Kuvaus: Jackrussellinterrieri
Jackrussellinterrieri on pieni, mutta erittäin energinen ja älykäs koirarotu, joka on alun perin kehitetty Englannissa metsästyskoiraksi. Rotu tunnetaan vilkkaasta ja leikkisästä luonteestaan sekä suuresta uteliaisuudestaan. Jackrussellinterrieri on uskollinen perhekoira, joka nauttii ihmisten seurasta ja kaipaa paljon aktiviteetteja. Rotu soveltuu hyvin harrastuskoiraksi ja pitää erityisesti pitkästä ulkoilusta sekä erilaisista älypeleistä. Jackrussellit ovat valppaita ja rohkeita ja niillä on usein vahva metsästysvietti. Tämän vuoksi ne voivat olla joskus itsepäisiä, mutta oikealla koulutuksella niistä saa mainioita lemmikkejä. Ne soveltuvat parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa niille voidaan tarjota riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Jackrussellinterrierit ovat yleensä sosiaalisia ja tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, mutta innokkuutensa vuoksi ne kaipaavat johdonmukaista ohjausta.
Jackrussellinterrieri arviota
Ominaisuudet
Jackrussellinterrieri on pieni, mutta erittäin energinen ja rohkea koirarotu, joka on alun perin kehitetty Englannissa 1800-luvulla kettujen ja muiden pienriistan metsästykseen. Rotu on saanut nimensä perustajansa, pastori John Russellin, mukaan, jonka tavoitteena oli jalostaa taitava ja ketterä metsästyskoira. Jackrussellinterrieri on luonteeltaan erittäin valpas, utelias ja älykäs, mikä tekee siitä erinomaisen seuralaisen aktiivisille ihmisille tai perheille.
Ulkonäöltään jackrussellinterrieri on pienikokoinen ja atleettinen. Koiran säkäkorkeus vaihtelee yleensä 25–30 cm ja paino noin 5–6 kg. Sen turkki voi olla lyhyt tai hieman karheampi, ja väri on valkoinen ruskeilla ja/tai mustilla merkeillä. Jackrussellinterrierillä on voimakas purenta, vankka rakenne ja ilmeikkäät, tummat silmät, jotka korostavat sen älykkäyttä ilmettä.
Rodun tärkeimpiä ominaisuuksia ovat energisyys, rohkeus ja itsenäisyys. Koiran aktiivisuustaso vaatii säännöllistä liikuntaa ja aivojen aktivointia; tylsistyneenä jackrussellinterrieri voi keksiä omia puuhia, mikä voi näkyä esimerkiksi tavaroiden pureskeluna tai kaiveluna. Koska rotu on jalostettu metsästämään, sillä on vahva saalistusvietti, mikä kannattaa ottaa huomioon, jos kotona on muita pieniä lemmikkejä. Jackrussellinterrieri on erittäin oppivainen, mutta omapäisyytensä vuoksi koulutus vaatii johdonmukaisuutta, jämäkkyyttä ja paljon positiivista vahvistamista.
Jackrussellinterrieri on yleensä terve ja pitkäikäinen rotu, jolla ei ole suuria perinnöllisiä sairauksia. Elinikä vaihtelee 13–16 vuoden välillä. Rotu sopii parhaiten aktiivisille omistajille, jotka haluavat viettää aikaa koiran kanssa ulkoillen ja harrastaen esimerkiksi agilitya, jäljestystä tai muuta koiraharrastusta. Hiljainen kotikoira jackrussellinterrieri ei ole, vaan se kaipaa virikkeitä sekä fyysisesti että henkisesti.
Yhteenvetona jackrussellinterrieri on eloisa, älykäs ja kestävä pieni koira, joka vaatii paljon huomiota ja toimintaa, mutta palkitsee omistajansa uskollisuudella, leikkisyydellä ja rohkeudellaan.
Ulkonäkö
Jackrussellinterrieri on pieni, mutta hyvin atleettinen ja eloisa terrierirotu, joka on alun perin kehitetty foxhoundeja täydentäväksi metsästyskoiraksi Englannissa 1800-luvun alkupuolella. Tämän rodun ulkonäkö on tasapainoinen yhdistelmä voimaa, ketteryyttä ja kestävyyttä, mikä näkyy erityisesti sen lihaksikkaassa mutta silti sirossa rungossa. Jackrussellinterrierin säkäkorkeus on tyypillisesti 25–30 senttimetriä ja paino noin 5–6 kiloa, mikä tekee siitä kompaktin ja helposti hallittavan, mutta samalla erittäin toimintakykyisen koiran.
Rodun turkki voi olla joko lyhytkarvainen (sileä), karkea (kova) tai niin sanottu broken coat, missä karva on jonkinlainen sekoitus sileää ja karkeaa. Turkki on helppohoitoinen ja siinä on kaksi hallitsevaa väriä; sen pääväri on aina valkoinen, mutta siinä voi suosittujen rotumääritelmien mukaisesti olla myös ruskeita, mustia tai kolmiraitaisia merkkejä, erityisesti pään alueella sekä hännässä ja joskus vartalossa. Jackrussellinterrierin pään ilme on eloisa ja älykäs. Pää on suorakaiteen muotoinen ja kallo melko leveä. Kuono on suppeampi, korostuen etuosasta, ja siinä on musta, selkeästi rajautuva kirsu. Silmät ovat keskikokoiset, soikeat ja tummat; niissä näkyy tarkkaavaisuus ja vilkkaus. Korvat ovat pienet ja V-muotoiset, ja kiinnittyvät korkealle. Ne taittuvat yleensä eteenpäin koiran ollessa tarkkaavaisessa tilassa.
Koiran runko on selkeälinjainen, rintakehä on syvä mutta ei liian leveä, jolloin koira mahtuu liikkumaan ketterästi kapeissakin paikoissa, mitä metsästyskäytössä arvostetaan. Häntä on yleensä suora ja kannetaan korkealla, mutta terriereillä se voidaan myös typistää. Jalat ovat suorat ja tukevat, mikä mahdollistaa nopean liikkumisen ja ponnistamisen. Yleisesti ottaen Jackrussellinterrieri näyttää kokoonsa nähden vahvalta, sporttiselta ja energiseltä. Rotua kuvataan usein pirteäksi, notkeaksi ja valppaaksi, ja sen ulkomuoto ilmentää täydellisesti kykyä toimiin, jotka edellyttävät kestävyyttä, älykkyyttä sekä nopeita reaktioita. Kaiken kaikkiaan Jackrussellinterrierin ulkonäkö heijastaa sen alkuperäistä käyttötarkoitusta aktiivisena ja toimeliaana työkoirana.
Historia
Jackrussellinterrieri on englantilainen koirarotu, jonka juuret ulottuvat 1800-luvun alkuun. Rotu sai nimensä pastori John Russellin mukaan. Russell oli innokas metsästäjä ja koiranystävä, joka halusi kehittää terrierin, joka kykenisi seuraamaan kettua niiden koloihin ja työntämään ne ulos metsänhoitajille ja metsästäjille. Alun perin rodun kehittämisessä käytettiin valikoituja foxterrierejä, joiden pohjalta John Russell lähti jalostamaan sopivaa työkoiraa.
Jackrussellinterrierit erottuvat ketteryydestään, rohkeudestaan ja energisyydestään, ominaisuuksia, joita arvostettiin erityisesti metsästyskoirana. Rotu on alun perin kehitetty pieni- ja keskikokoiseksi, litteärakenteiseksi koiraksi, jonka ruumiinrakenne mahdollistaa tunkeutumisen kapeimpiinkin koloihin. Näin Jackrussellinterrieri osoittautui erityisen hyödylliseksi brittien metsästysperinteessä, jossa kettujen metsästys oli suosittua.
1800-luvulla rotua pidettiin pitkälti työkoirana, eikä niiden ulkomuotoon tai väriin kiinnitetty suurta huomiota, kunhan ne olivat valkoisia ainakin suurimmaksi osaksi; tämä helpotti koiran erottamista riistasta maastossa. Vasta 1900-luvulla rodun ulkonäölle alettiin asettaa selkeämpiä vaatimuksia, kun Jackrussellinterriereitä alettiin käyttää myös seurakoirina. Useita rotulinjoja kehittyi, ja esimerkiksi Parson Russell Terrier erotettiin omaksi rodukseen eri korkeuden ja rakenteen vuoksi.
Jackrussellinterrieri levisi Englannista vähitellen muualle Eurooppaan, Australiaan ja Yhdysvaltoihin, joissa siitä tuli suosittu sekä harrastus- että perhekoirana. Suomessa ensimmäiset Jackrussellinterrierit rekisteröitiin 1990-luvulla, ja nykyään rotu kuuluu maan suosituimpiin pieniin terriereihin. Rotu tunnetaan älykkäänä, vilkkaana ja uskollisena koirana, joka sopii aktiivisiin koteihin. Se on edelleen erittäin kykenevä metsällä, vaikka nykyään suurin osa Jackrussellinterriereistä toimii rakastettuina seurakoirina. Rotu hyväksyttiin virallisesti FCI:n (Kansainvälinen koiranjalostusliitto) listalle vuonna 2000.
Jackrussellinterrierin historia on osoitus siitä, miten toiminnalliset tarpeet ja jalostustyö ovat muovanneet ystävällisen, energisen ja monipuolisen koirarodun.