Kuvaus: Devon rex
Devon rex on ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti kiharoista karvoistaan ja suurista, lepakkokorvia muistuttavista korvistaan. Devon rex on hyvin seurallinen ja älykäs kissa, joka viihtyy ihmisten ja muiden lemmikkien seurassa. Ne ovat erittäin leikkisiä ja uteliaita, ja ne rakastavat osallistua perheen arkeen. Rotu on usein luonteeltaan lempeä ja kiintyy vahvasti omistajaansa, minkä vuoksi sitä kutsutaan toisinaan 'koiramaiseksi kissaksi'. Devon rexillä on pehmeä, lyhyt ja laineikas turkki, joka vaatii vain vähän harjausta. Ne voivat olla loistava valinta allergikoille, mutta rotu ei kuitenkaan ole täysin allergiaystävällinen. Devon rexit ovat yleensä terveitä ja pitkäikäisiä, ja niiden persoonallisuus ilahduttaa monia kissanomistajia ympäri maailmaa.
Ominaisuudet
Devon rex on kissarotu, joka tunnetaan erityisesti ainutlaatuisesta ulkonäöstään ja leikkisästä luonteestaan. Devon rexillä on kihara, pehmeä turkki, suuret korvat ja erittäin ilmeikkäät silmät, jotka tekevät siitä helposti tunnistettavan muiden rotujen joukosta. Rotu on syntynyt Englannissa 1960-luvulla ja sen juuret ulottuvat Devoniin, josta rotu on saanut nimensä.
Devon rex on keskikokoinen kissa, jonka ruumiinrakenne on siro mutta lihaksikas. Sillä on pitkät, hoikat jalat ja melko pitkä häntä. Rotua luonnehditaan usein "keijukissaksi" sen omaperäisen ulkonäön ja eloisan olemuksen vuoksi. Sen turkki on sekä pehmeä että kihara, mikä poikkeaa useimpien muiden kissojen sileästä karvasta. Turkki vaatii säännöllistä, mutta kevyttä huoltoa, sillä liiallinen harjaus voi vahingoittaa sen ainutlaatuista rakennetta.
Devon rexit tunnetaan sosiaalisuudestaan ja älykkyydestään. Ne viihtyvät hyvin perheenjäsentensä seurassa ja osallistuvat mielellään arjen touhuihin. Ne ovat myös hyvin energisiä ja uteliaita, mikä tekee niistä erinomaisia leikkikavereita. Usein niitä kutsutaan myös "koiramaisiksi" kissoiksi, sillä ne oppivat helposti temppuja, noutavat leluja ja seuraavat omistajaansa huoneesta toiseen. Devon rex sopeutuu hyvin erilaisiin elinympäristöihin, ja se tulee yleensä hyvin toimeen lasten sekä muiden eläinten kanssa.
Terveysongelmat ovat melko harvinaisia, mutta joitakin perinnöllisiä sairauksia, kuten lihasdystrofiaa, voi ilmetä. Yleisesti ottaen rodun elinikä on 12–15 vuotta. Devoneilla on usein hieman viluisempi olo ohuen turkin vuoksi, joten ne arvostavat lämpimiä nukkumapaikkoja. Tämän rodun omistajan on hyvä huomioida, että Devon rex on sosiaalinen ja viihdettä rakastava kissa, joka tarvitsee runsaasti seuraa ja virikkeitä.
Ulkonäkö
Devon rex on erityisen tunnistettava ja omaleimainen kissarotu, jonka ulkonäkö poikkeaa selvästi monista muista kissaroduista. Yksi selkeimmistä piirteistä Devon rexillä on sen kihara, aaltoileva turkki, joka johtuu rodun geenimutaatioista. Turkki on ohut, pehmeä ja usein hieman pörröinen, mikä antaa kissalle lähes samettimaisen tunnun. Karvan laatu ja määrä voivat vaihdella yksilöllisesti, mutta yleisesti ottaen turkki ei ole kovin runsas, ja joillakin yksilöillä iho voi jopa kuultaa lievästi karvojen läpi.
Devon rexillä on suhteessa suuri, kolmionmallinen pää, jossa on hyvin leveä otsa. Kasvonpiirteet ovat terävät, ja poskipäät ovat selvästi erottuvat. Silmät ovat suuret, soikeat ja avoimet, ja ne antavat kissalle hieman "haltijamaisen" ilmeen. Tyypillisiä silmien värejä löytyy laidasta laitaan, eivätkä silmien väri ja turkin väri ole sidoksissa toisiinsa. Korvat ovat todella suuret ja matalalle sijoittuneet; niiden kärjet ovat usein hieman pyöristyneet ja korvien välissä on vain vähän etäisyyttä. Devon rexin isot korvat ovat yksi rodun tunnusmerkeistä.
Ruumiinrakenne Devon rexillä on siro ja lihaksikas. Kissa on keskikokoinen, mutta vaikuttaa usein kevyemmältä, kuin mitä paino antaisi ymmärtää. Raajat ovat pitkät ja hoikat, ja takajalat ovat hieman etujalkoja pidemmät, mikä antaa kissalle pienen jäntevän vaikutelman. Tassut ovat pienet ja soikeat. Häntä on ohut, pitkä ja joskus koristeltu kiharalla karvalla.
Devon rexin värikirjo on laaja; hyväksyttyjä värejä ovat lähes kaikki mahdolliset turkin värit ja kuviot, mukaan lukien yksiväriset, kuvioidut, tabby- ja kilpikonnakuviot. Kissalla ei myöskään ole rajoituksia valkoisen määrästä turkissa. Kokonaisuudessaan Devon rex on rotu, jonka ulkonäössä yhdistyvät ainutlaatuinen karvanlaatu ja veikeät piirteet, jotka tekevät siitä erittäin suositun lemmikkikissan.
Historia
Devon rex on yksi maailman tunnetuimmista ja persoonallisimmista kissaroduista, joka tunnetaan erityisesti kihartuvasta turkistaan ja suurista korvistaan. Rodun alkuperästä on suhteellisen hyvin dokumentoitua tietoa, ja sen juuret ulottuvat 1960-luvun Englantiin.
Devon rex -rodun syntytarina alkaa Devonin kreivikunnasta, Britanniasta, vuonna 1960. Paikallinen nainen, Beryl Cox, huomasi kotikissansa ja villikissa-uroksen pennun, jolla oli kihara, pehmeä turkki sekä erikoisen suuret, matalalle asettuneet korvat. Tämä pentu sai nimekseen Kirlee ja osoittautui kantavan uutta mutaatiota, joka erosi sekä cornish rex -rodussa esiintyvästä kiharatukkageenistä että muista tunnetuista turkkimutaatioista.
Aluksi kasvattajat luulivat, että cornish rex ja devon rex olisivat sama rotu, mutta risteytyskokeet osoittivat, että turkin kiharuuden aiheuttavat geenit ovat erilaisia. Näin ollen devon rexin jalostus aloitettiin Kirleen jälkeläisten kautta, ja vähitellen rodulle luotiin oma kanta ja standardi. Rotu hyväksyttiin virallisesti Isossa-Britanniassa 1967 sekä TICA:ssa ja CFA:ssa Yhdysvalloissa 1979.
Devon rex -rotua kuvataan usein "keijukaismaiseksi" sen suippojen kasvojen, suurten silmien ja korvien ansiosta. Rodulla on ollut merkittävä rooli myös geneettisissä tutkimuksissa, jonka ansiosta on voitu kartoittaa kissojen turkkityyppeihin liittyviä geenejä. Nykyään devon rex -kissoja kasvatetaan sekä näyttely- että lemmikkikäyttöön ja rotu on saavuttanut suuren suosion ympäri maailmaa. Sen ystävällinen ja vilkas luonne ovat myös edesauttaneet rodun suosiota.
Kaiken kaikkiaan devon rexin historia osoittaa, kuinka sattumanvarainen geneettinen mutaatio voi johtaa täysin uuden, omaleimaisen kissarodun syntyyn ja kuinka jalostustyö jatkuu yhä ylläpitääkseen sekä rodun ulkonäköä että terveyttä.