Kuvaus: Burmakääpiö
Burmakääpiö on tunnettu rotu erityisesti pienikokoisista kanoistaan, joita arvostetaan niiden lempeän luonteen ja suloisen ulkomuodon ansiosta. Burmakääpiöt ovat alkuperältään Kaakkois-Aasiasta ja ne soveltuvat hyvin niin pienille pihoille kuin harrastetiloihinkin. Ne ovat älykkäitä, seurallisia ja helposti käsiteltäviä lintuja, jotka sopivat hyvin myös perheille ja aloittelijoille. Burmakääpiön höyhenpeite on kauniin värinen ja niiden ulkomuoto muistuttaa suurempia sukulaisiaan, mutta kompaktimmassa koossa. Rotu tunnetaan rauhallisuudestaan ja uteliaisuudestaan, ja ne tulevat usein toimeen muiden lintujen kanssa. Burmakääpiöt voivat munia kohtalaisesti pieniä munia ja niiden hoito on melko helppoa. Tämä rotu tarjoaa iloa ja seuraa niin harrastajille kuin lemmikinomistajillekin.
Ominaisuudet
Burmakääpiö on harvinainen ja kiehtova kissarotu, joka tunnetaan erityisesti ystävällisestä ja seurallisesta luonteestaan. Rotu on pienikokoinen, ja aikuiset kissat painavat yleensä noin 2-4 kiloa. Burmakääpiön turkki on lyhyt, sileä ja silkkinen, ja useimmiten väriltään lämminruskea tai suklaanruskea, mutta voi myös esiintyä muissa sävyissä kuten sinisenä, lilana ja samppanjana. Yksi rotunsa tunnusmerkki on isoihin silmiin rajautuva lempeä katse, joka tekee kissasta hyvin ilmeikkään.
Luonteeltaan burmakääpiö on älykäs ja utelias. Se nauttii ihmisseurasta ja kiintyy vahvasti omistajaansa. Rotu viihtyy parhaiten kodissa, jossa on paljon virikkeitä ja mahdollisuus olla osallisena perheen jokapäiväisessä elämässä. Burmakääpiö ei sovellu hyvin pidettäväksi yksin pitkiä aikoja, sillä se kaipaa seuraa ja voi tylsistyessään kehittää ei-toivottua käytöstä. Usein suositellaan, että burmakääpiöllä olisi leikkikaverina toinen kissa tai lemmikki.
Burmakääpiö on aktiivinen rotu ja vaatii sekä fyysistä että älyllistä aktivointia. Se on helposti opetettavissa käyttämään leluja, temppuja tai jopa valjaita ulkoiluun. Rodun terveys on yleensä hyvä, mutta kuten kaikissa kissaroduissa, on olemassa perinnöllisiä sairauksia, kuten sydänsairaudet tai hengitystieongelmat, joihin kasvattajien tulisi kiinnittää huomiota.
Burmakääpiön hoitaminen on melko vaivatonta lyhyen turkin ansiosta – säännöllinen harjaus riittää poistamaan irtokarvat. Kynsienleikkaus, korvien tarkistus ja hammashoito ovat osana perushoitoa. Yleisesti ottaen burmakääpiö on pitkäikäinen rotu ja monia yksilöitä elää yli 15-vuotiaaksi hyvinvoivina.
Burmakääpiö sopii hyvin myös lapsiperheeseen tai muihin lemmikkeihin totutettuna, sillä se on leikkisä ja lempeä mutta osaa myös osoittaa omaa tahtoa. Tämä tekee siitä mainion seuralaisen monenlaisiin koteihin.
Ulkonäkö
Burmakääpiö, eli burmankääpiökissa, on elegantti ja viehättävä kissarotu, jonka ulkonäkö kiinnittää helposti kissanystävien huomion. Tämä rotu on pienikokoinen, mutta sen olemus on voimakas, lihaksikas ja samalla hyvin siro. Keho on keskivartalolta melko tiivis ja jäntevä, ja jaloissa on selkeästi havaittavissa kaunis linjakkuus ja tasapaino. Pää on kiilamainen ja kallo pyöreähkö, poskipäät ovat korostuneet, ja leuka on voimakas ja selkeä.
Burmakääpiön silmät ovat suuret ja mantelinmuotoiset, väriltään yleensä kirkkaan keltavihreät tai kullankeltaiset, mikä antaa niille uteliaan ja ilmeikkään katseen. Korvat ovat keskikokoiset, tyvestä leveät ja asettuvat hieman eteenpäin, mikä luo kissalle eloisan ja valppaan ilmeen. Nenä on lyhyehkö ja antaa kasvoille lempeän, sulavan profiilin.
Turkki on burmakääpiön ehkä vaikuttavin piirre. Se on lyhyt, tiheä ja hyvin kiiltävä, ja tuntuu silkkimäiseltä kädessä. Turkki myötäilee tiukasti vartalon linjoja, ja väri on tasainen yleensä pääväriltään ruskea, suklaanruskea (sable), sininen, violetti, punainen tai kerma, joskin tummemmat värit ovat yleisempiä. Vaihtelua esiintyy myös hieman hopeasävyisenä, riippuen yksilöstä ja linjasta. Nenän sekä käpälien polkuanturat voivat olla sävyltään tummemmat rodun perusväriin nähden.
Burmakääpiön vartalo on sopusuhtainen ja lihakset tulevat hienosti esiin turkin alta. Häntä on suhteellisen lyhyt, mutta hyvin yhtenäinen ja kapenee elegantisti kärkeä kohti. Kissan askel on kevyt, sulava ja pehmeä, mikä korostaa sen luontaista ketteryyttä ja notkeutta.
Kaiken kaikkiaan burmakääpiön ulkonäön tunnistaa helppohoitoisesta, lyhyestä turkista, kirkkaista silmistä ja sulavalinjaisesta, mutta kuitenkin voimakkaasta kehosta. Rotu huokuu omaa charmiaan ja sitä pidetään monien kissaharrastajien keskuudessa erityisen kauniina sekä hieman eksoottisen näköisenä.
Historia
Burmakääpiö, eli burmakissan pienempi muunnos, on suhteellisen uusi ja harvinainen kissarotu, jonka historiaan liittyy mielenkiintoisia vaiheita. Rodun juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun, jolloin alkuperäinen burmankissa tuotiin Kaakkois-Aasiasta, erityisesti Burmasta eli nykypäivän Myanmarista, ensin Yhdysvaltoihin ja pian myös Eurooppaan. Burmakissan viehättävä ulkonäkö, utelias luonne ja himmeän satiinimainen turkki tekivät siitä nopeasti suositun lemmikin.
Burmakääpiö syntyi, kun kasvattajat halusivat kehittää pienemmän ja vielä lempeämmän burman muunnoksen, joka sopisi erityisen hyvin kaupunkiympäristöihin ja osaksi nykyaikaista perhettä. Tarkkoja tietoja burmakääpiön synnyn ajankohdasta ja ensimmäisistä kasvattajista on rajoitetusti saatavilla, mutta uskotaan, että rodun kehitystyö alkoi 1980-luvun lopulla Euroopassa, erityisesti Saksassa ja Isossa-Britanniassa.
Kasvatuksessa käytettiin perinteisiä burmia ja pienikokoisia, valikoidusti jalostettuja yksilöitä, jotta saavutettaisiin haluttu kompakti koko ilman terveyteen tai luonteeseen kohdistuvia haittavaikutuksia. Rotu tunnetaan erityisesti rodunomaisesta leikkisyydestään, älykkyydestään ja kiintymyksestään ihmisiin. Burmakääpiö on pienempi, mutta muuten ulkoisesti hyvin samankaltainen kuin perinteinen burmakissa – sillä on lyhyt, kiiltävä turkki, lihaksikas runko ja suuret, ilmeikkäät silmät.
Nykyisin burmakääpiö on edelleen melko harvinainen rotu sekä Suomessa että kansainvälisesti. Rotu on kuitenkin kasvattanut suosiotaan erityisesti niiden keskuudessa, jotka arvostavat kissan suloista ulkomuotoa sekä seurallista, persoonallista luonnetta. Kansainväliset kissaliitot eivät vielä virallisesti tunnusta burmakääpiötä omana rotunaan, vaan se lasketaan usein burmakissan muunnokseksi. Suomessa kiinnostus rotuun on kasvanut hiljalleen, ja muutokset rotumääritelmissä voivat jatkossa vaikuttaa rodun yleistymiseen. Rodun tulevaisuus riippuu vastuullisten kasvattajien työstä, rodun geneettisestä monimuotoisuudesta sekä kissan terveydenhuollosta.