Kuvaus: Japaninbobo
Japaninbobo on Suomessa melko harvinainen koirarotu, joka tunnetaan erityisesti rauhallisesta ja lempeästä luonteestaan. Rotu on saanut nimensä alkuperämaansa mukaan, ja se on ollut suosittu seurakoira jo pitkään Japanissa. Japaninbobo sopii erinomaisesti sisäkoiraksi, sillä se viihtyy hyvin perheen seurassa ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten sekä muiden lemmikkien kanssa. Rodun turkki on lyhyt ja helppohoitoinen, eikä se yleensä vaadi suurta panostusta ylläpitoon. Japaninbobo ei ole erityisen energinen koira, mutta nauttii rauhallisista kävelyistä ja leikkihetkistä omistajansa kanssa. Sen ystävällinen ja kuuliainen luonne tekee siitä hyvän valinnan myös ensimmäiseksi koiraksi. Japaninbobo haukkuu harvoin ja on sopivan vahtikoira-ilmeinen ilman liiallista vartiointitaipumusta.
Ominaisuudet
Japaninbobo eli japanilainen bobtail on pieni ja erityisen tunnistettava kissarotu, jonka tunnusomainen piirre on lyhyt, töpömäinen häntä. Sen alkuperä juontaa juurensa Japaniin satojen vuosien taakse, ja Japanissa rotua on arvostettu onnen ja hyvinvoinnin symbolina. Japaninbobon turkki voi olla sekä lyhyt- että pitkäkarvainen mutta lyhytkarvainen versio on yleisempi. Turkki on silkkinen, suora ja tiivis ihoa vasten – helpohko hoitaa eikä takkuunnu helposti. Usein väritys on ns. "Mi-ke", eli valkoista yhdistettynä mustaan ja punaiseen, mutta muitakin värejä tavataan.
Japaninbobon keho on urheilullinen, hoikka, mutta silti jäntevä ja vahva. Kooltaan rotu on keskikokoinen–pieni, yleensä 2,5–4 kg painoinen. Erityisen huomionarvoinen piirre on tietenkin rodun häntä: töpöhäntä koostuu yleensä 2–10 nikamasta ja muistuttaa pientä pompomia. Jokaisella Japaninbobolla on yksilöllinen hännän muoto ja pituus, eikä kahta täysin samanlaista löydy.
Luonteeltaan japaninbobot ovat erittäin seurallisia, älykkäitä ja aktiivisia. Ne kiintyvät lujasti omistajiinsa sekä usein myös muihin lemmikkeihin taloudessa, ja leikkisyys säilyy pitkälle aikuisikään. Monet omistajat kehuvat rotua ystävällisyydestä ja leikkimielisyydestä; japaninbobo tuottaa harvoin ongelmia arjessa. Äänekkyys vaihtelee yksilöittäin, mutta yleisesti rotu kommunikoi runsaasti lempeillä, hiljaisilla äänillä. Laumakissa viihtyy niin muiden eläinten kuin ihmistenkin seurassa.
Terveysongelmat ovat suhteellisen harvinaisia, eikä rotu ole altis monille perinnöllisille sairauksille. Hännän erityinen muoto johtuu luonnollisesta geenimutaatioista eikä aiheuta kipua tai haittaa kissalle. Elinikä on yleensä 9–15 vuotta. Yleinen sopivuus perheille ja myös lapsiperheille on hyvä. Japaninbobo vaatii paljon sosiaalista kontaktia, virikkeitä ja leikkiä, ollakseen onnellinen. Ulkoiluvaljaissa tai turvallisessa aitauksessa ulkoilu sopii tälle uteliaalle ja vilkkaalle rodulle mainiosti.
Yhteenvetona japaninbobo on älykäs, sopeutuva, seurallinen ja kaunis kissarotu, joka sopii monille kissanomistajille.
Ulkonäkö
Japaninbobo on elegantti ja omaleimainen koirarotu, jonka ulkonäkö kuvastaa japanilaisen koiranjalostuksen pitkää historiaa ja tarkkuutta. Japaninbobo on keskikokoinen, sopusuhtainen ja kompakti koira, jonka rungon olemus on sekä lihaksikas että kevyt. Koiran säkäkorkeus vaihtelee yleensä 35–45 senttimetrin välillä, ja paino on tyypillisesti 8–13 kilogrammaa. Rodulla on selkeästi määritelty selkälinja, ja hieman kaartuva lanne korostaa sen siroa, ketterää siluettia.
Japaninbobon päähän kiinnittyy erityistä huomiota – pää on suhteessa runkoon, hieman pyöristynyt ja selkeästi japanilaista alkuperää viestivä. Silmät ovat keskikokoiset, tummat ja muodoltaan mantelimaiset, ja ne antavat koiralle eloisan ja tarkkaavaisen ilmeen. Korvat ovat pienet, pystyt ja teräväkärkiset, ja niiden sijoittuminen korostaa koiran valppautta. Kuono-osuus on lyhyehkö mutta tasapainoinen, nenä on yleensä tumma ja sieraimet ovat hyvin kehittyneet.
Rotu tunnetaan erityisesti sen keskimittaisesta, kaksikerroksisesta turkista. Aluskarva on pehmeä ja tiivis, kun taas päällyskarva on suora, hieman karkea ja suojaa hyvin sääolosuhteilta. Koiran kauluksen kohdalla turkki on hieman pidempää ja antaa vaikutelman pienestä harjaksesta. Värityksiä löytyy useampia, mutta tavallisimmat ovat valkoinen, punainen ja soopeli. Usein näkee myös tricolour-vaihtoehtoja, joissa musta, valkoinen ja punaruskea yhdistyvät harmonisesti.
Häntä on yksi rodun tunnuspiirteistä: se on korkealle kiinnittynyt ja kiertyy tiukasti selän päälle, luoden kauniin kaaren. Jalat ovat suorat, jäntevät ja melko lyhyet suhteessa runkoon, mikä parantaa koiran vakautta ja nopeutta. Tassut ovat pienet, pyöreät ja tiiviit.
Kokonaisuudessaan Japaninbobo huokuu jaloutta, valppautta ja luonnollista kauneutta. Sen ulkoinen olemus kertoo rodun japanilaisesta perimästä ja tekee siitä helposti tunnistettavan missä tahansa koirien joukossa.
Historia
Japaninbobo on harvinainen ja kiehtova japanilainen koirarotu, jonka alkuperä juontaa vuosisatojen taakse.
Historian lähteiden mukaan japaninbobo on kehittynyt Japanin saaristossa jo varhain, mahdollisesti jo Heian-kaudella (794–1185), jolloin se tunnettiin ylhäisön seurakoirana ja pienten eläinten metsästäjänä.
Ensimmäiset maininnat rodusta löytyvät vanhoista japanilaisista piirroksista ja runollisista kuvauksista, joissa pieni ja ilmeikäs koira esiintyy aristokratian suosikkina. Vaikka tarkkaa syntyperää ei tunneta, japaninboboa pidetään sekä japanilaisen chin-koiran että eurooppalaisten kääpiökoirien esi-isänä. Näiden rotujen risteytykset saattoivat vaikuttaa japaninbobon geneettiseen monimuotoisuuteen, vaikka rotu eriytyi ajan myötä täysin omaksi linjakseen.
Edo-kaudella (1603–1868) rotu vakiintui varakkaan väestönosan keskuuteen ja siitä tuli osa japanilaista kulttuuri-identiteettiä. Sitä arvostettiin paitsi seurallisena kotikoirana myös uskollisena suojelijana pienille lapsille. Rodun pienen koon ja sosiaalisen luonteen vuoksi se sopi hyvin kaupunkiympäristöön. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa länsimaalaisten kasvava kiinnostus japanilaista kulttuuria kohtaan johti japaninbobon viennin alkamiseen Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, mutta rotu säilyi harvinaisena ja jalostus pysyi pitkään Japanin sisällä.
Toisen maailmansodan jälkeen rotu oli vaarassa hävitä, sillä sodan aikana useita koirarotuja, mukaan lukien japaninbobo, käytettiin ruokapulana ravinnoksi. Rodun elvyttämiseksi risteytettiin jäljelle jääneitä yksilöitä tarkoin valikoimalla, jolloin onnistuttiin palauttamaan rotu alkuperäisiin piirteisiinsä. Nykyisin japaninbobo tunnetaan maailmalla erityisesti ystävällisestä ja sopeutuvaisesta luonteestaan, pienestä koosta sekä eläväisestä olemuksestaan. Sen historiaa arvostetaan Japanissa vielä nykyäänkin, ja rotu nähdään kulttuurisena aarteena, joka kantaa mukanaan vuosisatojen perintöä.