Kuvaus: Collie, sileäkarvainen
Sileäkarvainen collie on elegantti, keskikokoinen paimenkoira, joka tunnetaan älystään, oppimiskyvystään ja lempeästä luonteestaan. Rotu on peräisin Skotlannista ja se on alun perin kehitetty toimimaan lampaiden paimenena. Sileäkarvainen collie on pitkäkuonoinen, kevytrakenteinen ja energinen koira, joka sopii hyvin aktiivisiin perheisiin. Sen lyhyt ja sileä turkki vaatii vain vähäistä hoitoa, eikä se yleensä takkuunnu helposti. Collie on suosittu harrastus- ja perhekoira, joka tulee toimeen lasten kanssa ja sopeutuu hyvin erilaisiin elinympäristöihin. Colliet ovat älykkäitä ja oppivat nopeasti uusia käskyjä, mikä tekee niistä hyviä koiria myös ensimmäistä koiraa hankkiville. Sileäkarvainen collie on valpas, ystävällinen ja kiintyy läheisesti perheeseensä.
Collie, sileäkarvainen arviota
Ominaisuudet
Collie, sileäkarvainen, eli sileäkarvainen colliens, on alkuperältään brittiläinen paimenkoirarotu, joka tunnetaan erityisesti vilkkaasta ja yhteistyökykyisestä luonteestaan sekä monipuolisesta käyttöominaisuuksistaan. Rotu syntyi Skotlannissa ja sen varhaisin käyttötarkoitus oli lampurien apulaisena työskentely karjan paimenessa. Sileäkarvainen collie eroaa pitkäkarvaisesta serkustaan paitsi turkin rakenteessa, myös osittain luonteeltaan: sileäkarvainen on usein energisempi ja hieman toiminnallisempi.
Rodun tunnusomaisia piirteitä ovat tasapainoinen ja vahva, mutta sulavalinjainen rakenne. Sileäkarvainen collie on keskikokoinen koira: urokset ovat yleensä 56–61 cm korkeita ja nartut 51–56 cm. Paino liikkuu keskimäärin 20–29 kilon välillä. Turkki on sileä, tiivis ja suorakarvainen, ja suojaa hyvin vaihtelevilta sääolosuhteilta. Värit vaihtelevat soopelista kolmiväriseen ja blue merleen.
Sileäkarvainen collie on erinomainen seurakoira, mutta se vaatii riittävästi aktiviteettia ja liikuntaa. Tämä rotu on älykäs, oppivainen ja haluaa toimia tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Säänkestävä lyhyt turkki on helppohoitoinen ja vaatii lähinnä säännöllistä harjausta irtokarvan poistamiseksi. Rotu sopii erityisen hyvin harrastekoiraksi, sillä se menestyy erinomaisesti lajeissa kuten toko, agility, rally-toko ja paimennus.
Lapsiystävällisyys ja sosiaalisuus kuuluvat rodun vahvuuksiin, mutta collie vaatii kuitenkin johdonmukaista tapakasvatusta etenkin nuorena. Se on luonteeltaan lempeä, mutta valpaa ja jossain määrin vahtiviettinen, mikä tekee siitä myös hyvävaistoisen kotikoiran. Sileäkarvaisen collien elinikä on keskimäärin 12–14 vuotta ja rotu on kohtalaisen terve, vaikkakin perinnölliset silmä- ja nivelet sairaudet vaativat jalostuksessa huomiota.
Ympärivuotinen liikunta, monipuolinen aktivointi sekä tiivis suhde perheeseen takaavat, että sileäkarvainen collie viihtyy ja säilyttää iloisen, tasapainoisen luonteensa. Rotu sopii omistajalle, joka nauttii aktiivisesta elämäntavasta ja haluaa kiinteän, yhteistyökykyisen koiraystävän.
Ulkonäkö
Collie, sileäkarvainen, eli sileäkarvainen collie (Smooth Collie), on keskikokoinen, elegantti ja hyvin sopusuhtainen paimenkoira. Rodun yleisilme on jalo, tasapainoinen ja urheilullinen, mikä viestii sen alkuperäisestä työtehtävästä skotlantilaisten lampaiden paimenena. Koiran runko on selvästi pidempi kuin korkea, mutta ei saa kuitenkaan vaikuttaa kömpelöltä tai liian raskaalta. Sileäkarvaisen collien säkäkorkeus uroksilla on 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm. Paino vaihtelee, mutta aikuiset yksilöt painavat tavallisesti 18–29 kg.
Rodun pään muoto on sen yksi tunnetuimmista piirteistä: pää on pitkänomainen ja kiilamainen, mutta ei liian kapea. Kallo on litteä ja posket eivät ulkone juurikaan. Selkälinja on suora ja ylälinja tekee loivan kaaren lantiosta häntään. Häntä on pitkä, ulottuu vähintään kintereeseen ja kannetaan rauhallisesti yleensä alhaalla.
Koiran korvat ovat keskikokoiset ja puolipystyssä, jolloin noin kaksi kolmasosaa korvaa seisoo suoraan ja kärki taittuu eteenpäin. Silmät ovat mantelinmuotoiset, tummanruskeat (paitsi blue merle -värisillä yksilöillä, joilla voi esiintyä sinisiä tai kirjavia silmiä), ilme on älykäs ja lempeä. Collieta pidetään erittäin ilmeikkäänä rotuna.
Sileäkarvaisella collilla turkki on vartalonmyötäinen, tiivis, suora ja karkea. Alusvilla on pehmeää ja tiheää, mikä suojaa koiraa säältä. Karvan pituus on huomattavasti lyhyempi kuin pitkäkarvaisella collilla, mutta turkki tarjoaa silti tehokkaan suojan kosteutta ja kylmää vastaan. Rotu ei vaadi suurta määrää turkinhoitoa, mutta säännöllinen harjaus pitää turkin hyväkuntoisena ja irtokarvat kurissa.
Värit ovat erilaiset: soopeli-valkoinen (vaalean kullankeltaisesta syvään mahongiin valkoisin merkein), tricolour (mustavalkea punaruskein merkein), blue merle (sinertävän harmaa mustin, marmoroiduin pilkuin ja valkoisin sekä mahdollisin punaruskein merkein) sekä harvemmin puhtaan valkoinen. Värilliset merkit ovat yleensä rinnassa, kaulassa, raajoissa ja hännänpäässä. Näin sileäkarvainen collie erottuu sekä kauniilla ulkomuodollaan että toiminnallisella rakenteellaan.
Historia
Collie, sileäkarvainen eli sileäkarvainen collie on yksi vanhimmista ja tunnetuimmista brittiläisistä paimenkoiraroduista. Collien historia ulottuu vuosisatojen taakse Skotlannin ja Pohjois-Englannin karja- ja lammastalouteen, missä niitä käytettiin ensisijaisesti lampaiden paimentamiseen ja tilojen vartiointiin. Sileäkarvaisen collien alkuperä juontaa todennäköisesti risteytyksistä paikallisten skotlantilaisten paimenkoirien sekä tuontikoirien, kuten borzoiden ja mahdollisesti settereiden välillä. Tuloksena oli koira, jolla oli hyvä työskentelykestävyys, älykkyys ja soveltuvuus karjan paimentamiseen.
Sileäkarvainen collie eroaa pitkäkarvaisesta ‘lassie-colliestaan’ erityisesti turkin laadun ja ulkonäön puolesta, mutta rodullisesti niiden tausta on pitkälti yhteinen. 1800-luvun lopulla, erityisesti kuninkatar Victorian kiinnostuksen myötä, collie nousi suuren yleisön tietoisuuteen sekä palvelus- että seurakoirana. Monet pitivät sileäkarvaista muotoa käytännönomaisempana työkoirana pellolla helponhoitoisen karvapeitteensä ansiosta, kun taas pitkäkarvaista muotoa arvostettiin enemmän näyttelyissä ja seurakoirana.
Sileäkarvaisen collien ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin Isossa-Britanniassa 1800-luvulla ja rotu hyväksyttiin virallisesti Kennel Clubilla 1870-luvulla. Suomalaisten tietoisuuteen sileäkarvainen collie tuli 1900-luvun alussa, ja ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin Suomessa 1950-luvulla. Vaikka Suomessa rodun suosio on jäänyt pitkäkarvaista toveriaan pienemmäksi, on sileäkarvainen collie saanut uskollisen, joskin pienen harrastajakunnan.
Historiallisesti sileäkarvainen collie on ollut arvostettu erityisesti uskollisuutensa, työteliäisyytensä ja monipuolisuutensa vuoksi. Nykyisin rotu toimii paitsi harrastuskoirana myös monipuolisena perhe- ja palveluskoirana eri puolilla maailmaa. Rotu on säilyttänyt kyvyn toimia alkuperäisessä paimenkoiran tehtävässään, mutta soveltuu hyvin myös moderniin kaupunkiympäristöön.