Kuvaus: Englanninspringerspanieli
Englanninspringerspanieli on energinen, iloinen ja ystävällinen keskikokoinen koirarotu, joka on alun perin kehitetty metsästyskoiraksi Iso-Britanniassa. Rotu on saanut nimensä tavastaan "springata" metsässä piileskeleviä lintuja esiin metsästäjän ammuttavaksi. Se on suosittu seurakoira myös Suomessa, sillä se on erittäin ihmisrakas, sopeutuvainen ja usein hyvin lapsiystävällinen. Englanninspringerspanieli tarvitsee runsaasti liikuntaa ja virikkeitä sekä nauttii erilaisista harrastuksista, kuten agilitysta, tottelevaisuuskoulutuksesta ja metsästyksestä. Rodulla on keskipitkä, aaltoileva turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Englanninspringerspanieli sopii aktiiviseen kotiin, jossa se saa tarpeeksi liikuntaa ja yhteistä tekemistä omistajansa kanssa.
Englanninspringerspanieli arviota
Ominaisuudet
Englanninspringerspanieli on monipuolinen ja suosittu spanielirotu, jonka alkuperä juontaa Englantiin 1800-luvulle. Rotu kehitettiin alun perin metsästyskoiraksi, erityisesti nouto- ja ylösajotehtäviin. Se on nimensä mukaisesti erityisen taitava "springaamaan" eli ajamaan ylös riistaa metsässä ja pelloilla. Englanninspringerspanieli tunnetaan lempeästä, ystävällisestä ja älykkäästä luonteestaan, minkä ansiosta siitä on tullut suosittu myös perhekoirana.
Ulkonäöltään englanninspringerspanieli on keskikokoinen, vahvarakenteinen ja urheilullinen koira. Sen säkäkorkeus on yleensä 48–51 cm ja paino 18–25 kiloa. Karvapeite on tiheä ja kaksikerroksinen, joka suojaa koiraa kosteudelta ja kylmyydeltä. Väri on yleensä maksanruskea-valkoinen tai musta-valkoinen, usein tan-merkein. Rodulla on näyttävät, pitkähköt korvat ja ystävällinen ilme.
Luonteeltaan englanninspringerspanieli on energinen, oppivainen ja älykäs. Tämä koira tarvitsee paljon liikuntaa ja henkistä virikettä pysyäkseen tyytyväisenä. Se soveltuu hyvin monenlaisiin koiraurheilulajeihin, kuten agilityyn, tokoon ja metsästyskokeisiin. Rotu on erittäin ihmisystävällinen ja haluaa olla mukana kaikessa perheen toiminnassa. Se sietää yleensä hyvin lapsia ja tulee toimeen muiden koirien sekä usein myös muiden eläinten kanssa.
Englanninspringerspanieli on tunnettu työmotivaatiostaan ja kyvystään oppia nopeasti uusia asioita. Koulutus onnistuu parhaiten positiivisella vahvistamisella ja kärsivällisyydellä. Rodulla voi esiintyä taipumusta haukkumiseen, varsinkin jos se turhautuu tai tylsistyy, joten aktivointi on tärkeää. Hoitotarpeisiin kuuluu säännöllinen harjaus, etenkin korvien ja jalkojen karvojen takia. Rodulla voi esiintyä joitakin perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkka- ja silmäongelmia, joten vastuullinen kasvattajavalinta on tärkeää.
Englanninspringerspanieli on loistava valinta aktiiviselle ihmiselle, joka haluaa yhteistyökykyisen, iloisin ja sopeutuvan perhekoiran. Se tarvitsee läheisyyttä, seuraa sekä monipuolista tekemistä, jotta sen hyvinvointi säilyy parhaalla mahdollisella tasolla.
Ulkonäkö
Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, ilmeikäs ja vankkarakenteinen koirarotu, joka tunnetaan erityisesti energisyydestään ja sopusuhtaisesta ulkonäöstään. Urosten säkäkorkeus on yleensä noin 51 cm ja narttujen hieman pienempi, painon vaihdellessa 18–25 kg välillä. Rodun runko on hieman pitkänomainen, mutta hyvin tasapainoinen ja voimakas. Jalat ovat suorat ja voimakkaat, mikä mahdollistaa rodulle tyypillisen ketteryyden ja kestävyyden erityisesti metsästyskäytössä.
Englanninspringerspanielilla on selkeästi määritellyt piirteet, joihin kuuluu pyöreä, lempeä ja tumma silmäpari sekä hymyilevän oloinen ilme. Pää on kohtalaisen leveä, kuono on pitkä ja suippo, ja nenä on musta tai maksanruskea värityksestä riippuen. Korvat ovat riippuvat, melko pitkät ja pehmeät, tiheän karvan peitossa. Kaula on pitkä ja kauniisti kaartuva, mikä korostaa rodun ylvään ryhdin.
Englanninspringerspanielin turkki on puolipitkä, suorasuuntainen tai hieman laineikas, ja vedenkestävää. Turkki on tiheä ja kaksikerroksinen; alusvilla suojaa kylmältä ja päällinen kosteudelta. Lavoissa, rinnassa, vatsassa sekä korvissa, jaloissa ja hännässä karva on runsaampaa ja höytäremäistä eli "hapsuista". Trimmaus pitää turkin siistinä mutta rodulle tunnusomaiset hapsut jätetään usein näkyville.
Väritykseltään englanninspringerspaniel on tyypillisesti maksanruskea-valkoinen tai mustavalkoinen, usein ruusukkeiden (tan-merkkien) kera. Valkoisessa osassa voi olla pilkkuja, mutta selkeitä laikkuja ei toivota. Hännän kantaminen on iloista ja rodulle tunnusomaista, ja perinteisesti häntää on typistetty, mutta Suomessa ja monissa muissa maissa typistäminen on kielletty.
Kokonaisuudessaan englanninspringerspanielin ulkonäkö viestii iloisuutta, älykkyyttä ja aktiivisuutta. Sen atleettinen ja vankka olemus sekä käytännöllinen turkki tekevät siitä erinomaisen metsästys- ja seurakoiran myös ulkonäön puolesta.
Historia
Englanninspringerspanieli on yksi vanhimmista spanieliroduista, jonka juuret ulottuvat keskiaikaiseen Englantiin. Rotu on saanut nimensä esiintyvän metsästyskäyttäytymisen mukaan: englanniksi 'to spring' tarkoittaa riistan ylös nostamista metsästäjälle. Alun perin spanielit olivat yleisnimitys useille metsästykseen käytetyille koirille, mutta ajan myötä ryhmä jakautui erilaisiin muunnelmiin, kuten field- ja springerspanieleihin.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat springerspanieleihin viittaavista koirista löytyvät 1500-luvulta, jolloin näitä koiria käytettiin erityisesti lintujen ja jänisten ajamiseen sekä ylös nostamiseen verkkoihin pyydystäville metsästäjille. Vielä 1800-luvulle asti springerspanieleita ja cockerspanieleita syntyi usein samassa pentueessa, mutta pennun aikuiskoko määritti, kumpaan ryhmään se laskettiin. Rotujen eriyttäminen alkoi vasta 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, jolloin Englannissa alettiin kiinnittää enemmän huomiota rodun ulkonäköön ja erityistaitohin.
Englanninspringerspanielia arvostettiin erityisesti sen työmotivaatiossa, kestävyydessä ja hyvätajuisuudessa. Se pystyi työskentelemään pitkiä päiviä vaihtelevassa maastossa ja kaikkina vuodenaikoina. Rodulla oli tärkeä rooli myös brittiläisessä aatelistossa, joka käytti springerspanieleita linnustuksessa. Rotumääritelmä vahvistettiin virallisesti Iso-Britanniassa vuonna 1902, jonka jälkeen englanninspringerspanielista kehittyi nopeasti suosittu sekä työ- että seurakoira.
Nykyään rotua arvostetaan yhä sekä metsästyskumppanina että perhekoirana. Se on levinnyt laajalti myös muihin Euroopan maihin, mukaan lukien Suomi, jossa ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin jo 1900-luvun alkupuolella. Rotu tunnetaan edelleen energisyydestään ja sopeutuvaisuudestaan sekä ystävällisestä ja innokkaasta luonteestaan. Rodun pitkä historia on muovannut siitä monipuolisen apurin niin maastossa kuin kotona.