Bordercollie on erittäin älykäs ja energinen paimenkoirarotu, joka tunnetaan erityisesti työskentelystään lampaiden parissa. Rotu on alun perin kotoisin Iso-Britanniasta ja sitä arvostetaan paitsi sen työskentelykyvyn, myös ketteryyden ja reagointinopeuden vuoksi. Bordercollie tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä kuten agilityä tai tottelevaisuustreeniä. Se on oppimishaluinen ja tottelevainen, mutta vaatii määrätietoisen omistajan, joka osaa tarjota tarpeeksi haasteita ja aktiviteetteja. Bordercolliet sopivat aktiiviselle omistajalle ja myös perhekoiraksi, kunhan se saa tarpeeksi tekemistä. Rotu on melko helppohoitoinen turkiltaan ja soveltuu hyvin lapsiperheisiin. Huomaathan, että tämä rotu tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen ja riittävästi aktiviteetteja pysyäkseen tyytyväisenä.
Bordercollie on yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista paimenkoiraroduista maailmassa. Rotu on alun perin kotoisin Iso-Britanniasta, erityisesti Englannin ja Skotlannin rajaseuduilta, missä sitä on kehitetty vuosisatojen ajan lampaiden paimennukseen.
Bordercollie on keskikokoinen, siro ja erittäin ketterä koira, jonka kehonrakenne korostaa liikkumisen nopeutta ja kestävyyttä. Niiden turkki voi olla sileä tai puolipitkä ja värityksessä nähdään useimmiten mustaa ja valkoista, mutta myös esimerkiksi ruskean, merlen ja kolmivärin variaatioita esiintyy.
Bordercollien luonteenpiirteitä leimaa uskomaton energisyys, älykkyys ja työintoinen olemus. Se on hyvin nopea oppimaan uusia tehtäviä ja se kykenee oppimaan sekä monimutkaisia käskyjä että ratkomaan ongelmia itsenäisesti. Tämän vuoksi bordercollielta odotetaan paljon sekä fyysistä että henkistä aktiviteettia.
Paimennusvietti on bordercolliella voimakas ja tämä ilmenee usein myös arjessa, jos koiralla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa luontaista viettiään. Tämä on syytä ottaa huomioon erityisesti perheissä, joissa ei ole mahdollisuutta tarjota säännöllisesti haastavaa liikuntaa tai työtä koiralle.
Bordercolliet ovat yleensä ystävällisiä sekä ihmisiä että toisia eläimiä kohtaan, mutta ne saattavat olla hieman varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan. Lapsiin ne suhtautuvat yleensä hyvin, kunhan koira on sosiaalistettu kunnolla.
Rotu soveltuu parhaiten kokeneille koiranomistajille, jotka osaavat tarjota koiralle riittävästi mielekästä tekemistä ja koulutusta. Bordercollie nauttii agilitystä, flyballista, koiratanssista ja monista muistakin koiraharrastuksista. Rotu tunnetaan erinomaisesta terveydestään, vaikka joitakin linjasta riippuvia perinnöllisiä sairauksia, kuten silmäsairauksia ja lonkkavikoja, esiintyy.
Kaiken kaikkiaan bordercollie on energinen, lojaali, oppivainen ja älykäs kumppani, joka tarvitsee huomattavan aktiivisen elämän ja omistajan, joka sitoutuu koiran hyvinvointiin päivittäin.
Bordercollie on keskikokoinen, lihaksikas ja hyvin ketterä koirarotu, jonka ulkomuoto välittää voimaa, mutta ei raskauden vaikutelmaa. Rodun ryhdikäs olemus kuvastaa sen työtaustaa paimenkoirana, ja bordercollien rakenne on ihanteellinen nopeaan liikkumiseen, äkkikäännöksiin ja nopeaan suunnanmuutokseen. Urosten säkäkorkeus on yleensä noin 53 cm ja narttujen hieman matalampi, mutta tarkkoja rajauksia ei rodun virallisessa rotumääritelmässä mainita. Paino vaihtelee useimmiten 18–22 kilon välillä rodun yksilöiden koosta ja rakenteesta riippuen.
Bordercolliella on kaksi eri karvamuunnosta: lyhyt karvapeite ja puolipitkä, liehulettinen karvapeite. Molemmat versiot vaativat maltillista perushoitoa, eikä turkki yleensä takkuunnu helposti – mutta puolipitkässä karvassa erityisesti korvien takana ja reisissä karva voi ajoittain vaatia huolellista harjaamista. Karva on hyvin säänkestävää, sillä sillä on tiivis aluskarva, joka suojaa koiraa sekä sateelta, tuulelta että kylmältä.
Rodun yleisin väri on mustavalkoinen, jossa musta väri dominoi ja valkoiset merkit ovat jalka- ja rinnanseudulla, hännänpäässä sekä usein päässä. Muut mahdolliset värit ovat esimerkiksi ruskea-valkoinen (chocolate), blue merle, red merle, kolmivärinen (mustavalkoinen ruskein merkein) sekä erilaiset brindle-vivahteet. Valkoisen värin esiintyminen ei kuitenkaan saisi olla hallitsevaa – täysin valkoisia yksilöitä ei hyväksytä.
Bordercollien pää on suhteellisen leveä ja kuono-osa kapenee kohti mustaa tai ruskeaa nenää. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja voivat olla pystyssä, lurpat tai jotain siltä väliltä. Silmät ovat keskikokoiset, soikeat ja eloisat – niissä näkyy usein rodulle ominainen intensiivinen, älykäs katse. Häntä on yleensä pitkä, tuuhea ja 'säkkyrällä' liikkeessä, muttei selän päälle kaareutuva. Yleisvaikutelma bordercolliesta on valpas, eloisa ja aina valmis toimintaan.
Bordercollie on yksi tunnetuimmista ja arvostetuimmista paimenkoiraroduista maailmassa. Rodun juuret ulottuvat 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkuun Iso-Britanniaan, erityisesti Englannin ja Skotlannin rajaseuduille eli Border-alueelle, mistä rodun nimikin juontaa. Alueella oli tarvetta älykkäille, nopeille ja sinnikkäille paimenkoirille, jotka kykenisivät ohjaamaan suuria lammaslaumoja vaihtelevassa ja usein karussa maastossa.
Varhainen bordercollie kehittyi risteyttämällä eri tyyppisiä paimenkoiria, joiden parhaita ominaisuuksia pyrittiin yhdistämään. Näissä ominaisuuksissa painotettiin erityisesti työhalua, oppimiskykyä, nopeutta, ketteryyttä ja omistautumista paimennustehtäviin. Ensimmäinen tunnettu bordercollie oli Old Hemp, joka syntyi vuonna 1893 Adam Telferin tilalla Pohjois-Englannissa. Old Hempistä tuli rodun kantaisä, sillä sen periyttämät paimennusominaisuudet olivat poikkeuksellisen erinomaisia ja se siitti yli 200 jälkeläistä.
Bordercollie erottuu monista muista koiraroduista erityisesti siksi, että sen jalostuksessa on painotettu pitkälti juuri työominaisuuksia ulkonäön sijaan, mikä on harvinaista koiraroduille. Näin ollen rodun ulkomuoto on vaihdellut jonkin verran vuosikymmenien kuluessa, mutta paimennuskyky on säilynyt poikkeuksellisen vahvana. 1900-luvun alkupuolella bordercolliet alkoivat saavuttaa mainetta myös kilpailullisissa paimennuskilpailuissa, missä niiden taitavuus ja älykkyys tulivat selvästi esiin.
Bordercollie on myöhemmin levinnyt ympäri maailmaa, ja se on suosittu työkoira erityisesti maatiloilla ja karjatiloilla. Lisäksi rodulla on menestystä monissa koiraurheilulajeissa, kuten agilityssä ja tottelevaisuuskokeissa. Suomessa bordercollien historia sai alkunsa 1950- ja 1960-luvuilla, ja se on nykyään sekä arvostettu perhekoira että työkoira. Bordercollien historia on esimerkki siitä, kuinka ihmisen ja koiran yhteistyön kautta voidaan kehittää ainutlaatuisia ja monipuolisia työkoiria, joiden älykkyys ja työinto ovat vertaansa vailla.