Kuvaus: Keskiaasiankoira
Keskiaasiankoira eli keskiaasianpaimenkoira on suurikokoinen ja voimakas koirarotu, joka on alun perin kehitetty suojaamaan karjaa ja omaisuutta Keski-Aasian alueella. Rotu on tunnettu rohkeudestaan, itsenäisyydestään sekä vahvasta vahtivietistään. Keskiaasiankoira on luonteeltaan tasapainoinen ja rauhallinen, mutta tarvittaessa se puolustaa reviiriään päättäväisesti. Rodun historia ulottuu tuhansien vuosien taakse paimentolaisyhteisöihin, minkä vuoksi koira on erittäin sopeutuvainen vaihteleviin olosuhteisiin. Se vaatii kokeneen omistajan, joka ymmärtää vahvaluonteisen koiran tarpeet ja osaa tarjota sopivat rajat sekä ohjausta. Keskiaasiankoira sopii parhaiten omakotitaloon, jossa sillä on tilaa liikkua ja valvoa aluettaan.
Keskiaasiankoira arviota
Ominaisuudet
Keskiaasiankoira, eli keski-aasianpaimenkoira, on ikivanha rotu, jota on käytetty vuosisatojen ajan erilaisissa tehtävissä Keski-Aasian alueella. Rotu tunnetaan erityisesti uskollisuudestaan, rohkeudestaan sekä itsenäisyydestään. Keskiaasiankoiran pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut vartioida karjaa ja omaisuutta sekä puolustaa niitä erilaisia uhkia vastaan, kuten petoeläimiä ja varkaita. Tämä tausta näkyy selvästi rodun luonneominaisuuksissa: se on erittäin itsevarma, rohkea ja suojeleva. Keskiaasiankoira ei epäröi puolustaa aluettaan ja omistajiaan, ja siksi se vaatii johdonmukaista koulutusta ja sosialistamista jo varhaisesta iästä lähtien.
Keskiaasiankoira kuuluu suuriin ja voimakkaisiin koirarotuihin. Urokset voivat saavuttaa jopa 70–90 cm säkäkorkeuden ja painaa 50–79 kg, nartut ovat hieman pienempiä. Rotu on fyysisesti vankka ja lihaksikas, rakennettu kestämään ankarat olosuhteet ja pitkäkestoista toimintaa. Turkki on tiivis ja keskipitkä, ja siinä on suojaava pohjavilla, joka auttaa koiraa pärjäämään niin kuumassa aavikolla kuin kylmässä vuoristossakin. Värit vaihtelevat laajasti, ja rotu sallii useita eri väriyhdistelmiä.
Luonne on yleisesti hyvin itsenäinen ja päättäväinen. Keskiaasiankoira tekee mielellään omat ratkaisunsa ja arvioi tilanteita itse. Tämä tarkoittaa, että se ei välttämättä sovi kokemattomalle koiranomistajalle, joka etsii helposti ohjattavaa seura- tai harrastuskoiraa. Rodun valppaus ja varautuneisuus vieraita kohtaan tekevät siitä erinomaisen vahti- ja suojelukoiran, mutta toisaalta se saattaa olla pidättyväinen tai jopa etäinen uusia ihmisiä kohtaan.
Keskiaasiankoiraa arvostetaan myös sen terveyden ja pitkäikäisyyden ansiosta – kun rotu on syntynyt vaativiin oloihin, se on usein erittäin terve ja kestävä, ja yleisimmät sairaudet ovat harvinaisempia kuin monella muulla suurikokoisella rodulla. Yhteenvetona keskiaasiankoira sopii parhaiten ihmisille, jotka osaavat tarjota sille selkeät rajat, johdonmukaisen koulutuksen ja mahdollisuuden hyödyntää sen vahtimisviettiä turvallisessa ympäristössä.
Ulkonäkö
Keskiaasiankoira on suuri ja jykevärakenteinen koirarotu, joka tunnetaan erityisesti vaikuttavasta ulkonäöstään sekä voimakkaasta olemuksestaan. Rodun yleisvaikutelma on voimakas, mutta samalla tasapainoinen ja harmoninen. Keskiaasiankoiralla on suuri pää, jossa on leveä kallo ja korostunut otsapenger. Kuono on suoraviivainen ja vahva. Silmät ovat keskikokoiset, hieman vinoasentoiset ja mantelinmuotoiset, ja ne voivat olla väriltään eri sävyjä ruskeasta aina tummanruskeaan.
Korvat ovat yleensä keskikokoiset, riippuvat ja matalalle kiinnittyneet – joissain maissa niitä myös typistetään, mutta Suomessa typistys on kielletty. Keskiaasiankoiran purenta on voimakas ja leuat leveät; hampaat ovat suuret ja tasaisesti asettuneet.
Rodun runko on vankka, tanakka ja lihaksikas. Selkälinja on suora, pitkä ja leveähkö. Rintakehä on syvä ja tilava; vatsa on hieman kohoava mutta ei liikaa. Keskiaasiankoira on melko pitkäraajainen, ja sillä on suorat ja voimakkaat eturaajat sekä hyvin kehittyneet takaraajat, joiden ansiosta se liikkuu vaivattomasti ja voimakkaasti. Tassut ovat tiiviit ja pyöreät.
Rodun turkki on kaksinkertainen: pohjavilla on tiheä ja pehmeä, peitinkarva suora, kova ja suhteellisen lyhyt tai puolipitkä. Kelillä, jolla lämmintä karvaa tarvitaan, turkki saattaa olla jopa 10 cm pitkä. Väri vaihtelee suuresti: kaikki yksiväriset ja laikukkaat väritykset ovat sallittuja. Yleisimmät värit ovat valkoinen, musta, harmaa, ruskea, brindlen eri sävyt sekä punaisen ja hiekan eri vivahteet.
Keskiaasiankoira on olemukseltaan majesteettinen, ja sen liikkeet ovat suurieleisiä mutta rauhallisia. Rodun ulkonäössä on näkyvissä alkuperän tuoma käytännöllisyys ja kestävyys: koira on luotu selviytymään vaikeissakin oloissa. Yleisesti keskiaasiankoira antaa itsevarman, pelottoman ja arvokkaan vaikutelman.
Historia
Keskiaasiankoira, eli keskiaasialainen paimenkoira, on erittäin vanha ja arvostettu koirarotu, jonka juuret ulottuvat yli neljän tuhannen vuoden taakse Keski-Aasian alueelle. Tämä rotu on perinteisesti kehittynyt luonnonvalinnan ja ankarien ympäristöolosuhteiden, kuten karujen vuoristojen, laajojen aavikoiden ja arojen keskellä. Koirien pääasiallisena tehtävänä on ollut suojella laumoja, karjaa ja koteja petoeläimiltä sekä ihmisiltä. Keskiaasiankoiraa on pidetty erityisen arvossa Kazakstanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa sekä Tadžikistanissa.
Historiallisesti rodun kehitykseen on vaikuttanut paikallisten paimentolaisten ja karjanhoitajien arvostus koiria kohtaan, sillä vain paranemmat yksilöt selvisivät ja pystyivät jatkamaan sukua. Tämä luonnonvalinta on tehnyt keskiaasiankoirasta erittäin sitkeän, fiksun ja taistelutahtoisen rodun, jolla on vahva vahtimisvietti sekä suuri voimakkuus. Rotua ei ole jalostettu liiallisten ulkonäöllisten piirteiden mukaan, vaan kestävyys ja käytännöllisyys ovat olleet tärkeimpiä ominaisuuksia.
Keskiaasianpystykorva eli alabai on ollut tärkeässä asemassa erityisesti turkmeenien keskuudessa, joissa koira on usein nostettu kansallisen symbolin asemaan. Näissä maissa järjestettiin perinteisiä koirien taisteluja, joissa parhaita suojelijoita palkittiin ja arvostettiin suuresti. Tässä yhteydessä on huomattava, että kamppailut olivat enemmän koirien urheuden ja suojeluvietin mittareita kuin varsinaisia tappeluja.
1900-luvun puolivälissä Neuvostoliitossa rotua alettiin ensimmäisen kerran tutkia ja jalostaa systemaattisemmin. Jalostusohjelmien tavoitteena oli säilyttää alkuperäiset vaistot ja rakenne. Keskiaasiankoira on yhä nykyään arvostettu työkoirana monissa alkuperäismaissaan, mutta se on levinnyt myös Eurooppaan ja Suomeen, jossa se tunnetaan vahvana vartio- ja seurakoirana. Rotu on edelleen suhteellisen alkuperäinen ja luonnollisen oloinen, säilyttäen historiansa perinnön sekä fyysisissä että psyykkisissä ominaisuuksissaan.