Bolognese on hyvin uskollinen, älykäs ja nopeasti oppiva. Se on yleensä rauhallinen ja kiintyy vahvasti perheeseensä, mutta saattaa olla hieman varautunut vieraita kohtaan. Rotu nauttii yhteiselosta ihmisten kanssa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin. Bolognese sopii erinomaisesti lapsiperheisiin, kunhan lapset osaavat kohdella sitä hellävaraisesti, sekä myös senioreille ja yksin asuville.
Bolognese tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja viihtyy parhaiten rauhallisilla kävelyillä sekä leikkien kotona. Liiallinen rasitus ei ole sen tarpeisiin, mutta virikkeellisyys ja henkinen aktivointi ovat tärkeitä. Rodulla ei yleisesti esiinny vakavia terveysongelmia, mutta kuten kaikilla roduilla, myös sen kohdalla on hyvä kiinnittää huomiota silmien, hampaiden ja ihon terveyteen.
Kaiken kaikkiaan Bolognese on pitkäikäinen, hellyydenkipeä ja rauhallinen seurakoira, joka soveltuu monenlaisiin koteihin ja on täydellinen kumppani ihmiselle, joka arvostaa seuraa ja rauhallista elämäntapaa.
Ulkonäkö
Bolognesen ulkonäkö on hyvin tunnistettava ja erottuva, erityisesti sen pehmeän, valkoisen turkin ansiosta. Tämä pieni seurakoira on pienikokoinen, kompakti ja elegantti, mutta samalla vankkarakenteinen. Bolognese on yksinomaan valkoinen rotu; kaikki muut värit eivät ole sallittuja rodun standardin mukaan. Rodun turkki on puhtaanvalkoinen, hienolaatuinen ja runsas, muodostaen tuuhean ja kiharan turkin koko keholle. Turkki ei kuitenkaan ole villava eikä silkkinen, vaan enemmänkin pompulamainen ja hiukan matomainen rakenteeltaan.
Bolognesen pää on suhteessa vartaloon kohtuullisen suuri, ja kuono on lyhyehkö ja hieman kärkisuippo. Selvästi erottuvat ja suurehkot, tummanväriset silmät antavat bologneselle eloisan ja lempeän ilmeen. Silmien ilme on ystävällinen ja hieman utelias, mikä korostaa rodun seurakoiramaisuutta. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, pitkät, roikkuvat ja sirosti pään myötäiset.
Bolognesen runko on neliömäinen – eli säkäkorkeus ja rungon pituus ovat lähes yhtä suuret – mikä tekee siitä tasapainoisen näköisen. Selkälinja on tasainen ja lantio leveä sekä hieman pyöristynyt. Häntä on kiinnittynyt korkealle ja kaareutuu kauniisti selän päälle tai sivulle. Jalat ovat suorat ja kevyet, mutta silti tukevat suhteessa koiran kokoon.
Rodun koko vaihtelee sukupuolen mukaan: uroksen ihanteellinen säkäkorkeus on noin 27–30 cm ja nartun 25–28 cm. Paino vaihtelee yleensä 2,5–4 kg välillä. Bolognesen ulkonäkö on kokonaisuudessaan hyvin viehättävä, arvokas ja suloinen, mikä tekee siitä halutun seurakoiran. Ylläpitääkseen rodulle ominaista kaunista turkkia, bolognese vaatii säännöllistä hoitoa sekä ajoittaista turkin huolellista harjaamista takkujen ehkäisemiseksi. Sen iloinen ja lempeä ulkoasu yhdistettynä kompaktiin kokoon tekee bolognesesta valloittavan tuttavuuden kaikille koiranystäville.
Historia
Bolognesen historia ulottuu syvälle Italian aristokraattisiin piireihin, ja se on yksi vanhimmista eurooppalaisista bichon-tyyppisistä koiraroduista. Rotu sai nimensä Pohjois-Italiassa sijaitsevasta Bolognan kaupungista, joka oli aikoinaan tärkeä kulttuurinen ja kaupallinen keskus. Ensimmäiset kirjalliset viitteet bolognesesta löytyvät jo 1100–1200-luvuilta, mutta todennäköisesti rotu on kehittynyt Välimeren alueella jo varhemmin.
Bolognese oli erityisen suosittu keskiajalla ja renessanssiaikana, jolloin se oli suosittu lemmikki Italian, Espanjan ja Ranskan aateliston ja kuninkaallisten keskuudessa. Monet aikansa kuuluisat hallitsijat, kuten Venetsian Dogenit sekä Espanjan ja Ranskan kuninkaalliset, mainitsevat omistaneensa bologneseja. Rotua arvostettiin sen viehättävän ulkonäön, vilkkaan mutta lempeän luonteen ja hyvän seurallisuuden takia. Bologneseista tuli arvostettuja lahjoja, ja ne olivat usein diplomaattien mukana kulkeneet arvostetut lahjaeläimet.
Bolognese kuuluu bichon-perheeseen yhdessä muiden pienten valkoisten koirien, kuten bichon friséen, maltankoiran ja coton de tuléarin kanssa. Bolognesella on kuitenkin oma, erottuva ulkomuotonsa: tiheä, puhtaanvalkoinen, pumpulimainen turkki ja tummat, ilmeikkäät silmät. Vaikka sen ulkonäkö muistuttaa maltankoiraa, bolognese on kompaktimpi ja hieman tukevampi.
1700-luvulla rodun suosio alkoi laskea, ja se ei ollut enää yhtä näkyvä aatelisten piireissä. Modernin ajan myötä rotu kävi jopa uhanalaiseksi, mutta italialaiset kasvattajat onnistuivat elvyttämään kannan toisen maailmansodan jälkeen. Nykyään bolognese on melko harvinainen, mutta sitä arvostetaan edelleen sen ystävällisen luonteen, terveyden ja viehättävän ulkomuodon vuoksi. Suomessa bolognese on yhä varsin harvinainen, mutta sen ystävät ovat sitoutuneita rodun säilyttämiseen ja rotutietoisuuden lisäämiseen.