Kuvaus: Karkeakarvainen saksanseisoja
Karkeakarvainen saksanseisoja on monipuolinen käyttökoira, joka on erityisen suosittu metsästäjien keskuudessa. Rodun alkuperä on Saksassa, ja sitä on käytetty erityisesti monipuolisena seisovana lintukoirana, joka toimii hyvin niin metsästyksessä, noudossa kuin jäljestyksessäkin. Karkeakarvaisella saksanseisojalla on tiheä ja karkeakarvainen turkki, joka suojaa sitä vaikeassa maastossa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Rotu on energinen, älykäs ja helposti koulutettavissa oleva, mutta vaatii paljon liikuntaa ja aktivointia ollakseen onnellinen. Se soveltuu myös perhekoiraksi, sillä se on yleensä lempeä ja ystävällinen luonteeltaan. Tämä koira viihtyy parhaiten aktiivisen omistajan kanssa, joka pystyy tarjoamaan sille tarpeeksi fyysistä ja henkistä haastetta päivittäin.
Karkeakarvainen saksanseisoja arviota
Ominaisuudet
Karkeakarvainen saksanseisoja on saksalainen lintukoirarotu, joka tunnetaan erinomaisesta monipuolisuudestaan metsästyskoirana. Rotu kehitettiin Saksassa 1800-luvun puolivälissä tavoitteena luoda käyttökoira, joka kykenee työskentelemään sekä metsästyksessä että jäljestyksessä vaihtelevissa maastoissa. Karkeakarvainen saksanseisoja on erityisen arvostettu monipuolisten käyttöominaisuuksiensa, älykkyytensä ja luonteensa ansiosta.
Ulkonäöltään karkeakarvainen saksanseisoja on voimakasrakenteinen ja lihaksikas koira. Sen turkki on nimensä mukaisesti karkea ja säänkestävä, mikä mahdollistaa työskentelyn kosteissa ja kylmissäkin oloissa. Turkki suojaa myös hyvin risuilta ja aluskasvillisuudelta. Väriltään karvapeite on useimmiten ruskean ja harmaan sävyinen, joskus myös laikukas. Rodulla on vahva pää, keskikokoiset riippuvat korvat ja ilmeikäs katse.
Luonteeltaan karkeakarvainen saksanseisoja on älykäs, yhteistyöhaluinen ja sopeutuvainen. Se tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen ja runsaasti aktiviteetteja, sillä virikkeettömänä koirasta voi tulla levoton. Rotu on erinomainen harrastuskoira ja sopii aktiiviselle omistajalle, joka pystyy tarjoamaan tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Se tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa, kunhan sosiaalistaminen tehdään huolella.
Rotu on myös tunnettu oppimiskyvystään ja motivoituneisuudestaan työskennellä ihmisen kanssa. Karkeakarvainen saksanseisoja on erinomainen riistalöydössä, seisonta- ja noutotehtävissä sekä vedessä että maalla. Kestävä terveys ja pitkä käyttöikä ovat myös rodun vahvuuksia. Kuitenkin turkki vaatii säännöllistä huoltoa ja koira tarvitsee paljon liikuntaa päivittäin.
Kaiken kaikkiaan karkeakarvainen saksanseisoja on tasapainoinen ja luotettava rotu, joka sopii erityisesti metsästäville perheille sekä aktiivista elämäntyyliä arvostaville koiranomistajille.
Ulkonäkö
Karkeakarvainen saksanseisoja on keskikokoinen ja tasapainoisesti rakentunut seisova lintukoira, joka tunnetaan voimakkaasta ja urheilullisesta ulkonäöstään. Urosten ihannesäkäkorkeus on 60–67 cm ja narttujen 56–62 cm, painon vaihdellessa rotuyksilöstä riippuen. Rotumääritelmän mukaan karkeakarvainen saksanseisoja on vankka ja kestävän näköinen koira, jonka rakenne on hieman pitkulainen, ei koskaan neliömäinen.
Koiran pää on voimakas ja sopusuhtainen suhteessa koko vartaloon. Kallo on hieman kupolimuotoinen, otsapenger kohtalaisen selvä. Kuono on pitkä, leveä ja voimakas; turpa suora ja nenäasema hyvin liikkuva, jonka väri on yleensä ruskea, mutta myös mustia yksilöitä esiintyy. Silmät ovat keskikokoiset, soikeat, väriltään tummanruskeat ja niistä heijastuu vakaa ja ystävällinen ilme.
Koruviot (korvat) ovat korkealle kiinnittyneet, keskikokoiset ja pyöristyneillä päillä, riippuvat tiiviisti pään sivuilla. Karkea turkki on rotumääritelmän tärkein tuntomerkki; peitinkarva on tiheä, suora ja karkea (pituus rungossa 2–4 cm), pohjavilla on tiivis ja pehmeä. Päässä karva on lyhyempää ja tiiviimpää, mutta kuonossa esiintyy tyypillinen parta ja kulmakarvat, jotka antavat ilmeelle erottuvuutta ja vakavuutta.
Väritykseltään karkeakarvainen saksanseisoja esiintyy useimmiten maksanruskeana, maksanruskeavalkeana laikukkaana tai pilkullisena, sekä yksivärisenä maksanruskeana. Valkoisella pohjalla voi esiintyä pieniä täpliä. Häntä on keskipitkä, tasapainoinen ja peittyy tiiviillä karkealla karvalla. Koiran rungossa näkyy hyvä lihaksisto, selkä on suora ja lantio hieman laskeva. Rintakehä on syvä ja tilava, olkavarret voimakkaat, ja raajat suorat. Liikkeet ovat vapaat, pitkät ja tehokkaat, mikä kuvastaa rodun kykyä työskennellä vaikeissakin maastoissa.
Kokonaisuutena karkeakarvainen saksanseisoja on ryhdikäs, voimakastahtoinen ja erittäin funktionaalinen metsästyskoira, jonka ulkonäkö viestii tehokkuudesta, kestävyydestä ja rohkeudesta. Rotu ilmentää klassista saksalaista metsästyskoiratyypiä; jalostuksessa ulkomuoto on aina säilynyt käytännöllisyyden palveluksessa.
Historia
Karkeakarvainen saksanseisoja, saksaksi Deutsch Drahthaar, on vanha lintukoirarotu, jonka alkuperä juontaa 1800-luvun loppupuolen Saksaan. Rotu kehitettiin erityisesti monipuoliseksi metsästyskoiraksi, joka suoriutuu vaativissa olosuhteissa ja kykenee hakemaan riistaa niin vedestä kuin maaltakin. Karkeakarvaisen saksanseisojan jalostus perustui useiden eri rotujen risteytyksiin, mm. saksanseisojiin, pointtereihin, kettuterriereihin sekä erilaisiin noutajiin. Erityinen painotus annettiin rodun käyttöominaisuuksiin, kestävyyteen ja karvan laatuun.
1800-luvun lopun Saksassa metsästäjillä oli tarve koiralle, joka olisi sekä monipuolinen että karheakarvainen eli paremmin säänkestävä kuin sileäkarvaiset seisojarodut. Karkeakarvaisen saksanseisojan perustajaksi mainitaan usein Sigismund Freiherr von Zedlitz und Neukirch, joka tunnettiin nimellä „Hegewald“. Hän ja muut rodun kehittäjät halusivat yhdistää tehokkuuden, terveyden ja hyväluonteisuuden yhteen eläimeen. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1902.
Rodun suosio kasvoi nopeasti Saksassa erityisesti siksi, että se suoriutui hyvin erilaisissa metsästystilanteissa. Se pystyi jäljittämään, noutamaan sekä osoittamaan (seisomaan) riistan ja toisaalta puolestaan kestämään pitkiä työpäiviä vaikeissa olosuhteissa. Drahthaar toi metsästäjille uudenlaisen kumppanin, joka soveltui sekä vesilinnustukseen että maariistan metsästykseen – myös vesistöissä ja tiheässä maastossa. Näitä ominaisuuksia arvostetaan edelleen.
Suomeen rodun tiedetään tulleen 1900-luvun alkupuolella, mutta laajempi kehitys ja järjestelmällinen jalostustyö alkoivat vasta 1960-1970-luvuilla. Nykyisin karkeakarvainen saksanseisoja tunnetaan monipuolisena metsästys- ja harrastuskoirana, jolta löytyy sekä työskentelymotivaatiota että tasapainoista, ystävällistä luonnetta. Rotu on yksi niistä seisojaroduista, joilla on erityisen hyvä maine käyttökoirana myös vaativien harrastajien keskuudessa.