Kuvaus: Kiinanpalatsikoira, pekingeesi
Kiinanpalatsikoira eli pekingeesi on pieni, uljas ja leikkisä seurakoira, jolla on pitkä historia Kiinan keisarillisissa palatseissa. Rotu tunnetaan kuninkaallisesta olemuksestaan, runsaasta ja pörröisestä turkistaan sekä rohkeasta luonteestaan. Pekingeesi on uskollinen ja omistautunut perheelleen, mutta saattaa olla varautunut vieraita kohtaan. Vaikka se vaikuttaa arvokkaalta ja rauhalliselta, pekingeesi voi olla myös leikkisä ja iloinen seuralainen. Rotu sopii hyvin kaupunkiasumiseen ja viihtyy rauhallisessa ympäristössä. Koska kiinanpalatsikoira on itsenäinen ja joskus itsepäinen, se saattaa tarvita kärsivällistä koulutusta. Pekingeesi on erinomainen valinta niille, jotka etsivät pientä, omistautunutta ja näyttävää seurakoiraa, jonka kanssa arki on rauhallista mutta täynnä lämpöä.
Kiinanpalatsikoira, pekingeesi arviota
Ominaisuudet
Kiinanpalatsikoira, tunnetaan myös nimellä pekingeesi, on pieni, mutta arvokas rotu, joka on peräisin Kiinasta, missä sitä arvostettiin kuninkaallisena seurakoirana. Rotu syntyi vuosisatoja sitten ja sillä on pitkä historia erityisesti Kiinan keisarien hoveissa. Kiinanpalatsikoiralla on tunnusomaiset piirteet: se on matalajalkainen, kompakti ja vankkarakenteinen. Pää on suhteessa suuri ja kuonotyvi on lyhyt. Silmät ovat suuret, pyöreät ja tummat – ne antavat koiralle ilmeikkään katseen.
Pekingeesin turkki on pitkä, runsas ja silkkinen. Yleisin väri on erilaiset kullan ja beigen sävyt, mutta myös mustia, valkoisia, ruskeita ja monivärisiä yksilöitä esiintyy. Turkki vaatii säännöllistä harjausta estääkseen takkuuntumisen ja pitääkseen koiran ihon kunnossa. Hoidon vaativuus onkin yksi rodulle tyypillisistä asioista.
Luonteeltaan kiinanpalatsikoira on arvokas, itsevarma ja joskus hieman itsepäinen. Se on hyvin kiintynyt omistajaansa ja perheeseensä, mutta on kuitenkin varauksellinen vieraita kohtaan. Tämä rotu ei yleensä sovi kovin vilkkaaseen lapsiperheeseen, jossa vaaditaan koiralta suurta kärsivällisyyttä – pekingeesi arvostaa omaa rauhaansa ja osaa halutessaan ottaa etäisyyttä. Vaikka rotu on pieni, sillä on voimakas suojeluvietti ja se ilmoittaa vierailijoista herkästi haukkuen. Pitkän historian ansiosta pekingeesillä on vahva itsetunto ja omistautuneisuus perhettään kohtaan.
Pekingeesi soveltuu parhaiten seurakoiraksi rauhalliseen kotiin. Sillä ei ole suuria liikunnallisia tarpeita, mutta se nauttii rauhallisista kävelyistä ja yhteisestä ajasta omistajansa kanssa. Rotu viihtyy hyvin asunnoissa ja on sopeutuvainen, kunhan saa tarpeeksi huomiota ja turkinhoitoa. Pekingeesin kanssa eläminen vaatii huolellisuutta koiran terveyden, kuten hengitysteiden, silmien ja nivelten hyvinvoinnin suhteen. Tämä pieni kuninkaallinen koira on omistajalleen lojaali ja rakastaa olla sylissä tai seurana – juuri siinä missä sen esivanhemmat keisarin hoveissa viihtyivät.
Ulkonäkö
Kiinanpalatsikoira, eli pekingeesi, on pieni, mutta näyttävän näköinen seurakoira, jonka ulkonäköä hallitsevat erityisesti runsas ja näyttävä turkki sekä leveä, litteä kuono. Pekingeesillä on vankka, kompakti ja matala vartalo, joka antaa sille arvokkaan ja hieman pöyheän yleisvaikutelman. Koira onkin vaikuttavan arvokas esiintymiseltään ja seisoo ylväästi pienissä jaloissaan.
Pekingeesin pituus on tyypillisesti hieman suurempi kuin sen korkeus, ja painoa sillä on yleensä 3,2–6,4 kilogrammaa. Uroskoirat ovat usein massiivisempia ja hieman raskaampia kuin nartut. Koira kantaa häntää yleensä selän päällä kaarevasti, mikä korostaa rodun itämaista charmia. Tämän rodun pää on sekä suuri että leveä suhteessa kehoon, ja kuonon litteys saa kasvot näyttämään hieman ihmismäisiltä sekä ilmeen uteliaan älykkäältä.
Silmät ovat suuret, tummat, pyöreät ja nokkelan ilmeikkäät, mikä lisää rodun ilmeikkyyttä ja lempeyttä. Korvat ovat pienet, sydämenmuotoiset ja ne asettuvat pään sivuille pitkäkarvaisina. Turkki on rodun erikoisuus: se on pitkä, paksu ja suora, ja myös aluskarva on tiheä. Kaulan ja hartioiden ympärillä karvoitus muodostaa tuuhean harjan eli "kauluksen", mikä muistuttaa leijonan harjasta.
Väri voi vaihdella laajasti: yleisimpiä ovat kullansävyiset, punaiset, mustat, vaaleansävyiset, moniväriset ja jopa laikukkaat yksilöt hyväksytään. Valkoinen laikku rinnan kohdalla on usein sallittu. Koiran jalat ovat kohtalaisen lyhyet ja vankat, ja käpälät ovat jäntevät sekä litteät. Kaiken kaikkiaan kiinanpalatsikoiran ulkonäkö huokuu historiallista arvokkuutta ja arvostusta, mikä juontaa juurensa rodun vauraaseen historiaan keisarillisessa Kiinassa. Se sopii hyvin näyttäväksi seurakoiraksi, jonka turkki ja koko olemus vaativat säännöllistä hoitoa, mutta palkitsevat omistajan kauneudellaan.
Historia
Kiinanpalatsikoira, eli pekingeesi, on yksi vanhimmista ja arvostetuimmista pienikokoisista koiraroduista. Rodun alkuperä juontaa juurensa muinaiseen Kiinaan, jossa sitä pidettiin keisarillisena seurakoirana. Kiinanpalatsikoiran historia alkaa jo yli 2000 vuoden takaa, ja sille on kertynyt rikas perintö erilaisina tarinoina ja legendoina.
Pekingeesin alkuperäinen tarkoitus oli toimia buddhalaisen keisariperheen uskollisena seurakoirana. Eläintä kunnioitettiin Kiinan hovissa lähes pyhänä, ja sen katsottiin muistuttavan buddhalaisia leijonia, jotka symboloivat voimaa ja suojelevat pahalta. Siksi rotua kutsuttiinkin usein ”leijonakoiraksi.” Kiinan vanhoissa teksteissä ja taiteessa esiintyy usein pekingeesille ominaisia piirteitä, kuten lyhyttä kuonoa ja runsasta turkkia.
Rotu tunnettiin pitkään vain keisarillisen perheen jäsenille, eikä sitä ollut sallittua omistaa tavallisilla kansalaisilla. Jopa rotuun kuuluvien koirien varastaminen saattoi johtaa ankarin rangaistuksiin. Kiinan ulkopuolelle rotu tuli vasta 1860-luvun jälkeen, kun britit valloittivat Pekingin ja veivät ensimmäiset koirat Englantiin lahjaksi kuningatar Victorian hoviin. Tämä tapahtuma oli käänteen tekevä, ja pekingeesistä tuli nopeasti suosittu seurakoira myös Euroopassa.
Pekingeesin suosio levisi nopeasti eri puolille maailmaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Rotu on ollut erityisen suosittu seurakoirana sen viehättävän ulkonäön ja uskollisen, luonteikkaan olemuksensa vuoksi. Nykyisin pekingeesi tunnetaan edelleen arvostettuna seurakoirana ja näyttelykoirana. Perinteinen kunnioitus rotua kohtaan näkyy yhä sen hoidossa ja esittämisessä. Kiinanpalatsikoira onkin ihastuttava muistutus menneiden vuosisatojen historiasta sekä palmikoidun kulttuurin ja kotieläinten yhteiselon perinteistä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kiinanpalatsikoira on omaperäinen ja pitkäikäinen rotu, jonka juuret ovat syvällä Kiinan historian ja kulttuurin maaperässä. Sen keisarillinen tausta, symbolinen merkitys sekä hurmaava ulkonäkö tekevät siitä vielä tänäkin päivänä arvostetun ja rakastetun koirarodun.