Kuvaus: Himalajankissa
Himalajankissa on kaunis ja elegantti kissarotu, joka on kehitetty persialaisen ja siamilaisten kissojen risteytyksellä. Rodun erottuvin piirre on sen pitkä, silkkinen turkki, sekä siniset silmät ja naamioituneet värimerkit, jotka muistuttavat siamilaista. Luonteeltaan himalajankissa on usein lempeä, rauhallinen ja kiintyy vahvasti omistajaansa. Se viihtyy rauhallisessa ympäristössä ja soveltuu hyvin sisäkissaksi. Himalajankissat tulevat usein toimeen sekä lasten että muiden lemmikkien kanssa. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, mutta muuten ne ovat suhteellisen helppoja lemmikkejä. Rodulla voi esiintyä joitain terveysongelmia, kuten hengitystie- ja silmävaivoja, erityisesti litteäkalloisten yksilöiden kohdalla. Himalajankissa on suosittu valinta erityisesti kissanäyttelyissä upean ulkonäkönsä ja ystävällisen luonteensa ansiosta.
Ominaisuudet
Himalajankissa, eli Himalaya, on näyttävä ja suosittu kissarotu, joka tunnetaan erityisesti pitkästä, paksusta turkistaan sekä vaikuttavista sinisistä silmistään. Himalajankissa on syntynyt persialaisen ja siamilaisen risteytyksen tuloksena, minkä vuoksi siinä yhdistyvät molempien rotujen ominaisuudet: persialaisen lempeä olemus ja siamilaisen väripisteet. Himalajankissan turkki on pörröinen, silkkinen ja vaatii säännöllistä hoitoa, sillä se takkuuntuu helposti. Rotu tunnetaan niin sanotusta colorpoint-värityksestään: vartalo on vaaleampi ja korvat, naama, tassut sekä häntä ovat tummemmat.
Himalajankissa on kooltaan keskisuuri tai suuri, vankkarakenteinen ja lihaksikas. Sen pää on pyöreä, kasvot litteät ja silmät suuret, jotka ovat lähes aina kirkkaan siniset. Himalajankissan luonne on yleensä rauhallinen, lempeä ja ystävällinen. Se on seurallinen kissa, joka kiintyy perheenjäseniinsä ja pitää rauhallisesta elinympäristöstä. Himalajankissa nauttii sylissä olemisesta ja huomiosta, mutta se ei ole yleensä kovin äänekäs tai vaativa. Se tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa, kunhan sosiaalistaminen tapahtuu oikein.
Hoitoa ajatellen Himalajankissa vaatii enemmän huomiota kuin monet muut kissarodut, erityisesti turkinhoidon osalta. Päivittäinen harjaus auttaa ehkäisemään takkuja ja iho-ongelmia. Rotu on tunnettu myös siitä, että sillä voi olla taipumusta hengitysvaikeuksiin lyhyen kuonon vuoksi sekä vaativampi silmienhoito, koska silmät voivat vuotaa herkästi. Himalajankissa soveltuu hyvin sisäkissaksi ja arvostaa rauhallisia hetkiä omistajansa kanssa. Kaiken kaikkiaan Himalajankissa on rauhallinen ja sopeutuvainen ystävä, jota ei voi olla ihailematta kauniin ulkonäkönsä ja leppoisan luonteensa ansiosta.
Ulkonäkö
Himalajankissa on ulkonäöltään näyttävä ja elegantti rotu, joka yhdistää persialaiskissan lempeän pyöreyden ja siamilaisen kissojen väripisteet. Himalajankissa on keskikokoinen tai suuri kissa, jolla on lihaksikas ja vankka vartalo. Rungon rakenne on matala ja kompakti, joten kissan vaikutelma on tukeva ja painava, vaikka kooltaan se onkin elegantti.
Kissan pää on suuri ja pyöreä, jossa on täyteläinen poskipää. Kuonossa on lyhyt ja leveä nenä, joka luo rodulle tyypillisen "mursumaisen" ilmeen. Silmät ovat suuret, pyöreät ja ne sijaitsevat hieman etäällä toisistaan. Himalajankissan silmien värin tulee olla syvän kirkas sininen, mikä on yksi rodun tunnistettavimmista piirteistä.
Korvat ovat suhteellisen pienet, pyöristetyt ja asettuvat hyvässä harituksessa päälaelle. Rungon lisäksi myös jalat ovat lyhyet ja tukevat, ja tassut pyöreät ja suuret, joissa usein on runsasta "varvaskarvaa". Häntä on lyhyehkö ja myös tuuhea, mikä korostaa rodun yleisilmeen pyöreyttä ja pehmeyttä.
Karvapeite on pitkä, silkkinen ja hyvin pehmeä. Himalajankissan turkki on erityisen tiheä ja se vaatii säännöllistä huolenpitoa pysyäkseen hyvässä kunnossa. Väri on aina ns. pointed, eli keho on vaaleampi ja kasvoissa, korvissa, tassuissa ja hännässä on selvästi tummemmat värit. Yleisimmät värit ovat sininen, suklaanruskea, lila, punainen ja kerma sekä niiden kilpikonnakuvioiset ja tabby-variaatiot.
Kokonaisuudessaan himalajankissa on rauhallisen, lempeän ja arvokkaan näköinen rotu, jonka silmiinpistävät väripisteet ja siniset silmät tekevät siitä erityisen viehättävän lemmikin. Samankaltaisuudestaan persialaiskissaan se erottuu kuitenkin selkeästi väritys- ja silmäpiirteidensä ansiosta.
Historia
Himalajankissa on puolipitkäkarvainen kissarotu, jonka historia ulottuu 1900-luvun alkuun asti. Himalajankissa on kehitetty risteyttämällä persialaiskissa ja siamilainen, jotta saataisiin aikaan rotu, jossa yhdistyvät persialaisen pitkäturkin ja siamilaisen väripisteiden parhaat puolet.
Ensimmäiset yritykset luoda himalajankissa alkoivat 1920- ja 1930-luvuilla Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Tavoitteena oli persialaisen rakenne ja turkin pituus sekä siamilaisen upea naamiointi, eli tummemmat väripisteet kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä. Varhain rodun kehittämisessä mukana olivat muun muassa Harvardissa työskennelleet geneetikot, jotka yrittivät määrittää väripistegeenin periytymistä.
Toisen maailmansodan jälkeen jalostustyö kiihtyi, ja 1950-luvulla syntyivät ensimmäiset varsinaiset himalajankissat. 1957 The Cat Fanciers' Association (CFA) Yhdysvalloissa tunnusti rodun virallisesti omana rotunaan nimellä 'Himalayan'. Useissa maissa rotu tunnetaan edelleen samalla nimellä, mutta Suomessa siitä yleisimmin käytetään suomenkielistä nimitystä himalajankissa.
Alkuperäinen tavoite oli säilyttää persialaiskissan luonne ja rakenne, joten himalajankissa onkin rauhallinen, seurallinen ja leikkisä. Erityisesti kauniit väripisteet – tyypillisesti ruskea (seal point), sininen (blue point), suklaa (chocolate point) ja liila (lilac point) – ovat tämän rodun tunnuspiirteitä. Himalajankissan jalostuksessa keskityttiin myös siihen, että sen silmät ovat kirkkaansiniset, mikä korostaa entisestään näyttävää väritystä.
Rotu nousi nopeasti suureen suosioon sekä näyttely- että lemmikkikissana. Nykyään rotu on maailmanlaajuisesti tunnettu ja siitä on rekisteröity kymmeniätuhansia yksilöitä. Himalajankissa edustaa menestyksekästä risteytysjalostuksen tulosta, jossa kaksi erilaista rotua yhdistettiin, ja siitä muodostui yksi suosituimmista puolipitkäkarvaisista kissaroduista maailmassa.