Kuvaus: Burmakissa
Burmakissa on viehättävä ja suosittu kissarotu, joka tunnetaan erityisesti ystävällisestä ja seurallisesta luonteestaan. Rodun alkuperä juontaa juurensa Kaakkois-Aasiaan, tarkemmin sanottuna Burmaan (nykyinen Myanmar), josta ensimmäiset yksilöt tuotiin Eurooppaan 1900-luvun alkupuolella. Burmakissa on keskikokoinen, lihaksikas ja sulavalinjainen kissa, jolla on lyhyt, silkkisen tuntuinen turkki ja upeat kullankimaltavat silmät. Rotu on erittäin kiintynyt omistajaansa ja nauttii yhteisestä ajanvietosta – se seuraa mielellään ihmistä huoneesta toiseen ja osallistuu päivän askareisiin. Burmakissa sopii hyvin myös lapsiperheisiin ja tulee yleensä toimeen muiden kissojen tai koirien kanssa. Älykkyytensä ansiosta burmat oppivat nopeasti uusia asioita ja saattavat jopa nauttia pienistä temppurutiineista.
Ominaisuudet
Burmakissa (Burmese) on elegantti, keskikokoinen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti lyhyestä, silkkisestä turkistaan ja ystävällisestä, ihmisrakkaasta luonteestaan. Rotu on peräisin Kaakkois-Aasiasta – erityisesti Burmasta (nyk. Myanmar) – ja saapui Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikkaan 1930-luvulta lähtien.
Burmakissan rakenne on jäntevä ja lihaksikas, vaikka sen koko ja paino usein yllättää sirosta ulkomuodosta huolimatta. Niiden pään muoto on pyöreä, silmät suuret ja ilmeikkäät, ja korvat ovat keskikokoiset sekä kallistuvat hieman eteenpäin. Silmien väri on yleensä kultaiseen tai keltaiseen vivahtava, mikä antaa kissalle intensiivisen, lempeän katseen.
Burmakissan turkki on erittäin lyhyt, tiivis ja kiiltävä, kuin satiinia. Värityksiä löytyy useita: yleisimmät ovat ruskea (sable), sininen, suklaa, lilac, punainen, creme sekä erilaiset tabby- ja tortie-yhdistelmät. Rotu ei vaadi erityistä turkinhoitoa, satunnainen harjaus riittää irtokarvojen poistamiseen ja kiillon ylläpitoon.
Luonteeltaan burmakissa on tunnettu vilkkaudestaan, seurallisuudestaan ja älykkyydestään. Se kiintyy omistajiinsa voimakkaasti ja haluaa usein osallistua arjen askareisiin. Monet kuvailevat burmaa 'koiramaiseksi' kissaksi, sillä se seuraa perheenjäseniä huoneesta toiseen, leikkii mielellään noutoleikkejä ja jopa oppii temppuja. Rodun ääntely on pehmeää ja melodista, eivätkä ne yleensä ole turhan äänekkäitä.
Burmakissat sopivat hyvin lapsiperheisiin ja muiden lemmikkien seuraan, jos tutustuttaminen tehdään rauhallisesti. Ne ovat leikkisiä läpi elämänsä ja pysyvät usein nuorekkaina vanhoiksi asti. Terveyden kannalta burmakissa on yleisesti vahva rotu, mutta joillakin linjoilla voi esiintyä geneettisiä sairauksia, kuten diabetes tai pääkallon muodon poikkeamia.
Burmakissan elinikä on keskimäärin 12–16 vuotta, mutta hyvin hoidettu burma voi elää pidempäänkin. Rotu sopii erinomaisesti ihmiselle, joka etsii aktiivista, lojaalia ja läheisyyttä rakastavaa lemmikkiä.
Ulkonäkö
Burmakissa on keskikokoinen, lihaksikas ja elegantti rotu, jolla on vahva, mutta samalla sulavalinjainen vartalo. Sen paino vaihtelee tyypillisesti 3-6 kilon välillä, ja naaraat ovat usein hieman pienempiä kuin urokset. Yleisvaikutelmaltaan burmakissa on kompakti ja tasapainoinen: sillä on leveähkö rintakehä, pyöristyneet lonkat sekä kovat ja pyöreät tassut. Häntä on keskipitkä, pohjasta leveä ja kapenee pyöristettyyn päähän.
Burmakissan pää on lyhyehkö ja leveä, muodostaen loivan pyöristyksen poskiluiden, otsan ja leuan tasolla. Leuka on voimakas, nenu on lyhyt ja leveä, ja profiilissa näkyy selkeä notko otsasta nenään siirryttäessä. Silmät ovat suuret, pyöreät ja sijoittuvat melko kauas toisistaan – niiden ilme on elävä ja utelias, ja väri vaihtelee kullan- ja vihreänsävyisten sävyjen välillä. Korvat ovat keskikokoiset, tyvestä leveät ja hieman eteenpäin asettuneet, pyöristyneet kärjistään.
Burmakissan turkki on hyvin lyhyt, sileä, tiiviisti vartaloa myötäilevä ja silkkisen tuntuinen. Sen rakenne muistuttaa melkein paljasta ihoa, sillä alusvillaa on vain vähän, joten turkin hoito vaatii vain vähäistä harjausta. Turkki heijastaa valoa upeasti ja korostaa kissan vartalon lihaksikkuutta.
Väriltään burmakissat ovat alkujaan olleet suklaanruskeita, mutta nykyään voidaan tunnistaa useita eri värejä, kuten sininen (harmaa), champagne (vaaleanruskea), platina (vaaleanharmaa) ja tummempi suklaa. Turkissa ei tulisi olla raitoja tai laikkuja, vaan värin ja sävyjen tulee olla tasaisia kauttaaltaan. Koirassanan silmänympärykset, nenänpää, käpälät sekä hännän kärki saattavat olla hieman tummempia, mutta yleisvärin tulee olla yhtenäinen.
Burmakissa vaikuttaa silmiinpistävän arvokkaalta ja hienostuneelta. Sen erityisen elegantti ulkonäkö, yhdistettynä lämpimään väriskaalaan ja loistavaan turkkiin, tekevät siitä yhden suosituimmista ja tunnistettavimmista kissaroduista näyttelyissä ja lemmikkinä. Rotu huokuu tasapainoisen ja ystävällisen luonteen lisäksi myös kauneutta ja ainutlaatuista charmia.
Historia
Burmakissa on kissarotu, jonka alkuperä juontaa juurensa Kaakkois-Aasiaan, erityisesti Burmaan (nykyinen Myanmar). Rotua ympäröi erilaisia tarinoita ja myyttejä, mutta yleisimmin hyväksytty käsitys on, että burmalaisia kissoja on pidetty temppeleissä ja kuninkaallisten perheiden seurassa jo satojen vuosien ajan.
Burmakissan rotu sai alkunsa länsimaissa 1930-luvulla. Ensimmäinen tunnettu länteen tuotu burmankissa oli Wong Mau -niminen naaras, jonka amerikkalainen laivaston lääkäri Dr. Joseph Thompson toi mukanaan San Franciscoon vuonna 1930. Wong Mau astutettiin siamilaisella kissalla ja tästä yhdistelmästä syntyneiden jälkeläisten kautta alkoi burmakissan kehitys lännessä. Yhdysvalloissa rotu vakiintuikin nopeasti sekä ulkonäöllisesti että luonteenpiirteidensä vuoksi.
Alun perin burmakissa muistutti jonkin verran siamilaiskissaa, mutta jalostuksen myötä siitä kehitettiin omaleimainen rotu, jolle tunnusomaisia piirteitä ovat pyöreä pää, täyteläiset posket ja lyhyt, kiiltävä turkki. Burmakissojen turkin väri rajoittui aluksi perinteiseen 'sable' eli tummanruskeaan, mutta nykyään värivalikoima on laajentunut muihinkin sävyihin. Rotu hyväksyttiin virallisesti cat fancy -järjestöissä ensin Yhdysvalloissa ja pian myös Euroopassa.
Suomeen burmakissoja alettiin tuoda 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alkupuolella. Rotu sai nopeasti suosiota sekä näyttelykissojen että lemmikkieläinten piireissä niiden ystävällisen, aktiivisen ja ihmisystävällisen luonteen vuoksi. Suomessa toimii nykyisin aktiivinen burmakissayhdistys, joka järjestää tapahtumia ja näyttelyitä sekä tukee rodun kasvatustyötä.
Burmakissa on nykyään suosittu seurakissa ympäri maailman. Rodun historia kuvastaa hyvin itämaisten kissojen tuomista länteen ja niiden sulautumista osaksi arkipäivän elämää.