Kuvaus: Kääpiösnautseri
Kääpiösnautseri on pienikokoinen, eloisa ja älykäs seurakoira, joka tunnetaan erityisesti partaisesta kuonostaan ja tuuheasta kulmakarvoistaan. Rotu on osa snautseriperhettä ja se soveltuu erinomaisesti aktiiviseksi perhekoiraksi, mutta myös vartijaksi. Kääpiösnautseri on energinen ja valpas, mutta samalla uskollinen ja kiintyy omistajaansa. Se on erityisen sopiva kerrostaloon pienen kokonsa ansiosta, mutta se tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja älyllisiä haasteita pysyäkseen tyytyväisenä. Rotu on tunnettu siitä, että se on suhteellisen helppo kouluttaa ja viihtyy lasten kanssa, mutta saattaa suhtautua varauksella vieraisiin. Kääpiösnautserin turkki vaatii säännöllistä trimmaamista, mutta se ei juurikaan karvaa. Tämä yhdistelmä tekee siitä sopivan myös allergikoille. Rotu tunnetaan myös melko äänekkäänä vahtikoirana, joka ilmoittaa nopeasti oudoista äänistä.
Kääpiösnautseri arviota
Ominaisuudet
Kääpiösnautseri on pieni, eloisa ja älykäs rotu, joka valloittaa ihmisten sydämet ystävällisyydellään ja näyttävällä ulkonäöllään. Kääpiösnautseri eroaa muista snautseriroduista lähinnä kooltaan, mutta se kantaa ylpeästi samaa terhakkuutta ja valppautta kuin suuremmat sukulaisensa.
Kääpiösnautseri on tunnettu älykkyydestään sekä voimakkaasta luonteestaan. Se reagoi ympäristöönsä nopeasti ja oppii uusia asioita helposti, mikä tekee siitä miellyttävän harrastuskoiran moniin lajeihin, kuten tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn ja rally-tokoiluun. Rodulla on kuitenkin oma tahtonsa, minkä vuoksi johdonmukainen ja lempeä koulutus sekä sosiaalistaminen ovat tärkeitä sen kehitykselle.
Tämän rodun turkki on karheaa, ja se edellyttää säännöllistä trimmistä sekä harjausta, jotta ylläpidetään terveyttä ja rotumukaista ulkonäköä. Turkki ei irtoa runsaasti, mikä tekee rodusta suositun myös allergiaperheissä. Värivaihtoehtoja ovat musta, pippuri ja suola, mustahopea sekä valkoinen. Kääpiösnautseri on ryhdikäs, neliömäinen ja vahvarakenteinen pieneksi koiraksi.
Kääpiösnautseri on erittäin seurallinen ja kiintyy lujasti omaan perheeseensä. Se on varsin hyvä vahtikoira, sillä se ilmoittaa herkästi oudoista äänistä tai tapahtumista. Luonteeltaan se on usein leikkisä, utelias ja energinen, mutta tarvitsee tarpeeksi aktiviteetteja ja virikkeitä, sillä muuten se saattaa pitkästyä ja kehittää ei-toivottua käyttäytymistä.
Kääpiösnautseri sopii yleensä hyvin myös lapsiperheeseen, kunhan se totutetaan lapsiin jo pennusta lähtien ja lapsille opetetaan, kuinka koiran kanssa tulee toimia. Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta voi olla joskus varautunut vieraita kohtaan. Kääpiösnautseri soveltuu monenlaisiin elinympäristöihin, mutta erityisesti se viihtyy siellä, missä saa olla arjen askareissa mukana ja saa tarvitsemansa liikunnan.
Kaiken kaikkiaan kääpiösnautseri on monipuolinen, älykäs ja uskollinen rotu, joka etsii läheisyyttä ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Säännöllisellä liikunnalla, koulutuksella ja oikeanlaisella hoitolla siitä saa pitkäaikaisen ja iloisen perheenjäsenen.
Ulkonäkö
Kääpiösnautseri on pieni, mutta voimakasrakenteinen koira, jonka olemuksessa yhdistyvät kompaktius, ketteryys ja energisyys. Rotu kuuluu FCI:n 2. ryhmään (pienet molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat), ja se on tunnettu erityisesti tunnusomaisesta parrastaan sekä tuuheista kulmakarvoistaan, jotka antavat sille valppaan ja hieman tuikean ilmeen.
Kääpiösnautseri on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen – sen rungon pituus vastaa lähes säkäkorkeutta. Säkäkorkeus vaihtelee yleensä 30-35 cm välillä, ja aikuisen kääpiösnautserin paino on noin 4,5–8 kg. Rotu on vankka ja lihaksikas kokoon nähden, ja sen liikkeet ovat elastiset sekä tehokkaat. Kääpiösnautseri on pienin kaikista snautsereista, mutta siinä voi havaita samaa ryhdikkyyttä, johon kaikkia snautsereita arvostetaan.
Kääpiösnautserin pää on pitkänomainen ja suorakulmainen ilman liioiteltuja piirteitä. Kuono-osa on vahva ja sen silmät ovat tummat, soikeat, ja niissä on älykäs, vilkas ilme. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja muodoltaan V:n muotoiset. Suomessa korvien typistäminen on kielletty, joten korvat ovat yleensä luontevasti riippuvat. Kääpiösnautserilla on tiheä, kovahko ja karkea karkea karvapeite, jossa on hyvin kehittynyt, pehmeä ja tiivis aluskarva. Rotu trimmataan säännöllisesti, jotta karkea päälliskarva säilyy oikeanlaisena.
Kääpiösnautsereilla esiintyy neljä hyväksyttyä värivaihtoehtoa: musta (mustin merkein), valkoinen, pippuri-suola sekä musta-hopea. Etenkin pippuri-suola on tunnistettava ja tyypillinen väri, jossa karvassa vuorottelevat vaaleat ja tummat sävyt tuoden turkkiin elävyyttä. Kääpiösnautserin hännän tulee olla sapelimainen tai sirppimäinen, ja nykyisin Suomessa häntien typistäminen on kielletty.
Kääpiösnautseri huokuu itsevarmuutta ja on olemukseltaan ylvästä muistuttava, vaikka kooltaan se onkin pieni. Sen ulkonäköä kehutaan myös käytännölliseksi, sillä turkki suojaa koiraa niin sateelta kuin pakkaseltakin. Ulkonäköä viimeistelevät rodulle tunnusomaiset parrat ja kulmakarvat, joista rotu on saanut myös lempinimensä “pieni partasuu”.
Historia
Kääpiösnautseri, eli miniature schnauzer, on alkujaan Saksasta peräisin oleva koirarotu, jonka juuret ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle. Rodun kehittäminen alkoi, kun haluttiin luoda pienikokoinen, mutta silti peloton ja toimelias rotu, joka soveltuisi hyvin talojen ja maatilojen vahtikoiraksi sekä rottien ja muiden tuhoeläinten pyydystäjäksi. Kääpiösnautseri syntyi risteyttämällä standardisnautseria ja mahdollisesti affenpinscheriä sekä pieniä villakoiria. Näiden risteytysten kautta saatiin aikaan pienikokoinen, kova- ja tiheäkarvainen koira, jolla oli snautserille tyypillinen älykkyys, uskollisuus ja valppaus.
Kääpiösnautseri hyväksyttiin viralliseksi roduksi Saksassa 1899. Alkujaan rotua käytettiin erityisesti maatilojen vahtina ja jyrsijäkannan kurissapitäjänä, mutta nopeasti siitä tuli suosittu seurakoira kaupungistuvassa Euroopassa. Ensimmäiset yksilöt tulivat Suomeen 1920–1930-luvuilla, ja rotu vakiintui nopeasti sekä näyttelyissä että kotikoirana.
Kääpiösnautseri tunnetaan ‘partaisesta’ ulkonäöstään, joka syntyy sen karvan erityislaadusta: kovasta, tiheästä peitinkarvasta ja pehmeämmästä pohjavillasta. Rotu on olemassa useassa eri värissä: musta, pippuri ja suola, musta-hopea ja valkoinen. Nykyisin kääpiösnautseri on maailmalla yksi suosituimmista pienistä seurakoirista, eikä sen energisyys, älykkyys ja sopeutumiskyky ole kadonnut vuosien saatossa.
Suomessa kääpiösnautserin suosio kasvoi etenkin 1950–60-luvuilla, jolloin rotu levisi yhä laajemmin ja jalostustyö tarkentui. Jalostuksessa on kiinnitetty huomiota sekä ulkomuotoon että luonteeseen, jotta rodun alkuperäiset ominaisuudet – pelottomuus, valppaus ja kiintymys omaan perheeseen – säilyisivät. Vuosien saatossa kääpiösnautserieita on nähty paitsi näyttelyissä, myös harrastuskoirina esimerkiksi agilityssä ja tottelevaisuuskokeissa. Tänäkin päivänä kääpiösnautseri on arvostettu kumppani, jolla on rikas historia ja monipuoliset käyttömahdollisuudet.