Kuvaus: Cymric
Cymric on harvinainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti hännättömyydestään. Cymric on pitkäkarvainen muunnos manxis-kissasta, ja sen pyöreä vartalo, lyhyt selkä ja hännän puuttuminen tekevät siitä helposti tunnistettavan. Cymricin turkki on paksu ja silkkinen, ja se vaatii säännöllistä harjausta takkujen estämiseksi. Luonteeltaan cymricit ovat lempeitä, ystävällisiä ja kiintyvät vahvasti omistajiinsa. Ne tulevat hyvin toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa, minkä lisäksi ne tunnetaan älykkyydestään ja leikkisyydestään. Cymric sopeutuu yleensä hyvin erilaisiin perheisiin ja asuinympäristöihin. Rotu on terve, mutta hännättömyyttä aiheuttava geeni voi joskus johtaa selkäongelmiin. Cymric sopii hyvin lemmikiksi niille, jotka etsivät seurallista ja hellyttävää kissaa.
Ominaisuudet
Cymric on kissarotu, joka tunnetaan erityisesti sen pörröisestä, puolipitkästä turkistaan sekä siitä, että monilla yksilöillä on hyvin lyhyt, olematon tai kokonaan puuttuva häntä. Rotu on peräisin Mansaaren alueelta, josta sen erikoinen geenimutaatio, hännättömyys, on lähtöisin. Cymriciksi kutsutaan pitkäturkkista muunnosta Manx-rodusta, ja nämä kaksi rotua erotellaan pääasiassa turkin pituuden perusteella.
Cymricin ulkonäköön kuuluu pyöreä pää muhevilla poskilla, suuret silmät, keskikokoiset korvat sekä vahva ja kiinteä vartalo. Jalkarakenteessa takajalat ovat selvästi etujalkoja pidemmät, mikä antaa kissalle pyöristyneen, jäntevän yleisvaikutelman. Naamaväritykseltään sekä karvanväriltään rotu on varsin monipuolinen: useat väri- ja kuviovaihtoehdot ovat hyväksyttyjä. Cymricin turkki vaatii säännöllistä harjaamista pysyäkseen hyvässä kunnossa ja välttääkseen takkuuntumisen.
Cymric on luonteeltaan lempeä, leikkisä ja sosiaalinen. Se kiintyy vahvasti omaan perheeseensä ja on usein kiinnostunut osallistumaan kodin arkeen. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden kotieläinten kanssa. Sen älykkyys ja uteliaisuus ilmenevät esimerkiksi haluna opetella temppuja tai käyttää kissan virikkeitä, kuten aktivointileluja. Osa yksilöistä kiintyy omistajaansa jopa koiramaisen uskollisesti ja seuraa heitä huoneesta toiseen.
Terveydellisesti cymricin erityispiirteisiin kuuluu manxin hännättömyysgeenin aiheuttamat mahdolliset terveysongelmat: lannerangarakenne saattaa aiheuttaa joillekin yksilöille liikuntaongelmia tai muita neurologisia vaivoja. Kasvattajien vastuulla onkin valita jalostukseen vain terveitä yksilöitä, ja monissa maissa pyritään ehkäisemään terveysongelmien yleistymistä tarkalla jalostusohjelmalla.
Cymric on ihanteellinen lemmikki ihmisille, jotka arvostavat läheistä suhdetta lemmikkiinsä, kaunista ulkonäköä ja rauhallista mutta leikkisää luonnetta. Rodun hoito edellyttää säännöllistä harjausta ja terveyden seurantaa, mutta palkintona omistaja saa ainutlaatuisen, hännättömän ja viehättävän ystävän.
Ulkonäkö
Cymric on kissarotu, joka tunnetaan erityisesti pitkäkarvaisesta turkistaan ja hännättömyydestään. Rodun ulkonäkö on ainutlaatuinen ja helposti tunnistettava.
Cymricin keho on keskikokoinen, vankka ja lihaksikas. Kehosta löytyy selvästi pyöreyttä; selkä on lyhyt ja kaartuva, jolloin kissan selkälinja on kuin jousi olkapäistä lantioon asti. Tämä rakenne antaa kissalle hyvin massiivisen ja pyöreän vaikutelman. Raajat ovat myös vankat ja jäntevät, mutta takaraajat ovat etujalkoja pidemmät, mikä tekee kävelystä hieman pomppivaa. Tassut ovat pyöreät ja suuret.
Cymricin tunnusomaisin piirre on hännättömyys. Rotu tunnetaan erityisesti siitä, että monilla yksilöillä häntä puuttuu kokonaan (rump), mutta rodussa esiintyy myös yksilöitä, joilla on vain pieni hännäntyvi (rumpy-riser), lyhyt häntä (stumpy) tai lähes normaalin mittainen häntä (longy). Näistä kaikkein arvostetuin näyttelyissä on rump, eli täysin hännätön yksilö.
Cymricin turkki on pitkä, silkkinen ja tuuhea. Varsinkin kauluksessa ja housuissa karva on runsaampaa. Aluskarvaa on paljon, mikä tekee turkista pehmeän ja pörröisen. Turkki vaatii säännöllistä harjausta takkuuntumisen estämiseksi.
Värikirjo Cymriceillä on laaja. Useimmat värit ja kuviot ovat sallittuja, pois lukien siamilaiskuvio ja muut hyvin eksoottiset värit. Silmien väri vaihtelee turkin värin mukaan ja voi olla kullankeltainen, vihreä, kuparinruskea tai sininen. Silmät ovat suuret ja pyöreät, ilmeikkäät ja usein vaikuttavat ystävällisiltä. Myös pää on pyöreä ja posket täyteläiset, mikä korostaa rodun pehmeää ja lempeää ulkomuotoa. Korvat ovat keskikokoiset, hieman ulospäin kaartuvat ja asettuvat pään sivuille.
Kaiken kaikkiaan Cymricin ulkonäkö on sekä elegantti että vankka, ja sen ainutlaatuinen hännättömyys, pitkä turkki ja pyöreät muodot tekevät siitä erottuvan kissarotujen joukossa.
Historia
Cymric-rotu on pitkäkarvainen versio Manx-kissasta, ja sen historia linkittyy vahvasti Isle of Man -saareen, joka sijaitsee Irlanninmeren keskellä. Tunnetuin piirre sekä Manxissä että Cymricissä on niiden lähes kokonaan puuttuva häntä. Tämän harvinaisen geneettisen ominaisuuden uskotaan syntyneen saarella luontaisena mutaationa villikissapopulaatiossa jo useita vuosisatoja sitten.
Cymricin alkuperä tunnetaan erityisesti Manxin pitkäkarvaisena muunnoksena. Vaikka pitkäkarvaisia Manx-kissoja esiintyi satunnaisesti jo varhain, ne olivat pitkään vähemmistö ja useimmiten niitä ei arvostettu näyttelypiireissä, vaan ne jätettiin jalostuksen ulkopuolelle. Vasta 1960-luvulla Kanadassa ja Yhdysvalloissa heräsi kiinnostus jalostaa näitä pitkäkarvaisia kissoja omaksi rodukseen, jolloin rotu sai nimen Cymric. Nimi Cymric on peräisin Walesin kielestä ja tarkoittaa yksinkertaisesti “walesilaista”, vaikka rotu ei ole varsinaisesti kotoisin Walesista, vaan nimellä viitattiin ehkä brittiläiseen alkuperään.
Cymric-kissan kodifioitu rotumääritelmä on lähes identtinen Manxin kanssa, ainoa selkeä ero on karvan pituudessa. Cymricillä on paksu, silkkinen ja pitkä karva sekä runsas pohjavilla, joka antaa sille pörröisen ulkonäön – toisin kuin lyhytkarvaisella Manxilla. Häntättömyys on edelleen oleellinen tunnusmerkki ja rotu luokitellaan hännänpuutteen mukaan eri ryhmiin; täysin hännätöntä nimitetään “rumpyksi”.
Cymricin rekisteröinti viralliseksi roduksi tapahtui ensin Pohjois-Amerikassa 1970-luvun lopulla. Tänä päivänä Cymric-kissoja kasvatetaan erityisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta rotu on suhteellisen harvinainen Euroopassa ja muualla maailmassa. Rotu on saanut tunnustusta useimmilta kissajärjestöiltä, vaikka osa yhdistyksistä pitää Cymrikiä edelleen vain Manxin pitkäkarvaisena versiona, ei omana rotunaan.
Cymricin tarina kuvastaa hyvin sitä, miten luonnolliset geneettiset mutaatiot yhdistettynä jalostajien kiinnostukseen voivat synnyttää uusia rotuja jopa nykypäivän kissamaailmassa.