Kuvaus: Kaukasiankoira
Kaukasiankoira, eli kaukasiansuuri paimenkoira, on alun perin Venäjältä ja Kaukasuksen vuoristoalueelta kotoisin oleva suuri ja voimakas koirarotu. Rotu on kehitetty alun perin suojelemaan karjaa sekä vartioimaan maatiloja pedoilta ja tunkeilijoilta. Kaukasiankoira tunnetaan rohkeudestaan, itsenäisyydestään ja voimakkaasta suojelunhalustaan. Se on erittäin lojaali perheelleen, mutta saattaa suhtautua varauksella vieraisiin. Vankkarakenteinen ja tiheäturkkinen kaukasiankoira sopeutuu hyvin kylmiin olosuhteisiin. Sillä on vahva vartiointi- ja itsenäinen luonne, minkä vuoksi se vaatii omistajaltaan kokemusta ja määrätietoista koulutusta. Rotu ei sovellu ensikertalaisille tai pienille lapsille. Sen suurikokoinen olemus ja määrätietoisuus tekevät siitä erinomaisen vahtikoiran, mutta se tarvitsee selkeät rajat ja paljon sosiaalistamista.
Kaukasiankoira arviota
Ominaisuudet
Kaukasiankoira, eli kaukasiankarhukoira (Kavkazskaïa ovtcharka), on suuri ja voimakas rotu, joka on peräisin Kaukasuksen vuoristoalueelta. Rotu on alun perin kehitetty laumanvartijaksi suojelemaan karjaa petoeläimiltä ja varkailta äärimmäisen vaativissa ja haastavissa olosuhteissa. Kaukasiankoiralla on massiivinen ja lihaksikas runko, paksu kaksinkertainen turkki, joka suojelee sekä kylmää että kosteutta vastaan, sekä vahva luusto. Koiran pää on leveä ja voimakas, korvat tyypillisesti typistettyjä alkuperämaissa, mutta typistämättömyys on yleisempää nykyisin muissa maissa.
Kaukasiankoiran luonne on uskollinen, rohkea ja epäluuloinen vieraita kohtaan. Se on omistautunut perheelleen ja suojeluvietti on erittäin voimakas – koira saattaa olla hyvin suojeleva kotiväkeään ja reviiriään kohtaan. Samalla se vaatii päättäväistä ja johdonmukaista koulutusta sekä kokeneen omistajan, jotta siitä kasvaa hyvin käyttäytyvä aikuinen koira. Nuorena sosiaalistaminen monipuolisesti ja määrätietoisesti on erittäin tärkeää, jotta koira oppii hyväksymään vieraat ihmiset ja eläimet.
Rotu ei ole erityisen leikkisä tai palvelualtis, minkä vuoksi sitä ei suositella ensikertalaisille koiranomistajille tai pelkästään seuraeläimeksi. Kaukasiankoira tarvitsee paljon tilaa, mielellään aidatun pihan sekä mahdollisuuden ulkoilla vapaasti. Se on suhteellisen itsenäinen ja tekee mielellään omia päätöksiä, mikä voi haastaa koulutuksessa. Sitä ei voi pitää vapaana ilman turvallista aitausta, sillä se saattaa puolustaa reviiriään herkästi.
Kaukasiankoiran terveydessä esiintyy joitakin suurille roduille tyypillisiä vaivoja, kuten lonkka- ja kyynärnivelten kehityshäiriöitä sekä sydänsairauksia. Oikealla ruokinnalla, liikunnalla ja säännöllisellä eläinlääkärin tarkastuksella voidaan mahdolliset ongelmat havaita ajoissa. Paksu turkki vaatii säännöllistä harjausta, erityisesti karvanlähdön aikaan.
Yhteenvetona kaukasiankoira on suuri, vahva, älykäs ja omistautunut rotu, joka sopii kokeneelle koiranomistajalle, joka haluaa uskollisen ja vahvan suojelijan sekä on valmis huolehtimaan koiran fyysisistä ja henkisistä tarpeista perusteellisesti.
Ulkonäkö
Kaukasiankoira eli kaukasiankoirapystykorva (Caucasian Ovcharka) on suuri, voimakas ja vaikuttavan näköinen paimenkoira, joka on alun perin kotoisin Kaukasiasta. Koiran yleisvaikutelma on jykevä, vaikuttava ja massiivinen. Urokset ovat usein selvän kookkaampia kuin nartut. Kaukasiankoiran säkäkorkeus vaihtelee yleisesti 67–75 cm välillä uroksilla ja nartuilla 64–70 cm. Paino puolestaan riippuu yksilöstä, mutta urokset painavat tyypillisesti 50–70 kiloa, joskus enemmänkin.
Rungoltaan kaukasiankoira on vankka, lihaksikas ja suhteellisen pitkä. Selkälinja on suora ja vahva, rintakehä syvä ja leveä. Jalat ovat voimakkaat ja suorat, tassut isot ja tiiviit, jotka antavat koiralle vakaata ja varmaa askellusta epätasaisessakin maastossa.
Pää on leveähkö ja suuri, otsa hieman kaartuva. Kuono on suhteellisen lyhyt, leveä ja suora, huulet vahvat ja hieman riippuvat. Kirsu on iso ja musta. Korvat ovat suhteellisen korkealla ja edellisten käytäntöjen mukaisesti niitä saatettiin typistää, mutta useimmissa maissa typistäminen on nykyään kiellettyä ja korvat jätetään luonnollisiksi, jolloin ne roikkuvat vapaasti.
Kaukasiankoiralla on erittäin paksu, kaksoiskerroksinen turkki, joka suojaa sitä niin kylmältä kuin kuumaltakin. Pohjavilla on tiheä ja pehmeä, päällikarva puolestaan paksu, karkea ja suora. Karvanpituus vaihtelee yksilöittäin: pitkäkarvaisilla yksilöillä on erityisen näyttävät harjakset kaulassa, rinnassa, reisissä ja hännässä. Turkki voi olla väriltään lähes mitä tahansa: yleisimpiä sävyjä ovat harmaan eri sävyt, juovikkaat, valkoiset, punaruskeat ja kellertävät. Yleensä rinnassa, hännänpäässä ja jaloissa esiintyy vaaleampia merkkejä.
Ilmeeltään kaukasiankoira näyttää usein rauhalliselta ja arvokkaalta, mutta se on aina valppaana. Koko olemus huokuu voimaa, itsenäisyyttä ja laumanvartijalle ominaista itsetietoisuutta. Tämä ulkonäkö kertoo paljon myös rodun käyttötarkoituksesta ja luonteesta.
Historia
Kaukasiankoira, eli kaukasiankoiran koirarotu tunnetaan myös nimellä Kaukasian paimenkoira (ven. Кавказская овчарка, Kavkazskaya ovtsharka), on yksi vanhimmista paimenkoiraroduista maailmassa. Tämän rodun juuret ulottuvat Kaukasuksen vuoristoalueelle, joka ulottuu Venäjän, Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin alueille. Kaukasiankoiria on kasvatettu vuosisatoja vartioimaan karjalaumoja sekä suojelemaan kotitiloja ja perheitä villieläimiltä, kuten sudilta ja karhuilta.
Kaukasiankoira kehittyi alueen vaihtelevissa ja ankarissa sääolosuhteissa, ja siksi rotu on fyysisesti poikkeuksellisen vahva, kestävä ja itsenäinen. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta ne pystyivät toimimaan haastavissa olosuhteissa vähällä ravinnolla ja kylmässä säässä. Alueelliset erot rodun koossa ja ulkonäössä ovat huomattavia, sillä koirat sopeutuivat paikallisiin uhkiin ja tehtäviin. Esimerkiksi Dagestanin, Armenian ja Georgian alueilla esiintyy eroja kaukasiankoirien koossa, turkin pituudessa ja luonteessa.
Neuvostoliiton aikana 1920-luvulla alettiin kehittää yhtenäistä ja virallista rotutyyppiä, joka perustui näihin eri paikallisiin variaatioihin. Ensimmäiset viralliset rotumääritelmät laadittiin 1930-luvulla, jolloin rotu sai virallisen aseman Neuvostoliitossa. Kaukasiankoiria käytettiin tuolloin myös sotilastehtävissä ja eri laitosten alueiden vartiointiin suuren kokonsa ja uskollisen luonteensa vuoksi.
Kaukasiankoiran kansainvälinen tunnettavuus kasvoi 1900-luvun jälkipuoliskolla, kun rotua alettiin viedä myös muualle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Rotu tunnetaan edelleen erityisestä rohkeudestaan, päättäväisistä vartiointivaistoistaan sekä vahvasta itsenäisyydestään. Koska kaukasiankoira on voimakas ja tarvitsee kokeneen omistajan, se sopii erityisesti koteihin, joilla on kokemusta suurista ja vaativista koiraroduista. Rotu on yhä erittäin suosittu paimenena ja vahvana vartijana alkuperäisillä seuduillaan sekä myös harrastus- ja näyttelykoirana ympäri maailmaa.