Kuvaus: Kirjolohi
Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss) on alun perin Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva lohikala, joka on suosittu sekä ruokakalana että urheilukalastajien keskuudessa. Suomessa kirjolohta viljellään yleisesti, ja se onkin yleisin kasvatettu lohikala. Kirjolohi on tunnettu voimakkaista väreistään, hopeisesta kyljestään ja sivulla kulkevasta punertavasta juovasta. Kirjolohet menestyvät hyvin kylmissä ja hapekkaissa vesissä, minkä takia niitä kasvatetaan runsaasti sekä altaissa että virtaavissa vesistöissä. Kala kasvaa nopeasti ja saavuttaa myyntikoon yleensä muutamassa vuodessa. Kirjolohi on suosittu valinta myös ruokapöytään sen miedon ja herkullisen maun ansiosta. Se sopii moniin ruokalajeihin ja valmistustapoihin kuten savustukseen, paistamiseen sekä graavaukseen.
Ominaisuudet
Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss) on alun perin Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva lohikala, joka tunnetaan myös nimellä sateenkaarirautu. Suomessa kirjolohi on yksi suosituimmista viljellyistä kalaherkkuista ja sitä käytetään usein kalanviljelyssä ruokakalana sekä vapaa-ajan kalastuksessa. Kirjolohi ei ole perinteinen luonnonvarainen kala Suomen vesistöissä, vaan se on tuotu Suomeen 1960-luvulla kasvatettavaksi lähinnä ruokakalaksi ja istutettavaksi kalastajien pyydystettäväksi.
Kirjolohi sopeutuu hyvin erilaisiin vesistöihin, mutta se viihtyy parhaiten viileissä ja hapekkaissa vesissä. Viljelyssä kirjolohelle pyritään tarjoamaan optimaaliset olosuhteet, jotta kalasta saadaan mahdollisimman laadukasta ja nopeasti kasvavaa. Kirjolohen nopeakasvuisuus onkin yksi syy sen suureen suosioon ruokakalana; se saavuttaa kaupallisen painon (yleensä noin 1–2 kg) reilussa vuodessa. Ulkonäöltään kirjolohta on helppo tunnistaa: se on hopeanhohtoinen, kyljissä kulkee tunnusomainen vaaleanpunainen juova ja koko vartalossa on mustia täpliä. Evissäkin voi olla täpliä, erityisesti selkä- ja pyrstöevässä.
Kirjolohi on ravinnoltaan ravintoarvoltaan monipuolinen kala, joka sisältää runsaasti proteiinia, omega-3-rasvahappoja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Kirjolohen liha on vaaleanpunertavaa, mehukasta ja miedon makuista. Se sopii monipuoliseen ruoanlaittoon: kirjolohta voi savustaa, grillata, paistaa, keittää, graavata tai käyttää jopa sushin raaka-aineena. Suomessa kirjolohesta on tullut arkipäiväinen herkku ja se on myös hinta-laatusuhteeltaan erinomainen vaihtoehto kotimaisessa ruokapöydässä.
Kirjolohen kasvatuksella on luonnollisesti vaikutuksia ympäristöön, minkä vuoksi kalanviljelyllä on tarkat säädökset ja valvonta. Ruokinta, veden laatu ja kalojen terveys tarkastetaan säännöllisesti. Kirjolohta kasvatetaan pääasiassa meressä, mutta sitä tuotetaan myös sisävesillä. Istutetuilla kirjolohilla on kalastuksellisesti tärkeä rooli erityisesti virkistyskalastajien suosikkikohteena.
Kaiken kaikkiaan kirjolohi on Suomessa erityisen arvostettu kala ruokapöydässä, kalanviljelyssä ja vapaa-ajan kalastuksessa.
Ulkonäkö
Kirjolohi eli rainbow trout (Oncorhynchus mykiss) on keskikokoinen lohikala, jonka ulkonäössä yhdistyvät sekä lohen että taimenen piirteet. Kirjolohesta tunnistaa helposti sen kylkeä pitkin kulkevasta leveästä vaaleanpunaisesta tai punertavasta juovasta, joka ulottuu kiduskannesta hännän varteen asti. Tämä kirjailu on erityisen kirkas kutuaikaan, jolloin väritys voimistuu myös koirailla ja voi saada jopa purppuranpunaisia sävyjä. Nuorilla yksilöillä kyljissä näkyy lisäksi tummia pilkkuja, jotka voivat olla satunnaisia tai muodostua riveiksi.
Kirjolohen selkäpuoli on yleensä tumman oliivinvihreä, joskus sinertävä, ja kylkien hopeinen sävy korostuu valoa vasten. Vatsapuoli on vaaleampi, lähes valkoinen. Selässä, kyljissä, selkäevässä ja rasvaevässä on runsaasti mustia pilkkuja. Pilkut ovat yleensä pieniä ja terävärajaisia, mutta niiden tiheys ja koko voivat vaihdella yksilöittäin sekä alkuperän (luonnosta pyydetty vai viljelty) perusteella.
Kirjolohilla on virtaviivainen, hieman litteähkö ruumiinmuoto, joka soveltuu hyvin sekä virtavesiin että seisoviin vesiin. Keskimääräinen pituus vaihtelee 30–50 cm:n välillä, mutta viljelyolosuhteissa kirjolohi voi kasvaa jopa yli 70 senttimetriseksi ja painaa 5–10 kiloa tai enemmänkin. Pienissäkin puroissa elävien luonnonpopulaatioiden kirjolohet jäävät usein selvästi pienemmiksi.
Pää on kirjolohilla keskikokoinen ja suun ulottuvuus vaihtelee hieman yksilöllisesti. Silmät ovat pyöreät ja melko suuret vartaloon nähden. Erottuva tunnusmerkki on myös rasvaevä, pieni pehmeä evä selkäevän ja pyrstöevän välissä – tyypillinen piirre lohikaloille.
Kirjolohi on usein jalostettu kestäväksi ja nopeakasvuiseksi, mikä voi näkyä viljeltyjen kalojen rakenteessa: niitä voidaan kuvata tanakammiksi ja lyhyempirunkoisiksi kuin luonnonvaraiset lajitoverinsa. Kokonaisuudessaan kirjolohi on näyttävän näköinen kala, ja sen vaihteleva ulkomuoto riippuu iästä, elinympäristöstä, ravinnosta ja sukukypsyydestä.
Historia
Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), jota kutsutaan myös nimellä sateenkaarirautu, on tunnettu lohikala, jonka historia Suomessa juontaa juurensa 1800-luvun lopulle. Alun perin kirjolohi on kotoisin Pohjois-Amerikan länsirannikon joista, erityisesti Tyynenmeren alueelta, mutta laji tuotiin Eurooppaan 1800-luvun lopulla ja Suomeen ensi kerran vuonna 1887. Täällä kirjolohi on vakiinnuttanut asemansa sekä tärkeänä elintarvikekalana että viehättävänä urheilukalana.
Kirjolohen sopeutuminen Suomen vesistöihin johtuu pitkälti sen kestävyydestä ja nopeasta kasvusta. Luonnonvesissä kirjolohi ei kuitenkaan yleensä lisäänny, joten käytännössä kaikki Suomen kirjolohet kasvatetaan kalanviljelylaitoksissa. Kasvatetut kalat istutetaan joko laitoskasvatukseen soveltuviin järviin, joissa ne voivat kasvaa nopeasti istutuksen jälkeen, tai myydään kuluttajille ruokakalaksi.
Kirjolohi syrjäytti nopeasti kotoperäisen taimenen kalanviljelyn kohteena, koska kirjolohi kasvaa nopeammin ja kestää paremmin erilaisia ympäristöolosuhteita sekä mahdollistaa tehokkaan tuotannon. Suomessa kirjolohi onkin ollut viljelykasvien kärjessä jo vuodesta 1950-luvulta alkaen. Tällä hetkellä kirjolohi on Suomen tärkein viljelykala, ja sitä käytetään runsaasti sekä tuoreena että jalosteena ruokateollisuudessa. Suomessa kirjolohen kasvattaminen suolaisen veden merilaitoksissa yleistyi 1970-luvulla, mutta nykyään ympäristönäkökohdat ovat vähentäneet meriviljelyn määrää.
Kirjolohen saavuttama suosio on vaikuttanut myös vapaa-ajankalastukseen. Monilla järvillä ja koskilla istutetaan kirjolohta erityisesti perhokalastajien ja muiden kalastajien iloksi. Sen kirkas väri ja taistelutahtoisuus ovat tehneet siitä suositun saaliskalan.
Kaikkiaan kirjolohen historia kertoo menestystarinasta, jossa ulkomaalainen kalalaji on sopeutettu hyvin suomalaiseen kalanviljelyyn ja -kulutukseen. Samalla se on kuitenkin herättänyt keskustelua alkuperäisten kalalajien suojelusta ja vesistöjen hoidon tasapainosta.