Kuvaus: Brasilianterrieri
Brasilianterrieri on eloisa, energinen ja älykäs koirarotu, joka on alun perin kotoisin Brasiliasta. Rotu kuuluu pieniin terriereihin, ja sitä käytetään usein niin seurakoirana kuin myös vahtikoirana. Brasilianterrieri tunnetaan rohkeasta ja leikkisästä luonteestaan; se on erinomainen valinta aktiiviselle omistajalle, joka haluaa toimeliaan ja seuraa rakastavan koiran. Rotu tarvitsee paljon liikuntaa ja henkistä virikettä, sillä se kyllästyy helposti ilman riittäviä haasteita. Turkki on lyhyt ja helppohoitoinen, ja rotu sopii hyvin myös allergisille. Brasilianterrieri on yleensä ystävällinen lapsia kohtaan, mutta voi olla hieman varautunut vieraita kohtaan – se on luonteeltaan myös hyvä vahtikoira. Koira voi haukkua melko herkästi ilmoittaakseen vieraista. Koulutuksessa tulee olla johdonmukainen, sillä terrierimäinen itsepäisyys voi joskus tuoda haasteita. Rotu sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan omistaja on valmis tarjoamaan riittävästi liikuntaa ja seuraa.
Brasilianterrieri arviota
Ominaisuudet
Brasilialainen terrieri, eli brasilianterrieri, on eloisa ja monipuolinen koirarotu, joka tunnetaan energisestä ja ystävällisestä luonteestaan. Rotu syntyi Brasiliassa 1800-luvun lopulla, kun eurooppalaisia terrierejä risteytettiin paikallisten koirien kanssa. Koko rodun kehityksessä pyrittiin luomaan koira, joka soveltuisi sekä metsästystehtäviin että uskolliseksi seuraksi perheelle.
Brasilianterrieri on tyypiltään keskikokoinen, vankkarakenteinen ja ketterä koira, jolla on ohuet mutta lihaksikkaat raajat. Urosten säkäkorkeus on yleensä 34–40 cm ja narttujen 33–38 cm. Paino vaihtelee 7–10 kilon tuntumassa. Niiden lyhyt, sileä karvapeite on helppohoitoinen – harjaus silloin tällöin riittää, ja turkki pysyy siistinä vähällä vaivalla. Yleisimmät värit ovat valkoinen, jossa on mustia, ruskeita tai siniharmaita laikkuja.
Rotu on tunnettu iloisesta ja vilkkaasta temperamentistaan. Se suhtautuu yleensä hyvin omistajaansa ja on uskollinen perheelleen. Brasilianterrieri rakastaa liikuntaa, ja se vaatii paljon aktiviteetteja – niin fyysisiä kuin henkisiäkin. Riittävä liikunta ja virikkeellinen ympäristö ehkäisevät turhautumista, joka muuten saattaa johtaa ei-toivottuun käyttäytymiseen, kuten kaivamiseen tai haukkumiseen.
Älykkyys ja oppimishalu tekevät brasiliantierreistä helposti koulutettavia, mutta niiden omapäisyys ja vilkkaus vaativat johdonmukaisen, mutta lempeän otteen koulutuksessa. Sosiaalistaminen olisi hyvä aloittaa jo pennusta, koska rodulla voi olla taipumusta varautuneisuuteen vieraita kohtaan, vaikkakin ne harvoin ovat aggressiivisia. Rotu rakastaa seuraa ja soveltuu hyvin lapsiperheisiin, kunhan koira saa riittävästi huomiota ja tekemistä.
Brasilialaisen terrierin terveys on yleisesti hyvä, eikä rodulla toistaiseksi tunneta kovin merkittäviä perinnöllisiä sairauksia. Rodun elinikä on usein 12–14 vuotta asianmukaisella hoidolla. Yleisimmät haasteet liittyvät lähinnä korvien ja hampaiden puhdistukseen, sekä ajoittaiseen taipumukseen ylipainoon, ellei liikunnasta huolehdita.
Kaiken kaikkiaan brasilianterrieri on erinomaisen uskollinen ja pirteä kumppani aktiiviselle omistajalle, joka on valmis tarjoamaan rodulle tarvittavan määrän liikuntaa ja aivotyötä.
Ulkonäkö
Brasilialainen terverrieri eli Brasilianterrieri on keskikokoinen, erittäin eloisa ja sopusuhtainen rotu, jonka ulkonäkö kuvastaa sen energistä luonnetta ja ketteryyttä. Rotu on lihaksikas mutta ei ollenkaan raskasrakenteinen: sen olemus on kevyt ja sulavaliikkeinen, mikä tekee siitä notkean ja nopean liikkeissään. Urosten säkäkorkeus on noin 35–40 cm ja narttujen hieman pienempi, ja paino vaihtelee tyypillisesti 7–10 kilon välillä.
Brasilialaiselle terrierille on tyypillistä kolmiomainen pää, joka kaventuu hieman kohti kirsua. Kallo on suhteessa runkoon ja se on melko litteä puristaessa katsoessa. Kuono on suora ja sen pituus lähes sama kuin kallon, mikä antaa koiralle valppaan ja uteliaan ilmeen. Korvat ovat V:n muotoiset, korkealle kiinnittyneet ja taittuvat eteenpäin, mikä lisää valppaan vaikutelman.
Rodun silmät ovat pyöreät, kohtalaisen suuret ja ilmeikkäät. Usein silmien väri sointuu turkin väreihin, ja katse on terävä ja älykäs. Hampaat ovat vahvat, ja purenta on tasainen tai saksipurenta.
Turkki brasilianterrierillä on lyhyt, tiivis, sileä ja ihoa myötäilevä. Se on helppohoitoinen ja ihanteellinen lämpimiin olosuhteisiin. Turkki kiiltää auringossa, ja rodun värit ovat selkeitä: valkoinen tausta, usein mustia, ruskeita tai siniharmaita (bluetan) laikkuihin yhdistettynä. Värit ovat jyrkästi rajautuneet, eikä sumentuneita kuvioita sallita. Kasvoilla, jaloissa ja mahdollisesti hännässä on usein ruskeaa sekä tan-värisiä merkkejä.
Koko keho on lihaksikas mutta hoikka. Jalat ovat suorat, rungon pituus ylittää hieman korkeuden ja koira seisoo tasapainoisesti korkeilla jaloillaan. Häntä on luontaisesti lyhyt tai sitä typistetään joissakin maissa, mutta Suomeen tuotavilla koirilla häntä jätetään yhä useammin luonnollisen pituiseksi. Häntä asettuu matalalle ja kantuu kohtuullisen korkealle iloisen ja eloisan olemuksen mukaisesti.
Brasilialaisen terrierin yleisilme on elegantti, urheilullinen ja elinvoimainen. Sen rakenne mahdollistaa suuret energialataukset ja nopeat liikkeet, mikä on ominainen piirre tälle perinteiselle rotutuomarien ja perhekoirien suosikille.
Historia
Brasilianterrieri, eli brasilianterrieri, on yksi harvinaisimmista terrieriroduista ja ainoa Brasilian alkuperäisrotu, joka on saanut kansainvälisen tunnustuksen. Rodun historia juontaa juurensa 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun, jolloin eurooppalaiset maahanmuuttajat, erityisesti portugalilaiset ja englantilaiset, toivat mukanaan erilaisia terrierirotuja, kuten jackrussellinterriereitä ja foxterriereitä Brasiliaan.
Paikalliset maanviljelijät ja kaupunkilaiset halusivat käyttökoiran, joka olisi sekä pienen kokonsa että luonteensa puolesta soveltuva Brasilian moninaiseen ympäristöön, erityisesti maatiloille jyrsijöiden ja muiden tuholaisten torjuntaan. Näin alkoi syntyä jalostus, jossa paikallisia koiria risteytettiin eurooppalaisten terrierien kanssa. Tämän seurauksena brasilianterrieri kehittyi nopeasti omaleimaiseksi rodukseen, joka yhdistää eurooppalaisten terrierien ketteryyden ja älykkyyden sekä paikalliseen ilmastoon ja oloihin soveltuvan rakenteen.
Brasilianterrierin virallinen tunnustus tapahtui kotimaassaan vasta 1900-luvun lopulla, ja Fédération Cynologique Internationale (FCI) hyväksyi rodun vuonna 2007. Koiran ulkomuotoon vaikuttivat erityisesti jackrussellinterrieri, parsonrussellinterrieri ja karkeakarvainen foxterrieri, mutta rotuunsa brasilianterrieri vakiintui nimenomaan Brasiliassa tapahtuneen valinnan ja jalostustyön myötä. Rotu tunnetaan erityisesti vikkelästä ja uteliaasta luonteestaan sekä siitä, että se soveltuu hyvin niin perhekoiraksi kuin aktiiviseen harrastamiseen.
Vaikka brasilianterrieri on suosittu ja arvostettu koira Brasiliassa, sen levinneisyys on yhä varsin rajoittunut – erityisesti Euroopassa ja Suomessa rotu on erittäin harvinainen. Kuitenkin muutamat aktiiviset rodunharrastajat pyrkivät edistämään rodun tunnettavuutta ja tuomaan esille sen monipuolisia käyttö- ja harrastusmahdollisuuksia. Brasilianterrierin historia kuvastaa niin Brasilian monikulttuurista taustaa kuin käytännöllistä ajattelutapaa: haluttiin pieni, ketterä, älykäs ja terve koira, joka selviytyy vaativissakin olosuhteissa ja toimii perheen iloisenpänä ja tarmokkaana jäsentä.