Kuvaus: Dreeveri
Dreeveri on ruotsalainen ajokoirarotu, joka tunnetaan erityisesti erinomaisista metsästysominaisuuksistaan. Rotu on keskikokoinen ja matalajalkainen, ja se on kehitetty erityisesti peurajahdin tarpeisiin, mutta soveltuu hyvin myös muiden pienriistaeläinten, kuten jäniksen, ajamiseen. Dreeverillä on ystävällinen ja seurallinen luonne, ja se tulee yleensä hyvin toimeen sekä ihmisten että muiden koirien kanssa. Älykkyytensä ja yhteistyöhalunsa ansiosta dreeveri oppii helposti uusia asioita. Dreeveri on loistava perhekoira, joka kuitenkin kaipaa aktiivista elämää ja tekemistä. Säännöllinen liikunta ja metsästysmahdollisuudet pitävät sen tyytyväisenä ja hyväkuntoisena. Dreeverillä on lyhyt ja helppohoitoinen turkki, joka vaatii vain vähäistä huoltoa.
Dreeveri arviota
Ominaisuudet
Dreeveri on ruotsalainen ajokoirarotu, joka on kehitetty erityisesti sopimaan pohjoismaisiin metsästysolosuhteisiin. Rotu on saanut alkunsa 1900-luvun alussa, kun Ruotsissa risteytettiin saksalainen dreeveri ja paikalliset ajokoirat. Dreeveri on matalaraajainen, vahvarakenteinen ja kestävä koira, joka soveltuu erityisesti jänisten ja kettujen ajamiseen. Rotu on keskikokoinen, painoltaan yleensä 14–16 kg ja säkäkorkeus on noin 32–39 cm. Koira on tehokas metsästyskoira, sillä sen alhainen rakenne mahdollistaa kulkemisen tiheässäkin aluskasvillisuudessa sekä lumessa.
Dreeveri tunnetaan erityisesti hyvästä luonteestaan: se on ystävällinen, innokas työskentelijä ja yhteistyöhaluinen. Se sopii mainiosti myös perhekoiraksi, koska on luonteeltaan rauhallinen, sopeutuvainen ja hyvä lasten kanssa. Dreeveri on vilkas ja energinen, joten se vaatii säännöllistä liikuntaa ja aktiviteetteja pysyäkseen tyytyväisenä. Älykäs rotu oppii nopeasti uusia asioita, mutta toisinaan itsenäinen luonne voi tuoda pientä haastetta koulutukseen.
Rotu on pääosin terve, mutta kuten muillakin matalaraajaisilla roduilla, jonkin verran tavataan selän ja nivelten ongelmia, kuten välilevytyriä. Dreeverin hoito on suhteellisen helppoa: sen lyhyt karva vaatii vain satunnaista harjausta ja kynsien leikkausta. Pitkät ulkoilut ja mahdollisuus metsästää tai harrastaa esimerkiksi jäljestämistä ovat tälle rodulle tärkeitä. Dreeveri on tunnettu kestävyydestään sekä sitkeydestään metsästyksessä. Se seuraa riistan jälkiä sinnikkäästi pitäen yllä tasaista haukkua, mikä auttaa metsästäjää paikallistamaan ajettavan eläimen.
Ulkonäöltään dreeveri on tanakka ja matalaraajainen, mutta samalla vankka ja urheilullinen. Sen korvat ovat keskikokoiset ja riippuvat, ja häntä on pitkä. Värit vaihtelevat, mutta yleisiä ovat kolmiväriset sekä keltaruskeat mustalla satulalla ja valkoisin merkein. Dreeverillä on vakaasti kasvava suosio sekä pohjoismaissa että osin muualla Euroopassa. Se on erityisen arvostettu niissä maissa, joissa metsästetään vaikeakulkuisessakin maastossa. Kaiken kaikkiaan dreeveri on erinomainen kumppani niin metsästäjälle kuin aktiiviselle perheelle.
Ulkonäkö
Dreeveri on lyhytjalkainen, keskikokoinen ajokoirarotu, jonka ulkonäköä leimaa vankka ja pidennetyn muotoinen runko. Rotu on erinomainen esimerkki ruotsalaisesta metsästyskoirasta, joka on jalostettu erityisesti metsästämään peuraa ja muuta pienriistaa. Dreeverin säkäkorkeus on uroksilla yleensä 35–39 cm ja nartuilla hieman matalampi, painon vaihdellessa 14–16 kilon välillä. Dreeverin rungon mittasuhteet ovat huomattavasti normaalia pidemmät, mikä antaa koiralle hyvin matalan ja pitkänomaisen vaikutelman – tämä onkin yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä.
Dreeverin pää on selvästi pitkänomainen, otsapenger on loiva ja kuono kapenee kohti kärkeä. Silmät ovat keskikokoiset, yleensä ruskeat ja ilme on valpas sekä ystävällinen. Korvat ovat melko suuret, alhaalle kiinnittyneet ja riippuvat tiiviisti poskia vasten, mikä korostaa metsästyskoirien perinteistä ulkonäköä. Hännän tulee olla keskipitkä ja matalalla kannettu, mutta ei koskaan selän päällä käpristyneenä.
Dreeverin turkki on lyhyt, tiheä ja siitä huokuu paksu pohjavilla, joka suojaa koiraa ankarissakin sääolosuhteissa. Turkki on helppohoitoinen, mutta vaatii säännöllistä harjausta, erityisesti karvanlähdön aikaan. Värit voivat vaihdella paljon: yleisimpiä ovat erilaiset kolmiväriset, ruskea-valkoinen sekä musta-ruskea-valkoinen yhdistelmät. Valkoiset merkit ovat tyypillisiä rinnassa, kaulassa, jaloissa sekä hännänpäässä.
Dreeveri antaa yleisvaikutelman sitkeydestä, kestävyydestä ja toiminnallisuudesta. Sen rakenne on lihaksikas ja kompakti, muttei kuitenkaan raskas. Jalat ovat lyhyet mutta vahvat, mahdollistavat nopeat ja ketterät liikkeet tiheässäkin metsässä. Dreeverin matalarakenteisuus auttaa sitä seuraamaan riistaa vaikeakulkuisessakin maastossa. Kaiken kaikkiaan dreeveri on komea, perinteikäs ja käytännöllinen metsästyskoira, jonka ulkonäkö viestii hyvin sen käyttötarkoituksesta ja luonteenlaadusta.
Historia
Dreeveri eli drever on ruotsalainen ajokoirarotu, jonka historia ulottuu 1900-luvun alkupuolelle. Rotu on kehitetty erityisesti metsästyskäyttöön, etenkin peurojen, jänisten ja kettujen ajamiseen. Dreverin suvun alkulähteet löytyvät Keski-Euroopasta, erityisesti Saksasta, jossa käytettiin niin kutsuttuja Westfälische Dachsbracke -rotuisia koiria metsästykseen. Näitä koiria tuotiin 1910- ja 1920-luvuilla Ruotsiin, jossa paikalliset metsästäjät halusivat kehittää ajurin, joka soveltuisi paremmin Ruotsin maastoihin ja metsästysmenetelmiin.
Ruotsalaiset kasvattajat ryhtyivät risteyttämään Westfälische Dachsbracke -koiria muiden ajokoirien kanssa. Tavoitteena oli jalostaa pieni ja pitkärunkoinen koira, jolla olisi kyky ajaa riistaa rauhallisesti ja pitkäkestoisesti, jolloin metsästäjät voisivat tehdä laukauksen hyvissä ajoin. Vuonna 1947 Ruotsin kennelliitto tunnusti dreverin omaksi rodukseen, jolloin myös rotumääritelmä vahvistettiin. Nimi drever tulee sanasta "drev", joka tarkoittaa ruotsiksi ajoa tai ajojahtia – tämä viittaa koiran pääasialliseen käyttötarkoitukseen.
Dreverin suosio kasvoi nopeasti pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa ja Suomessa, joissa rotu on edelleen yksi yleisimmistä metsästyskoirista. Suomessa dreveri on ollut tunnettu jo 1950-luvulta alkaen ja rotua arvostetaan erityisesti siellä, missä metsästys peurojen ja muiden sorkkaeläinten kanssa on yleistä. Dreverin erinomainen nenä, pitkäkestoinen työskentelykyky ja taitava riistanajo-ominaisuudet ovat tehneet siitä arvostetun metsästyskoiran. Samalla se on myös tasapainoinen ja ystävällinen seurakoira, joka sopeutuu hyvin perhe-elämään.
Nykyään dreeveri on vakiinnuttanut paikkansa osana pohjoismaista metsästyskulttuuria, ja se on yksi Ruotsin ja Suomen yleisimmistä ajokoirista. Rotua arvostetaan sen toimivuuden, luotettavuuden ja ystävällisen luonteen vuoksi. Dreverin kehityksessä on hyödynnetty tarkkaa jalostusvalintaa, joka pyrkii ylläpitämään rodun metsästysominaisuudet ja hyvän terveyden.