Kuvaus: Espanjanvesikoira
Espanjanvesikoira eli espanjalainen vesikoira on monipuolinen ja keskikokoinen koirarotu, joka tunnetaan etenkin työkoirana Espanjan rannikkoalueilla. Rotu on erinomainen apuri kalastajille ja lammaspaimenille, ja sillä on luontainen kyky noutaa vedestä sekä vartioida omaisuutta. Espanjanvesikoiran turkki on kihara ja villa, joka suojaa sitä kosteudelta ja antaa roduille sen tunnistettavan ulkonäön. Tämä rotu on älykäs, oppivainen ja uskollinen perheenjäsen, joka tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä pysyäkseen onnellisena. Espanjanvesikoira soveltuu aktiivisille omistajille, ja se on yleisesti hyvä lasten kanssa. Turkki vaatii säännöllistä hoitoa, mutta karvanlähtö on vähäistä. Rotu sopii hyvin harrastuskoiraksi mm. agilityyn, tokoon tai vesipelastukseen.
Espanjanvesikoira arviota
Ominaisuudet
Espanjanvesikoira, tunnetaan myös nimellä Perro de Agua Español, on monipuolinen ja energinen keskikokoinen koirarotu, joka on alun perin kehitetty Espanjassa veden äärellä työskentelyyn. Rotu soveltuu erinomaisesti niin paimentamiseen, metsästykseen kuin vesilintujen noutoon. Espanjanvesikoira on atleettinen ja lihaksikas, ja sen kompakti, neliömäinen rakenne tekee siitä ketterän ja kestävän työkoiran. Rodun tunnusomaisin piirre on sen villa- ja kiharamainen turkki, joka suojaa sitä hyvin vaihtelevissa sääolosuhteissa ja vedessä työskennellessä. Turkki on pitkä, tiivis ja vaatii säännöllistä hoitoa, mutta ei pohjavillan ansiosta pörröönny samalla tavalla kuin monilla muilla pitkäkarvaisilla koirilla.
Luonteeltaan espanjanvesikoira on älykäs, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein erityisen miellyttämisenhaluinen. Espanjanvesikoiran energisyys ja kekseliäisyys vaativat omistajalta aikaa ja kiinnostusta koulutukseen sekä aktivointiin. Se nauttii vaihtelevista harrastuksista, kuten agilitystä, toko-koulutuksesta ja erilaisista vesilajeista. Rotu ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi, vaan onnellisimmillaan se on, kun saa tehdä töitä ja olla osana arjen askareita.
Sosiaalinen espanjanvesikoira tulee hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, kunhan sitä on pennusta saakka sosiaalistettu huolellisesti. Vieraisiin se saattaa suhtautua pidättyväisesti, mutta ei yleensä ole aggressiivinen. Rodun perinnölliset terveysongelmat ovat melko vähäisiä, mutta mahdollisia ovat esimerkiksi silmäsairaudet ja lonkkavika. Elinikä on yleensä 10–14 vuotta. Espanjanvesikoira sopeutuu erilaisiin asumismuotoihin, kunhan se saa riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Se on erinomainen valinta aktiiviselle omistajalle, joka arvostaa älykästä, yhteistyökykyistä ja monipuolista koiraa, jonka kanssa voi harrastaa ja työskennellä erilaisin tavoin.
Ulkonäkö
Espanjanvesikoira on keskikokoinen, hyvin tasapainoinen ja vahvarakenteinen koira, joka erottuu erityisesti kiharan, villamaisen turkkinsa ansiosta. Tämä turkki, joka muistuttaa lampaanvillaa, voi olla tiiviisti kihara tai laineikas ja on laatuaan ainutlaatuinen. Turkki on yksi rodun selkeimmistä tunnusmerkeistä ja se peittää koiran koko kehon; sitä ei trimata, vaan se jätetään luonnolliseksi säännöllisellä hoitamisella.
Väriltään espanajanvesikoira voi olla yksivärinen valkoinen, ruskea (eri sävyissä) tai musta. Lisäksi sallitaan kaksiväriset yhdistelmät valkoisen kanssa (mustavalkoinen tai ruskeavalkoinen), mutta kolmivärisuus ei ole rotumääritelmän mukaista. Silmät ovat tummat tai pähkinänruskeat, pyöreähköt ja ilmeikkäät. Korvat ovat kolmionmuotoiset, keskikokoiset ja roikkuvat lapatukien vierellä. Kuonon ja kallon pituudet ovat keskenään lähes samat, mikä antaa pään piirteille harmonisen vaikutelman.
Espanjanvesikoira on rungoltaan hieman pitempi kuin korkeutensa ja vahvaluinen, mutta ei kömpelö. Sillä on syvä rintakehä, suora selkälinja ja selkeästi erottuva vyötärö. Raajat ovat vahvat ja tasapainoiset; ne antavat vaikutelman notkeasta, kestävästä työkoirasta, joka kykenee liikkumaan vaivattomasti myös hankalassa maastossa ja vedessä.
Häntä kiinnittyy keskikorkealle. Joillain yksilöillä luontainen töpöhäntä on sallittu. Espanjanvesikoira liikkuu reippaalla, joustavalla askeleella ja sillä on rohkea sekä tarkkaavainen olemus. Rotu on sopeutunut erityisesti vesiympäristöissä työskentelyyn ja ulkonäön tulee heijastaa jatkuvaan ulkotyöhön sopivaa rakennetta ja turkin laatua.
Yhteenvetona voidaan todeta, että espanajanvesikoiran ulkonäkö on käytännöllinen, eloisan ilmeikäs ja rodun alkuperäiset tehtävät huomioiva: vesikoirana se tarvitsee suojaavan, helposti kuivuvan ja vettä hylkivän turkin sekä vahvan, kestävän rakenteen.
Historia
Espanjanvesikoira eli espanjalainen vesikoira (Perro de Agua Español) on ikivanha koirarotu, jonka alkuperäiset juuret ulottuvat kauas Espanjan historiaan. Rotu tunnetaan erityisesti monipuolisena työkoirana, joka soveltuu paimennukseen, kalastukseen sekä metsästyksen apuun. Espanjanvesikoiran historia alkaa todennäköisesti Pohjois-Afrikasta, josta koiria saapui Iberian niemimaalle maurien mukana 700–800-luvulla. Sieltä rotu levisi laajasti Andalusian, Extremaduran ja muiden espanjalaisten rannikkoseutujen maalaiskuntiin, joissa koirien monipuolisuus hyödynnettiin täysimääräisesti.
Alun perin espanajanvesikoiraa käytettiin lampaitten ja vuohien paimentamiseen sekä kalastajien apuna, mikä näkyy erityisesti rodun rakenteessa ja turkissa – tiheä, kihara ja vettä hylkivä turkki oli ihanteellinen kosteisiin ja rankkoihin olosuhteisiin. Koirat auttoivat nostamaan kalaverkkoja, etsimään kadonneita esineitä vedestä sekä toimimaan sanansaattajina saarilla ja jokivarsissa.
Vuosien saatossa espanjanvesikoira säilyi eräänlaisena "työväen koirana", eikä rotua jalostettu ulkonäön, vaan käytännöllisyyden ja ominaisuuksien perusteella. Tämä teki rodusta poikkeuksellisen monipuolisen ja sopeutuvan muihin tehtäviin. 1900-luvulle tultaessa teollistuminen ja maatalouden muutokset uhkasivat rodun säilymistä. Kuitenkin paikalliset kasvattajat, erityisesti Andalusiassa, keräsivät jäljelle jääneitä yksilöitä ja alkoivat määrätietoisesti ylläpitää ja rekisteröidä rotua.
Virallinen tunnustus FCI:ssä (Kansainvälinen koiranjalostusliitto) tapahtui vuonna 1985, minkä jälkeen espanjanvesikoira on saavuttanut laajaa suosiota myös harrastuskoirana ja perheenjäsenenä. Nykyisin rotua arvostetaan niin Espanjassa kuin muuallakin Euroopassa, ja sen uskollisuus, oppimiskyky sekä työhalu tekevät siitä monenlaisiin tehtäviin sopivan koiran. Espanjanvesikoiran alkuperäiseen paimen- ja kalastajataustaan liittyvä historia näkyy yhä rodun ominaisuuksissa, ja se kantaa mukanaan vuosisataista perintöä espanjalaisessa maaseutukulttuurissa.