Kuvaus: Cockerspanieli
Cockerspanieli, eli spanielirotuinen koira, on suosittu ja iloinen seurakoira. Rotua on olemassa kahta päämuotoa: amerikkalainen cockerspanieli ja englannincockerspanieli. Molemmat ovat tunnettuja ystävällisestä luonteestaan, lempeydestään ja älykkyydestään. Cockerspanielit ovat energisiä ja kaipaavat säännöllistä liikuntaa, mutta ne sopeutuvat hyvin myös perhe-elämään ja ovat erityisen hyviä lasten kanssa. Niillä on kaunis, silkkinen turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Cockerspanielit soveltuvat erinomaisesti ensimmäiseksi koiraksi niiden helpon käsiteltävyyden ansiosta, mutta niillä on myös jonkin verran metsästysviettiä, joten lenkkeily ja aktivointi ovat tärkeitä. Cockerspanielit tulevat hyvin toimeen muiden eläinten ja ihmisten kanssa, ja niiden iloinen luonne tekee niistä mainioita lemmikkejä monenlaisiin koteihin.
Cockerspanieli arviota
Ominaisuudet
Cockerspanieli on yksi suosituimmista koiraroduista Suomessa, ja sen ominaispiirteet tekevät siitä ihanteellisen sekä perhekoiraksi että harrastuskoiraksi. Cockerspanieli on keskikokoinen rotu, jonka säkäkorkeus on noin 38–41 cm ja paino vaihtelee 12–16 kilon välillä. Rodulla on pehmeä, silkkinen kaksinkertainen turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa ja harjausta estääkseen takkuuntumista ja iho-ongelmia. Cockerspanielilla on tyypillisesti pitkulaiset korvat ja lempeät, ilmeikkäät silmät, jotka korostavat sen eloisia kasvonpiirteitä.
Cockerspanieli tunnetaan erityisesti ystävällisestä ja iloisesta luonteestaan. Rotu on erittäin sosiaalinen ja viihtyy hyvin sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Cockerspanielit ovat uskollisia ja kiintyvät vahvasti perheeseensä. Niiden leikkisä ja utelias luonne tekee niistä erinomaisia kumppaneita myös lapsiperheille. Cockerspanieli on taipuvainen miellyttämään omistajaansa, mikä helpottaa koulutusta – rodulla on usein halu oppia uusia asioita ja osallistua erilaisiin aktiviteetteihin, kuten tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn tai noseworkiin.
Arkuudesta ja ylisosiaalisuudesta johtuen cockerspanielit saattavat myös haukkua normaalia enemmän, etenkin vieraiden tullessa kotiin. Siksi on tärkeää panostaa pentuvaiheessa sosiaalistamiseen ja oikeanlaiseen pennun koulutukseen. Rotu on yleisesti terve, mutta sillä esiintyy joitakin perinnöllisiä sairauksia kuten korvatulehduksia, silmäsairauksia (esim. PRA ja kaihi), lonkkavikoja sekä ihottumia, joiden ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Liikunta on cockerspanielille erittäin tärkeää, sillä vilkkaana ja energisenä rotuna se kaipaa aktiivista elämää. Päivittäiset lenkit, leikit ja mielellään myös aivotyötä vaativat harrastukset pitävät koiran onnellisena ja hyvinvoivana. Cockerspanieli sopii hyvin maaseudulle, mutta viihtyy kaupungissakin, kunhan saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Oikein hoidettuna ja aktiivisessa perheessä cockerspanieli on luotettava, pitkäikäinen ja rakastava perheenjäsen, jonka kanssa voi harrastaa monipuolisesti.
Ulkonäkö
Cockerspanieli on keskikokoinen koira, jonka ulkonäkö on sekä viehättävä että sporttinen. Rodulla on tyypillisesti lihaksikas ja tasapainoinen rakenne, mikä tekee siitä sopivan niin perhekoiraksi kuin metsästyskaveriksikin. Cockerspanielin rungon pituus on hieman korkeutta suurempi, ja jalat ovat vahvat ja sopusuhtaiset. Rotu tunnetaan erityisesti kauniista, silkkisestä ja lainehtivasta turkkistaan, joka vaatii säännöllistä huoltoa ja harjausta.
Cockerspanielin pää on pyöreähkö, ja sillä on selkeästi ilmoitetut kulmakaaret. Silmät ovat isot, tummat ja hyvin ilmeikkäät, usein pehmeäkatseiset – niiden kautta välittyy rodulle ominainen ystävällisyys ja eloisuus. Korvat ovat pitkät, matalalle kiinnittyneet ja runsaskarvaiset, lähes silkkiset, ja ne roikkuvat vapaasti pään molemmilla puolilla. Kuono on sopusuhtainen ja kirsu musta tai maksanvärinen, riippuen turkin väristä.
Turkin pituus vaihtelee, mutta yleensä se on pidempi rungossa, rinnassa, vatsassa ja jaloissa. Karva on suoraa tai hieman laineikasta, mutta ei koskaan kiharaa. Värivaihtoehdot ovat monipuoliset, yleisimpiä ovat musta, kullanruskea, maksa ja erilaiset kaksiväriset sekä kolmiväriset yhdistelmät. Usein jalat, rinta ja kaula voivat olla valkoiset, vaikka pohjaväri olisi muu kuin valkoinen.
Cockerspanielin häntä on aiemmin ollut typistetty, mutta nykyään häntä yleensä jätetään luonnollisen mittaiseksi. Häntä kannetaan iloisesti vaakatasossa tai hieman selän yläpuolella, mikä kuvastaa rodun innokkuutta ja eloisuutta liikkeessä. Yleisvaikutelma cockerspanielista on iloinen, hyväliikkeinen ja ryhdikäs koira, jolla on selkeä rotupiirre ja tasapainoinen olemus.
Rodun ilme, runsaasti koristeltu turkki ja lempeä katse tekevät siitä erittäin suositun sekä näyttelyrintamalla että perheen rakkaana jäsenenä. Cockerspanieli on todellinen kaunotar käytännöllisessä, urheilullisessa paketissa.
Historia
Cockerspanieli on yksi vanhimmista spanieliroduista, ja sen juuret ulottuvat keskiaikaiseen Englantiin. Alun perin sana 'spanieli' viittaa siihen, että rodun uskotaan tulleen Espanjasta, mutta varsinaiset cockerspanielit muotoutuivat Britanniassa, erityisesti 1800-luvulla. Rodun nimeen liittyvä sana 'cocker' tulee englanninkielisestä sanasta 'woodcock', joka tarkoittaa taivaanvuohta. Cockerspanieli kehitettiin erityisesti taivaanvuohen ja muun pienriistan metsästykseen, sillä ne olivat pieniä, ketteriä ja erittäin hyviä työskentelemään tiheässä aluskasvillisuudessa.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat spanielityyppisistä koirista Englannissa ovat jo 1300-luvulta. 1800-luvulla spanielit jaettiin isompiin 'field spaniel' -tyyppisiin ja pienempiin 'cocker spaniel' -tyyppisiin. Aluksi cockerspanieleista eroteltiin kokonsa perusteella, mutta vähitellen rodun ominaisuudet vakiintuivat ja standardisoitiin. Englannissa rotu sai ensimmäisen virallisen rotumääritelmänsä vuonna 1892 kennelliiton toimesta.
Suomessa cockerspanielit saivat jalansijaa 1900-luvun alkupuolella. Rodun suosio Suomessa kasvoi melko nopeasti, erityisesti perhekoirana, sillä cockerspanieli tunnetaan ystävällisestä ja iloisesta luonteestaan sekä sopeutuvuudestaan erilaisiin elinympäristöihin.
Cockerspanielista on olemassa kaksi päätyyppiä: englannincockerspanieli ja amerikancockerspanieli. Englannincockerspanieli on alkuperäisempi ja lähempänä alkuperäistä metsästyskoiraa, kun taas amerikancocker on jalostettu enemmän näyttely‐ ja seurakoiraksi. Rotujen ulkonäkö eroaa jonkin verran: amerikancockerspanielilla on pyöreämpi kallo sekä pidempi ja tuuheampi turkki. Molemmat rodut tunnetaan silti samantapaisesta lempeästä luonteestaan ja leikkisyydestään.
Nykyään cockerspanieli on yksi suosituimmista perhekoirista sekä Suomessa että kansainvälisesti. Se soveltuu erinomaisesti sekä metsästykseen, harrastuskäyttöön että seurakoiraksi. Pitkä historia ja monipuolisuus näkyvät cockerspanielin käyttäytymisessä ja ulkonäössä yhä tänäkin päivänä.