Kuvaus: Italianseisoja
Italianseisoja, tunnetaan myös nimellä Bracco Italiano, on perinteinen italialainen seisova kanakoira. Rodulla on pitkä historia lintukoirana ja sitä on arvostettu vuosisatojen ajan jäljityskyvystään sekä lempeästä ja uskollisesta luonteestaan. Italianseisoja on vahva, lihaksikas ja jalo koira, jolla on luontainen halu miellyttää ohjaajaansa ja hyvä yhteistyökyky. Se on erinomainen valinta metsästäjälle, mutta soveltuu myös aktiiviseen perhe-elämään, kunhan se saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Rodun sileä, lyhyt karva on helppohoitoinen ja se tulee yleisesti hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Italianseisoja tarvitsee johdonmukaista koulutusta, mutta sen ystävällinen olemus ja halu oppia tekevät siitä ilahduttavan kumppanin niin maalle kuin kaupunkiin.
Italianseisoja arviota
Ominaisuudet
Italianseisoja, eli brucco italiano, on perinteinen italialainen seisojarotu, joka tunnetaan työskentelykyvystään metsästyskoirana ja lempeästä luonteestaan kotikoirana. Rotu on keskikokoinen ja sen rakenne on atleettinen, voimakas ja sopusuhtainen, mikä tekeekin siitä erittäin kykenevän niin pelto- kuin metsästysympäristöissä. Ulkonäöltään italianseisoja on helposti tunnistettavissa leveästä, hieman neliömäisestä päästä, pitkistä korvista ja tiivisrakenteisesta, lyhyestä turkistaan.
Väri vaihtelee valkoisen ja oranssin sekä valkoisen ja ruskean kirjavuuden välillä. Karva on lyhyt, tiivis ja kova, ja se vaatii vain kohtalaista hoitoa, mikä tekee rodusta suhteellisen helppohoitoisen. Rodun elinvoimaisuus ja terveys ovat yleisesti hyvät, vaikka satunnaisia perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkkadysplasiaa, voi esiintyä.
Italianseisojan luonne on ystävällinen, rauhallinen ja tasapainoinen. Se on erittäin ihmisrakas ja tulee toimeen lasten kanssa, joten se soveltuu myös perhekoiraksi aktiiviseen kotiin. Rotu tarvitsee kuitenkin paljon liikuntaa ja mielekästä tekemistä, sillä ilman riittävää aktivointia se voi turhautua ja keksiä itse tekemistä. Metsästysvietti on vahva, mutta oikealla koulutuksella ja sosiaalistamisella se pysyy hallinnassa ja koira toimii hyvin myös tottelevaisuus- ja harrastuskoirana.
Italianseisoja on luotettava, oppivainen ja yhteistyöhaluinen rotu, joka nauttii yhdessä tekemisestä omistajansa kanssa. Se tarvitsee kuitenkin johdonmukaisen ja lempeän kasvatuksen, sillä se on herkkä liian kovalle kohtelulle. Italialainen seisojarotu on yhä harvinainen Suomessa, mutta maailmalla se on arvostettu ennen kaikkea metsästyskoirana sekä monipuolisena harrastuskaverina. Mikäli kaipaat aktiivista, seurallista ja sopeutuvaista koiraa, italianseisoja on erinomainen valinta.
Ulkonäkö
Italianseisoja, eli italiano pointteri, tunnetaan elegantista ja atleettisesta ulkonäöstään. Rodun yleisilme on jalo ja vaikuttava; koira on tasapainoinen, lihaksikas ja samalla kevytliikkeinen. Sekä urokset että nartut ovat keskikokoisia tai suurikokoisia, urosten säkäkorkeus vaihtelee yleensä 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Paino asettuu tyypillisesti 25–40 kilogramman välille. Rodun vartalo on hieman suorakaiteen muotoinen ja rungoltaan kiinteä sekä tukeva, mutta ei raskas. Selkä on leveä ja vahva, rintakehä syvä ja leveä, jalat lihaksikkaat sekä solakat, ja tassut ovat vahvat.
Italianseisojan pää on voimakaspiirteinen, otsa on leveä ja kuono suoralinjainen. Kirsu on yleensä melko suuri ja väriltään maksanruskea tai hieman vaaleampi, mutta selkeästi sopusoinnussa muun värityksen kanssa. Silmät ovat suuret, soikeat ja tumman meripihkanruskeat, mikä antaa koiralle älykkään sekä lempeän ilmeen. Korvat ovat melko pitkät, alhaalta kiinnittyneet ja sileät, antaen arvokkaan ulkomuodon.
Italianseisojan turkki on lyhyttä, tiheää ja vartaloa myötäilevää. Karvapeite tuntuu karkeahkolta, mutta ei koskaan pörröiseltä tai silkkiseltä. Väritys vaihtelee valkoisen, oranssin, viininpunaisen sekä laikukkaiden tai kirjavien yhdistelmien välillä. Pää ja korvat saattavat olla täysin värillisiä, kun taas vartalolla voi esiintyä laikkuja, täpliä tai kirjavuutta.
Rodun ilme kokonaisuudessaan on ryhdikäs ja harmoninen. Italianseisoja kantaa itseään ylpeästi ja askellus on vapaa sekä voimakas. Vaikka rotu on elegantti, siitä huokuu voimaa ja metsästysintoa. Kaikki nämä ominaisuudet heijastuvat ulkonäköön sekä rodun olemukseen niin kotona kuin työssä luonnossakin.
Historia
Italianseisoja, tunnetaan myös nimellä Bracco Italiano, on yksi vanhimmista tunnetuista seisovista lintukoiraroduista. Sen alkuperä voidaan jäljittää jo keskiajalle, ja varhaisimpia mainintoja rodusta löytyy italialaisten aatelisten metsästyskirjoituksista 1300- ja 1400-luvuilta. Rotu kehittyi Pohjois-Italian Lombardiassa ja Piemontessa, jossa paikallisia ajokoiria risteytettiin etelän vahvempien ja jykevämpien rotujen, kuten Mastiffien ja mahdollisesti keltojen tuomien koirarotujen kanssa. Näin syntyi koira, joka sopi erinomaisesti sekä suurriistan että linnunmetsästykseen, ja jonka erityispiirteenä oli sen kykeneväisyys ”seisoa”, eli osoittaa lintujen olinpaikka metsästäjälle.
Italianseisoja saavutti keskeisen roolin aatelishovien metsästyskaarteissa renessanssin aikana, jolloin aristokratia arvosti sen tyylikkyyttä, voimaa ja metsästystaitoja. Koiraa arvostettiin ennen kaikkea monipuolisuutensa ansiosta: se kykeni työskentelemään pitkiäkin päiviä sekä vedessä että maalla ja jaksoi seurata ihmistä vaativassa ja joskus vaikeakulkuisessa maastossa. 1800- ja 1900-luvuilla rotu taantui hetkellisesti teollistumisen ja muiden lintukoirarotujen, kuten saksanseisojan, yleistyttyä. Kuitenkin italialaiset kasvattajat ja metsästysseurat, kuten Società Amatori Bracco Italiano, ryhtyivät rodun elvyttämiseen. 1920-luvulta alkaen rotua jalostettiin määrätietoisesti, ja ensimmäiset viralliset rotumääritelmät laadittiin juuri Italiassa.
Italianseisojan populaatio vakiintui toisen maailmansodan jälkeen, ja rotu alkoi levitä myös Italian ulkopuolelle, erityisesti Ranskaan, Sveitsiin ja myöhemmin Pohjoismaihin. Nykyisin Italianseisoja tunnetaan rauhallisesta luonteestaan, uskollisuudestaan ja upeasta ulkonäöstään. Se on suosittu erityisesti harrastus- ja metsästyskoirana Italiassa, mutta myös muualla Euroopassa. Rodun historia elää yhä vahvasti niin metsästysperinteissä kuin koiran nykyisessä käytössä työ- ja seurakoirana.
Italianseisoja on tänään yksi arvostetuimmista seisojaroduista, ja sillä on vankka asema perinteikkäässä italialaisessa metsästyskulttuurissa. Sen kehityshistoria heijastaa italialaista omistautumista sekä koiran jalostamiseen että metsästysperinteiden vaalimiseen.