Kuvaus: Highlader
Highlander on kissarotu, joka tunnetaan erityisesti sen erikoisista käärmemäisesti kiertyvistä korvista sekä tupsullisesta hännästä. Rotu on syntynyt 2000-luvulla yhdysvalloissa ja on harvinainen Suomessa. Highlander on aktiivinen, leikkisä ja sosiaalinen kissa, joka sopii hyvin perheisiin ja seuralliseksi lemmikiksi. Se tulee useimmiten hyvin toimeen muiden kissojen ja myös koirien kanssa, ja se kaipaa paljon seuraa sekä virikkeitä. Highlanderin turkki voi olla lyhyt- tai puolipitkäkarvainen, eikä se vaadi erityistä hoitoa. Rotu on tunnettu leikkisyydestään ja uteliaisuudestaan, ja se muodostaa vahvan siteen omistajaansa. Highlanderilla ei ole yleisesti tavattuja perinnöllisiä sairauksia, ja se on lähtökohtaisesti terve rotu. Sen ulkonäkö on atleettinen ja lihaksikas. Highlander on loistava valinta kissanomistajalle, joka toivoo persoonallista ja aktiivista lemmikkiä.
Ominaisuudet
Highlanderin rotu, tunnettu myös nimellä Highland Cattle, on yksi maailman vanhimmista nautakarjaroduista, jonka juuret ulottuvat yli tuhat vuotta taaksepäin Skotlannin ylämaille. Tämä karja on erityisen tunnettu pitkästä, laineikkaasta karvastaan ja näyttävistä, kaartuvista sarvistaan. Highlanderin paksu turkki suojaa sitä kylmältä, märältä ja tuuliselta säältä, mikä tekee siitä erinomaisesti pohjoisiin ja vaativiin oloihin sopeutuneen rodun. Tämän ominaisuuden ansiosta Highlanderit pärjäävät niukalla ravinnolla ja voivat laiduntaa ympäri vuoden, myös karuilla ja kivisillä alueilla, joissa monet muut rodut eivät menestyisi.
Nämä lehmät tunnetaan lempeästä ja rauhallisesta luonteestaan, minkä ansiosta niiden käsittely on yleensä turvallista ja helppoa. Niitä käytetään pääasiassa liharotuna, ja niiden liha on arvostettua sen mureuden, vähärasvaisuuden ja erinomaisen maun vuoksi. Highlanderin liha sisältää vähemmän rasvaa ja kolesterolia kuin monien muiden nautarotujen liha, mikä tekee siitä kiinnostavan valinnan laadukasta ja terveellisempää lihaa etsiville kuluttajille.
Rodun ulkonäkö on hyvin tunnistettava: leveä pää, isot ilmeikkäät silmät ja raskaat sarvet, jotka voivat kasvaa sekä lehmille että sonneille. Väriltään Highlanderit voivat olla punaisia, mustia, keltaisia, hopeanharmaita tai kermanvärisiä. Keskimäärin aikuinen lehmä painaa noin 500–650 kiloa ja sonni noin 800–900 kiloa. Elinikä on 15–20 vuotta, joskus jopa pidempi.
Hoito ja ylläpito ovat suhteellisen helppoja, sillä Highlanderit eivät vaadi paljon rehua eivätkä sairastuvuudeltaan ole herkkiä. Ne saattavat kuitenkin tarvita lisähuomiota loisten torjunnassa runsaan karvoituksen vuoksi. Rotu on myös erinomainen valinta maisemanhoitoon, sillä se pitää tehokkaasti pensaikon ja puuston kurissa sekä edistää monimuotoisuutta luonnonlaitumilla.
Ulkonäkö
Highlanderin eli ylämaan naudan ulkonäkö on hyvin tunnistettava ja ainutlaatuinen karjarotujen joukossa. Tämä skotlantilainen alkuperäisrotu on tunnettu pitkistä, paksuista ja laineikkaista karvoistaan, jotka tarjoavat erinomaisen suojan kylmää ja sateista ilmastoa vastaan. Karvan väri vaihtelee, mutta yleisimmät ovat punainen, ruskea, keltainen, musta, harmaa ja joskus valkea. Karvakate on kaksinkertainen: ulompikerros koostuu pitkistä ja karkeista karvoista, kun taas alusvilla on lyhyttä ja erityisen tiivistä, mikä auttaa pitämään eläimen lämpimänä myös vaikeissa sääolosuhteissa.
Highlanderilla on suuri ja leveä pää, jota koristavat näyttävät, pitkät ja ylöspäin kaartuvat sarvet. Sekä naarailla että uroksilla on sarvet, mutta urosten sarvet ovat yleensä tukevammat ja paksummat ja kaareutuvat laajemmin sivuille, kun taas naaraiden sarvet ovat ohuemmat ja suoremmin ylöspäin suuntautuvat. Tämän rodun silmät ovat suuret ja tummat, ja niiden ilme on lempeä mutta valpas.
Highlanderin runko on matalaraajainen, tukeva ja lihaksikas. Eläimen rungon pituus on kohtalainen, ja lihakset korostuvat erityisesti takaosassa. Rotu ei yleensä kasva kovin suureksi muihin lihakarjarotuihin verrattuna; aikuisen naudan paino on usein 450–750 kiloa sukupuolesta riippuen. Jalat ovat lyhyet ja vahvat, mikä sopii erinomaisesti jyrkkiin ja kivisiin maastoihin, joissa highlanderit perinteisesti laiduntavat.
Lavantaskut sekä etu- ja takaraajat ovat tiheän karvapeitteen suojaamia. Häntä on keskikokoinen ja sekin paksukarvainen. Highlanderin ulkonäön kokonaisuus on sekä koristeellinen että käytännöllinen – sen röyhkeyttä ja siroutta yhdistävä olemus sekä runsas karvoitus tekevät siitä hyvin sopeutuvan pohjoisiin oloihin. Näiden ainutlaatuisten ulkoisten piirteidensä ansiosta highlander on helppo erottaa muista karjaroduista, ja niitä myös usein käytetään maisemanhoidossa niiden erinomaisten laidunkiykyjen vuoksi.
Historia
Highlander on melko uusi kissarotu, jonka juuret ulottuvat 1990-luvun loppupuolelle Yhdysvaltoihin. Historian alku juontaa juurensa vuoteen 1993, jolloin näyttelykissa- ja kasvattajayhteisössä alettiin kehittää uutta rotua, joka olisi ulkonäöltään villikissamainen, mutta luonteeltaan lempeä ja seurallinen. Rotu sai alkunsa American Curl- ja Desert Lynx-rotujen risteytyksen tuloksena, ja tavoitteena oli kissarotu, jolla olisi näyttävät, taaksepäin kiertyneet korvat ja atleettinen rakenne. Varhaiset kasvatustyöt olivat kokeilevia, ja myöhemmin kiinnitettiin huomiota sekä kasvinomaisiin piirteisiin että geneettiseen terveeseen taustaan.
Vuonna 2004 rotu sai virallisen nimen 'Highlander', joka viittaa sen villikissamaiseen ulkonäköön ja samalla muistuttaa skotlantilaisesta ylänköluonteesta. Ensimmäiset Highlanderit olivat sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia, ja monet niistä omasivat täplikästä tai pilkullista turkkia. Rodun korvat ovat hieman taakse kaartuvat ja pyöristetyt, minkä lisäksi vartalo on lihaksikas ja massiivinen, mutta kuitenkin notkea ja elegantti. Tämä erottui selvästi monista muista kehittyvistä roduista.
Highlander hyväksyttiin virallisesti The International Cat Associationin (TICA) kokeiluohjelmaan vuonna 2005, ja siitä lähtien rotua on aktiivisesti kasvatettu. Sen aseman vahvistuminen on tapahtunut vaiheittain, ja yhä useampi kissayhdistys on tunnustanut rodun. Vaikka highlandereita on edelleen vähän verrattuna perinteisempiin rotuihin, niiden suosio kasvaa sekä Yhdysvalloissa että muualla maailmassa. Rodun kehityksessä painotetaan ulkomuodon lisäksi myös hyväluonteisen, terveen ja sopeutuvan kissan aikaansaamista.
Highlander on nykyisin saanut jalansijaa harrastajien piirissä, joita viehättää sen erikoinen ulkonäkö ja ystävällinen luonne. Rotu edustaa onnistunutta jalostustyötä, jossa yhdistyvät näyttävyys, terveys ja lemmikkimäisyys, sekä moderni rotu, jolla on kiinnostava alkuperä ja ainutlaatuinen historia kissojen maailmassa.