Kuvaus: Havannankoira, bichon havanais
Havannankoira eli bichon havanais on pieni, iloinen ja seurallinen seurakoira, joka kuuluu bichon-rotuihin. Rotu on alun perin kotoisin Kuubasta, jossa sitä on arvostettu erityistä seurallisuutensa ja hellyttävän ulkomuotonsa vuoksi. Havannankoira sopii mainiosti perhekoiraksi ja viihtyy hyvin myös lasten seurassa. Tämä rotu tunnetaan lempeästä, leikkisästä luonteestaan ja ystävällisyydestään vieraita kohtaan. Havannankoirat rakastavat olla perheensä lähellä ja osallistua päivittäisiin askareisiin. Niiden turkki on silkkimäinen eikä allergisoi yhtä herkästi kuin monien muiden rotujen karva, mutta vaatii säännöllistä harjaamista takkujen välttämiseksi. Havannankoirat ovat helposti koulutettavia, mutta eivät yleensä sovellu vahtikoiriksi pienen kokonsa ja ystävällisen luonteensa vuoksi. Ne ovat aktiivisia, mutta energiatason vuoksi eivät vaadi pitkiä lenkkejä, vaan päivän askareet ja yhteinen leikki riittävät yleensä hyvin.
Havannankoira, bichon havanais arviota
Ominaisuudet
Havannankoira, eli bichon havanais, on pienikokoinen, vilkas ja seurallinen seurakoira, joka kuuluu bichonien roturyhmään. Rodun alkuperä on Kuubassa – nimi viittaa Havannan kaupunkiin – mutta sen juuret ovat Välimeren seudun bichon-roduissa.
Keskimääräinen havannankoira painaa 4–8 kiloa ja on säkäkorkeudeltaan noin 23–27 cm. Se on vankkarakenteinen ja hieman pidempi kuin korkea, ja rodulle tunnusomainen piirre on sen erittäin pehmeä, pitkä ja silkkinen karvapeite, jossa voi olla luonnollista laineikkuutta. Värivalikoima on laaja: pentuja syntyy useissa eri väreissä ja väriyhdistelmissä, mukaan lukien valkoinen, musta, ruskea, harmaa sekä erilaiset kerma- ja soopelisävyt.
Havannankoiran luonne on iloinen, avoin ja oppivainen. Se kiintyy vahvasti omistajaansa ja viihtyy parhaiten perheen keskellä, mutta tulee yleensä hyvin toimeen myös lasten, vieraiden ja muiden eläinten kanssa. Rodulle on tyypillistä taipumus pyrkiä seuraamaan ihmistä paikasta toiseen ja olla erittäin ihmisläheinen. Se ei ole varsinainen vahtikoira, mutta ilmoittaa kyllä lähestyvistä vieraista haukkumalla. Tarpeen mukaan havannankoira voi olla melko hiljainen, mutta osa yksilöistä saattaa olla haukkuherkkiä.
Havannankoira on älykäs ja innokas oppimaan, minkä ansiosta se soveltuu hyvin monenlaiseen harrastustoimintaan. Se oppii nopeasti temppuja ja perustottelevaisuutta, ja toimii myös agilityssä sekä koiratanssissa. Se kuitenkin voi olla hieman itsepäinen, joten johdonmukainen ja positiivinen koulutus on tärkeää.
Rodulla on varsin pieni taipumus perinnöllisiin sairauksiin, eikä vakavia terveysongelmia yleensä esiinny. Karvapeite ei lähde juurikaan irti, ja rotu sopii usein myös vähän allergisille, mutta turkinhoito vaatii aikaa: takkuja on estettävä harjaamalla säännöllisesti. Yleisesti havannankoira on pitkäikäinen, usein 13–16-vuotias.
Havannankoira sopii erinomaisesti yksin asuville, perheille, vanhuksille ja aktiivisille ihmisille, jotka haluavat seurallisen, pirteän ja hellyydenkipeän koiran, joka nauttii yhteisestä tekemisestä sekä rennosta sohvaseurasta.
Ulkonäkö
Havannankoira, eli bichon havanais, on pienikokoinen mutta hyvin elegantin ja iloisen näköinen seurakoirarotu. Rodun tyypillisin piirre on sen runsas, pitkä ja silkkinen karvapeite, joka aaltoilee kevyesti ja voi kasvaa lattiaan asti. Karvan väri vaihtelee suuresti: yleisimmät värit ovat valkoinen, beige, harmaa, musta, suklaanruskea sekä erilaiset näiden yhdistelmät. Toisinaan havaitaan myös soopelinsävyjä ja satunnaisia laikkuja.
Kasvoiltaan havannankoira on ilmeikäs, ja sen tummat, keskikokoiset silmät loistavat eloisasti. Silmien yläpuolella on selkeä kulmamus, mikä antaa koiralle lempeän ja uteliaan ilmeen. Korvat ovat keskikokoiset, hieman pitkänomaiset ja laskeutuvat päätä myötäillen. Korvakarvat ovat tavallisesti runsaat ja voivat sekoittua muun turkin lomaan.
Havannankoiran runko on suorakaiteen muotoinen eli hieman pidempi kuin korkea. Säkäkorkeus vaihtelee 23–27 cm välillä, ja paino on yleensä 4,5–7,3 kg. Runko on tanakka, mutta kuitenkaan ei massiivinen – koira on yleistuntumaltaan kevyt ja notkea. Selkä on suora ja lantio hieman viisto, mikä auttaa rodun ketterässä liikkumisessa. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja kannetaan selän päällä usein kiharalle asettuneena.
Näkyvä piirre ulkonäössä on myös koiran pehmeä, hyvin hellä luonne, joka usein heijastuu sen ilmeestä ja olemuksesta. Tassut ovat pyöreät ja tiiviit, mikä tukee rodun vikkeliä askellusta. Karva ei irtoa kovin paljon, mutta vaatii säännöllistä hoitoa takkujen ja huopaantumisen estämiseksi. Rakenteeltaan havannankoira on kestävä ja hyvin sopeutuvainen, mikä on tehnyt siitä suositun kaupunkilaiskoirana – ulkomuoto miellyttää monia, mutta rodun todellinen viehätys on usein sen iloisuudessa ja hyväntahtoisuudessa, joka näkyy myös olemuksessa.
Kokonaisuudessaan havannankoira on viehättävä, eloisa ja persoonallinen pieni seurakoira, jonka runsas ja erilaisissa sävyissä loistava turkki sekä pirteä olemus tekevät siitä ainutlaatuisen ilmestyksen koirarotujen joukossa.
Historia
Havannankoira, eli bichon havanais, on monipuolisen ja mielenkiintoisen historian omaava koirarotu, jonka juuret ulottuvat Välimeren alueelle. Alkuperältään havannankoira kuuluu bichon-rotuihin, joiden katsotaan muodostuneen jo antiikin aikana.
Nykymuotoisen havannankoiran historia liittyy läheisesti Kuubaan. Rodun katsotaan saapuneen sinne espanjalaisten siirtolaisten mukana 1700-luvulla, kun espanjalaiset toivat pieniä bichon-tyyppisiä koiria mukanaan Välimeren maista, erityisesti Italiasta ja Espanjasta. Näistä koirista kehittyi vähitellen oma rotunsa, joka tunnettiin ensin nimellä „Blanquito de la Habana” ja sittemmin havannankoira.
Havannankoiran suosio kasvoi erityisesti 1800-luvulla Kuubassa, missä siitä tuli yläluokan ja aristokraatian suosikkikoira. Se oli seurakoira, jota arvostettiin niin kauniin ulkonäön, silkkisen turkin kuin miellyttävän luonteensakin vuoksi. Koirat asuivat palatseissa ja kartanoissa, mutta rodun suosio levisi myös laajemmin Kuuban kaupungistuvassa yhteiskunnassa.
Kuuban vallankumous 1959 aiheutti kuitenkin merkittävän muutoksen rodun tilanteessa. Monet havannankoirat kulkeutuivat Yhdysvaltoihin kuubalaissiirtolaisten mukana, ja rodun kanta Kuubassa heikkeni lähes sukupuuttoon asti. Yhdysvalloissa näistä koirista aloitettiin järjestelmällinen jalostustyö, jonka ansiosta havannankoira on säilynyt nykypäivään asti.
Euroopassa ja muissa maissa havannankoiran suosio alkoi kasvaa 1990-luvulla. Nykyisin havannankoira tunnetaan lemmikkinä erityisesti perheystävällisyytensä ja sopeutuvaisuutensa ansiosta. Rotu hyväksyttiin kansainväliseen FCI-rekisteriin vuonna 1963. Suomessa havannankoirat yleistyivät 2000-luvun alussa ja ovat sittemmin nousseet yhdeksi suosituimmista pienistä seurakoirista.
Havannankoiran historia heijastaa sen kykyä sopeutua erilaisiin ympäristöihin ja kulttuureihin. Sen säilyminen vaikeinakin aikoina kertoo rodun arvostuksesta ja sen merkityksestä kumppanina eri aikakausina.