Kuvaus: Japaninbobtailpitkäkarva
Japaninbobtailpitkäkarva on harvinainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti lyhyestä, pompom-tyylisestä hännästään. Rodun juuret ulottuvat vuosisatojen taakse Japaniin, jossa niitä on arvostettu onnen tuojina ja ne esiintyvät usein japanilaisessa taiteessa sekä kansanperinteessä. Pitkäkarvainen muunnos on syntynyt lyhytkarvaisen bobtailin rinnalle, ja siinä on silkkinen, keskimitainen turkki, joka vaatii vain kevyttä hoitoa. Japaninbobtailpitkäkarva on iloinen, leikkisä ja erittäin seurallinen kissa, joka nauttii ihmisten kanssa olemisesta sekä erilaisista aktiviteeteista. Rotu on älykäs ja oppivainen, joten se sopii hyvin myös perheisiin. Japaninbobtail on luonnostaan terve rotu ja sen elinvoimainen olemus tuo iloa kotiin vuosiksi.
Ominaisuudet
Japaninbobtailpitkäkarva on harvinainen ja ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti lyhyestä, töpönä esiintyvästä hännästään sekä pitkästä, silkkisestä turkistaan. Rotu on peräisin Japanista ja sillä on pitkä historia maan kulttuurissa; kissat tunnetaan erityisesti onnea tuovina Maneki-neko -patsaina. Japaninbobtailpitkäkarvat ovat keskikokoisia, mutta niillä on lihaksikas ja elegantti kehonrakenne, joka mahdollistaa ketteryyden ja leikkisyyden.
Yksi merkittävimmistä ominaisuuksista on niiden häntä, joka on lyhyt, kierteinen ja muistuttaa pomponia. Jokainen yksilö omaa uniikin hännän, jonka pituus ja kiharuus vaihtelevat. Turkki on pitkä, pörröinen sekä helposti hoidettava: tiivis aluskarva puuttuu, joten turkki ei takkuunnu samalla tavalla kuin monilla muilla pitkäkarvaisilla roduilla – säännöllinen harjaus kuitenkin auttaa pitämään sen hyvässä kunnossa ja vähentää irtokarvoja.
Luonteeltaan japaninbobtailit ovat erittäin ystävällisiä, seurallisia ja aktiivisia. Ne ovat uteliaita, ihmisrakkaita ja usein hyvin vuorovaikutteisia omistajiensa kanssa. Rotu sopii erinomaisesti lapsiperheisiin ja monille muita lemmikkejä omistaville, sillä japaninbobtailit tulevat yleensä hyvin toimeen sekä lasten että toisten eläinten kanssa. He ovat myös älykkäitä ja oppivat nopeasti uusia temppuja ja tapoja, minkä takia niiden kanssa voi helposti harjoitella temppuja tai tarjota virikkeitä.
Japaninbobtailit ovat usein terveitä kissoja ja niiden odotettavissa oleva elinikä on pitkä, useimmiten 15–18 vuotta. Muutamia yleisiä periytyviä sairauksia tunnetaan, mutta rotu on yleisesti ottaen melko elinvoimainen. Rotu vaatii paljon seuraa ja virikkeitä – ne eivät ole perinteisiä sohvaperunakissoja, vaan nauttivat aktiivisesta elämästä ja leikeistä. Kissan hoitoon kuuluu säännöllisen harjauksen lisäksi kynsien leikkaus, hammashoito sekä perusterveystarkastukset. Tämän rodun hankintaa suunnittelevan kannattaa varmistaa, että pystyy tarjoamaan aktiiviselle ja sosiaaliselle kissalle riittävästi seuraa ja virikkeitä.
Ulkonäkö
Japaninbobtailpitkäkarva, eli japanilainen pitkäkarvainen bobtail, on viehättävä ja erikoislaatuinen kissarotu, jonka tunnistaa helposti sen tunnusomaisesta töpöhännästä. Rodun runko on keskikokoinen, solakka ja urheilullinen, mutta ei kuitenkaan raskasrakenteinen. Jalat ovat pitkähköt ja hoikat, takajalat selvästi etujalkoja pidemmät, mikä antaa kissalle vauhdikkaan ja ketterän olemuksen. Tassut ovat soikeat ja pienikokoiset.
Japaninbobtailpitkäkarvan kasvonpiirteet ovat ilmeikkäät ja lähes kolmiomaiset. Korvat ovat suuret, pystyt ja korkealle kiinnittyneet, antaen kissalle eloisan ja valppaan vaikutelman. Silmät ovat suuret, soikeat ja hieman vinot, ja niiden väri vaihtelee roduittain, useimmiten kirkkaan sävynä. Nenä on kohtalaisen pitkä, eivätkä kasvot ole litteät.
Rodun turkki on sen nimen mukaisesti puolipitkä. Turkki on kevyttä, silkkistä ja vaakasuorasti vartalon myötäistä. Pitkäkarvaisen version turkissa voi olla pieni kaulus kaulan ympärillä, ja hännässä on tuuhea, pensasmainen vaikutelma, mikä korostaa sen legendaarista töpöhäntää. Häntä on rodun ehdoton tunnusmerkki: se on lyhyt, kippurainen, lähes pompommainen, johtuen geneettisestä mutaatiosta.
Turkin väritys voi olla monipuolinen. Perinteisimpiä värejä ovat valkoinen pohja, johon on yhdistetty laikuittain mustaa ja punaista (ns. mi-ke-väri naaraille). Kaikki värit kuitenkin ovat sallittuja, paitsi himalajanaamioiden ja abessinialaisen tikkaus. Naamiotyyppinen väritys ei ole sallittu. Karvan laatu tekee turkin helppohoitoiseksi, eikä se takkuunnu helposti.
Japaninbobtailpitkäkarvat ovat yleisvaikutelmaltaan elegantteja mutta atleettisia, ja niiden liikkeet ovat sulavat ja kevyet. Rotu on tunnettu iloisuudestaan, ja nämä ominaisuudet heijastuvat myös sen ulkomuotoon: eloisa katse, utelias ilme ja ikonisena piirteenä töpöhäntä tekevät siitä ainutlaatuisen kissan maailmassa. Rodun ulkonäön voi tiivistää: pitkä, virtaviivainen, mutta kuitenkin kaikkea muuta kuin arkinen.
Historia
Japaninbobtailpitkäkarva, eli japanilainen pitkäkarvainen bobtail, on kiehtova kissarotu, jonka historia ulottuu syvälle Japanin kulttuuriin ja folkloreen. Japaninbobtail on alun perin lyhytkarvainen rotu, ja pitkäkarvainen muunnos syntyi luonnollisen geenimuutoksen ja myöhemmin jalostuksen tuloksena. Rodun alkuperää voidaan jäljittää ainakin 1000 vuoden päähän, jolloin se saapui mahdollisesti Kiinasta Japanin saarille silkkikauppiaiden mukana.
Japaninbobtailista tuli nopeasti suosittu sekä kotikissana että onnea tuovana symbolina. Se on tunnettu erityisesti ainutlaatuisesta, töpömäisestä hännästään, jota kuvaillaan usein pupumaiseksi. Pitkäkarvainen muunnos ilmestyi vasta myöhemmin, kun kissaharrastajat havaitsivat, että rodun yksilöissä esiintyy satunnaisesti pitkäkarvaisuutta. Tätä ominaisuutta alettiin jalostaa järjestelmällisesti erityisesti 1900-luvun loppupuolella.
Japanissa bobtailin uskottiin karkottavan pahoja henkiä ja tuovan menestystä, ja siitä tuli monien temppelien sekä kauppojen vakiovieras. Kissan erityistä asemaa näkyy esimerkiksi tunnetussa Maneki-neko -patsaskuvastossa, jossa onnea tuova kissa kuvataan usein bobtail-muotoisena. Kissan arvostusta lisäsivät myös sen ahkeruus hiirestäjänä sekä ystävällinen, leikkisä luonne. Pitkäkarvainen versio alkoi herättää enemmän kiinnostusta kansainvälisillä kissamarkkinoilla vasta 1960- ja 1970-luvuilla, kun amerikan- ja eurooppalaiset kasvattajat toivat rotua aktiivisemmin esille.
CFA (Cat Fanciers' Association) hyväksyi japaninbobtailpitkäkarvan virallisesti vuonna 1991. Tänä päivänä tämä rotu tunnetaan kauniista, silkkisestä turkistaan, tasapainoisesta luonteestaan sekä terveydestään. Vaikka pitkäkarvainen muunnos on edelleen harvinaisempi kuin lyhytkarvainen bobtail, sen suosio kasvaa jatkuvasti omistajien ja kasvattajien keskuudessa. Japaninbobtailpitkäkarva onkin omaleimainen osa niin japanilaista kuin kansainvälistä kissakulttuuria, sekä viehättävä seurakissa monille perheille ympäri maailmaa.