Kuvaus: Harmaa norjanhirvikoira
Harmaa norjanhirvikoira (Norsk Elghund Grå) on pohjoismainen pystykorvarotu, joka on alun perin kehitetty Norjassa hirvenmetsästykseen. Rodulla on tiivis ja tiheä harmaa turkki, pysty korvat ja vahva, urheilullinen rakenne. Harmaa norjanhirvikoira on tunnettu rohkeudestaan, itsenäisyydestään sekä lojaaliudestaan omistajalleen. Se on aktiivinen ja tarvitsee paljon liikuntaa sekä virikkeitä pysyäkseen tyytyväisenä ja terveenä. Rotu on myös erittäin älykäs ja omistautunut, vaikka se voi olla hieman itsepäinen. Se soveltuu hyvin metsästäjälle, mutta perhekoirana se tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja runsaasti aktiivista ajanvietettä. Rotu sopii parhaiten kokeneille koiranomistajille ja heille, jotka voivat tarjota riittävästi liikuntaa ja haasteita aktiiviselle koiralle.
Harmaa norjanhirvikoira arviota
Ominaisuudet
Harmaa norjanhirvikoira on keskikokoinen pystykorvatyyppinen koirarotu, joka on peräisin Norjasta. Rotu tunnetaan erityisesti erinomaisena hirvenmetsästyskoirana, ja se on nimensä mukaisesti kehitetty erityisesti hirvieläinten jäljittämiseen ja haukkumiseen metsäolosuhteissa. Harmaan värinsä ansiosta koira sulautuu hyvin pohjoismaiseen luontoon, mikä on ollut suuri etu metsästäjille. Rotu on perinyt ulkomuotonsa ja metsästysominaisuutensa vanhoilta pohjoismaisilta pystykorvilta, joista se on 1800-luvun lopusta lähtien jalostettu nykyiseen muotoonsa.
Harmaa norjanhirvikoira on vankkarakenteinen, lihaksikas, mutta kuitenkaan ei raskas koira. Uroksen säkäkorkeus asettuu yleensä 52–58 senttiin, nartun hieman pienempi. Paino vaihtelee koon ja sukupuolen mukaan, yleisesti 23–27 kilogrammaa. Turkki on kaksikerroksinen, säänkestävä ja jäykkä, mikä takaa suojan vaativissakin olosuhteissa. Pää on kiilamainen, korvat pystyt ja häntä kihara, joka kiertyy selän päälle. Kaikki nämä piirteet korostavat rodun sopeutumista pohjoisiin sääoloihin ja maastoihin.
Luonteeltaan harmaa norjanhirvikoira on rohkea, itsenäinen ja omistautunut. Se vaatii määrätietoisen ja osaavan omistajan, joka osaa ohjata voimakasta metsästysviettiä positiivisesti. Rotu on uskollinen ja kiintyy perheeseensä syvästi, mutta voi olla aluksi varautunut vieraita kohtaan. Tyypillisesti sillä on rauhallinen luonne kotioloissa, mutta ulkona se on energinen ja valpas. Koulutettavuus on hyvä, kunhan koulutus pohjautuu johdonmukaisuuteen ja positiivisiin menetelmiin. Liikunnan ja virikkeiden tarve on suuri, joten rodun omistajalla tulisi olla aktiivinen elämäntapa.
Harmaa norjanhirvikoira soveltuu erinomaisesti metsästykseen, mutta myös harrastuksiin kuten jäljestys, vaellus ja retkeily. Rotu on suhteellisen terve, mutta joitakin perinnöllisiä sairauksia kuten lonkkadysplasiaa esiintyy. Oikea ravinto, liikunta ja sopiva henkinen stimulointi ovat hyvän elämän perusta tälle pohjoismaiselle perinnekorvalle.
Ulkonäkö
Harmaa norjanhirvikoira eli norjalainen harmaa hirvikoira (Norsk Elghund Grå) on keskikokoinen, roteva ja vankkarakenteinen pystykorva, joka on erityisesti tunnettu metsästyskoirana Norjassa ja Pohjoismaissa. Rodun yleisvaikutelma on voimakas ja tasapainoinen, kuitenkaan olematta kömpelö. Sen neliömäinen runko, lyhyet, tiiviit lanne ja korkea ja ylpeä ryhti tekevät siitä hyvin liikkuvan ja kestävän koiran.
Karvapeite on rodulle erittäin tunnusomainen. Peitinkarva on tiheää, melko karkeaa ja suht jäykkää, joka suojaa koiraa kosteudelta ja kylmyydeltä. Aluskarva on pehmeää, tiivistä ja runsasta, mikä takaa erinomaisen suojan pohjoisissa oloissa. Väriltään turkki on kuten nimestäkin käy ilmi, harmaa, jossa voi olla vaihtelevia sävyjä vaalean- ja tummanharmaan välillä. Kasvoissa, korvissa ja rungon ulkosyrjissä karva on useimmiten hieman tummempaa kuin vatsan ja raajojen sisäpinnalla.
Pää on kiilamainen, kuitenkin suhteellisen leveä kallo-osa ja epäilevä, mutta pehmeä ilme. Silmät ovat keskikokoiset, tummanruskeat ja katse on tarkkaavainen ja ystävällinen. Korvat ovat pystyt, teräväkärkiset ja melko pienet verrattuna pään kokoon, mikä korostaa rodun pystykorvatyyppiä. Kuono-osa on suora ja musta kirsu on selväpiirteinen.
Hännän asento on selvästi käpertynyt selälle, mikä on tyypillinen piirre pohjoisille pystykorville. Häntä on runsaskarvainen, ja tuuhea viiri korostuu liikkeessä hyvin.
Raajat ovat suorat ja vahvaluustoiset, antavat vaikutelman voimasta ja kestävyydestä. Käpälät ovat pienet, mutta tiiviit, auttaen koiraa liikkumaan vaikeassakin maastossa, kuten lumessa ja metsässä. Kokonaisuutena harmaa norjanhirvikoira on ulkomuodoltaan erittäin sopeutunut vaativiin skandinaavisiin olosuhteisiin ja tunnetaan myös kestävästä ja käytännöllisestä ulkonäöstään.
Historia
Harmaa norjanhirvikoira, eli norjalainen harmaa hirvikoira (Norwegian Elkhound Grey, norjaksi Norsk elghund grå), on yksi Skandinavian tunnetuimmista ja vanhimmista metsästyskoiraroduista. Tämän rodun juuret ulottuvat kauas esihistoriallisille ajoille: arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että rotua muistuttavia koiria on elänyt Skandinaviassa jo tuhansia vuosia sitten. Harmaa norjanhirvikoira on ollut tärkeä kumppani erityisesti Norjan, Ruotsin ja osin myös Suomen pohjoisissa metsästysperinteissä, ja se on kehittynyt luonnollisen valinnan sekä tarkoituksenmukaisen jalostustyön tuloksena.
Rotu on tunnettu erityisesti kyvystään metsästää suurriistaa, kuten hirviä ja karhuja. Aikoinaan norjalaiset metsästäjät tarvitsivat vahvaa, kestävää ja uskollista koiraa, joka pystyi seuraamaan hirviä laajoilla ja vaikeakulkuisilla alueilla. Harmaa norjanhirvikoira osoittautui tähän tehtävään erinomaisen sopivaksi. Se on älykäs, sitkeä, peloton ja omaa erittäin terävän hajuaistin.
Rodun nykyaikainen kehitys alkoi 1800-luvun lopulla, jolloin norjalaiset kasvattajat alkoivat systemaattisemmin jalostaa ja rekisteröidä parhaita metsästysominaisuuksia omaavia yksilöitä. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1877. Vuonna 1901 perustettiin Norjan Elghundyhdistys (Norsk Elghundklub), joka edelleenkin vastaa rodun kehittämisestä ja säilyttämisestä.
Harmaa norjanhirvikoira rekisteröitiin virallisesti omaan roturyhmäänsä Kennelliitossa ja kansainvälisessä koiranjalostusliitossa (FCI). Rotu on edelleen erittäin suosittu erityisesti metsästäjien, mutta myös koiraharrastajien keskuudessa sekä Norjassa että muualla Skandinaviassa. Suomessa rodusta käytetään nimeä 'harmaa norjanhirvikoira' ja sillä on merkittävä asema myös suomalaisessa metsästyskulttuurissa.
Nykypäivänä harmaa norjanhirvikoira tunnetaan luotettavana metsästyskaverina, mutta myös perhekoirana. Vaikka sen pääasiallinen käyttötarkoitus liittyy yhä hirven metsästykseen, rotu on levinnyt myös muualle maailmaan esimerkiksi näyttelykoiraksi ja harrastuskoiraksi. Sen historia kertoo perustavanlaatuisesta yhteistyöstä ihmisen ja koiran välillä pohjoisten metsien vaativissa oloissa.