Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista, ja syy siihen löytyy rodun lempeästä, ystävällisestä ja sopeutuvasta luonteesta. Labradori on erinomainen perhekoira, joka tulee hyvin toimeen lasten, muiden koirien ja lemmikkien kanssa. Se tunnetaan älykkäänä, uskollisena ja innokkaana työskentelemään ihmisen kanssa. Rodulla on vahva noutamisvietti ja sitä käytetäänkin usein apuna metsästyksessä, avustajakoirana sekä pelastus- ja etsintätehtävissä. Labradori tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktivointia pysyäkseen onnellisena ja terveenä. Rodun turkki on lyhyt ja helppohoitoinen, mutta se irtoaa melko paljon etenkin karvanlähdön aikaan. Labradorinnoutaja nauttii ihmisen seurasta ja on yleensä helposti koulutettavissa, mikä tekee siitä hyvän valinnan myös ensimmäiseksi koiraksi.
Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista, joka tunnetaan ystävällisyydestään, älykkyydestään ja monipuolisesta käyttökelpoisuudestaan. Rotu sai alkunsa 1800-luvulla Newfoundlandissa, Kanadassa, ja kehitettiin erityisesti vesilintujen metsästykseen. Nykyään labradorinnoutaja on suosittu niin perhekoirana, palveluskoirana kuin harrastuskoirana. Labradorinnoutajan turkki on lyhyt, tiheä ja vettä hylkivä, mikä suojaa koiraa kosteissa olosuhteissa. Värit voivat olla musta, keltainen tai ruskea (suklaa).
Labradorinnoutaja on keskikokoinen, lihaksikas ja vankka koira, joka tunnetaan iloisesta ja tasapainoisesta luonteestaan. Se sopeutuu hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin, kunhan saa riittävästi liikuntaa ja tekemistä. Rotu on erittäin sosiaalinen ja tulee yleensä toimeen lasten, muiden koirien sekä vieraiden ihmisten kanssa. Monipuolinen koulutettavuus ja halu miellyttää tekevät labradorinnoutajasta erinomaisen valinnan niin ensikertalaiselle koiranomistajalle kuin kokeneemmallekin harrastajalle.
Labradorinnoutaja soveltuu monenlaisiin tehtäviin ja lajeihin. Sitä käytetään esimerkiksi metsästyskoirana, opaskoirana, pelastuskoirana sekä harrastuksissa, kuten agilityssa, tottelevaisuuskokeissa ja vesipelastuksessa. Tämän rodun keskeisiä piirteitä ovat korkea energisyys, uteliaisuus sekä erinomainen hajuaisti. Rodun omistajilta vaaditaan kuitenkin johdonmukaista koulutusta ja riittävästi aktivointia, sillä muuten labradorinnoutaja voi kyllästyä ja keksiä omia puuhiaan, mikä voi johtaa ei-toivottuun käyttäytymiseen.
Rotu on perusterve, mutta siihen voi liittyä perinnöllisiä sairauksia, kuten lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriöitä sekä silmäsairauksia. Siksi vastuullinen kasvattaja testaa jalostuskoiransa terveytensä puolesta. Oikein hoidettuna labradorinnoutaja elää usein 10–14-vuotiaaksi. Labradoria ei suositella pelkästään sohvakoiraksi, vaan se tarvitsee paljon liikuntaa, älyllisiä haasteita sekä läheisyyttä perheeltään ollakseen onnellinen ja tasapainoinen koira.
Labradorinnoutaja on rakenteeltaan vankka ja tasapainoinen keskikokoinen koira, jonka ulkomuoto on helposti tunnistettavissa. Rodun säkäkorkeus on uroksilla tyypillisesti noin 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Paino vaihtelee uroksilla yleensä 29–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Labradorinnoutajalla on leveä pää ja vahva niska, jotka antavat vaikutelman voimakkuudesta ja hyvästä työkyvystä.
Yksi rodun tunnistettavimmista piirteistä on sen ilmeikäs ja ystävällinen ilme, jossa tummat, soikeat silmät ja melko leveä kallo korostuvat. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat ja asettuvat kauas toisistaan, hieman pään sivulle. Kirsu on aina musta tai maksanruskea, riippuen turkin väristä, ja kuono on voimakas ja hieman kapeneva.
Labradorinnoutajan turkki on lyhyt, tiheä, suorakarvainen ja vedenpitävä. Aluskarva on pehmeä ja tiivis, mikä auttaa koiraa kestämään kylmää ja kastumista, erityisesti noutotehtävissä vedessä. Turkki ei yleensä kiharru eikä ole erityisen pörröinen, ja se tarvitsee säännöllistä harjausta, vaikka hoito onkin suhteellisen helppoa. Värit ovat rodussa hyvin tyypillisiä: musta, keltainen (sävyjä vaaleasta kermanvärisestä syvään kultaiseen) ja maksanruskea (chocolate). Kaikki värit ovat yhtä hyväksyttyjä ja suosittuja.
Häntä on voimakas ja tyvestä paksu, kapenee kohti kärkeä ja muistuttaa saukon häntää. Tämä "saukonhäntä" on yksi rodun erityispiirteistä ja se auttaa koiraa uidessa. Raajat ovat lihaksikkaat ja vartalo selkeästi atleettinen. Kokonaisuudessaan labradorinnoutaja antaa vaikutelman voimakkaasta, mutta samalla ketterästä ja harmonisesta koirasta. Liikkeet ovat vaivattomat ja maatavoittavat, mikä mahdollistaa tehokkaan työskentelyn niin vedessä kuin maallakin. Labradoria pidetään ulkonäöltään lempeänä ja helposti lähestyttävänä, mikä kuvastaa myös hyvin sen luonnetta.
Labradorinnoutaja on yksi maailman tunnetuimmista ja suosituimmista koiraroduista, ja sen historia ulottuu 1800-luvun alkuun asti. Rodun juuret ovat Newfoundlandin saarella Kanadassa, jossa paikallinen St. John’s -koirarotu vaikutti keskeisesti labradorinnoutajan kehitykseen. Alkuperäiset St. John’s -koirat olivat keskikokoisia, kestäviä ja ahkeria työkoiria, joita käytettiin kalastajien apuna verkkojen nostamisessa sekä saalistettujen kalojen pyynnissä. Näiden koirien luontainen yhteistyökyky, opetettavuus ja vesirakkaus tekivät niistä arvokkaita apulaisia ankaroissa olosuhteissa.
1800-luvun alussa englantilaiset aateliset, jotka vierailivat Newfoundlandissa, huomasivat nämä tehokkaat koirat ja toivat niitä mukanaan Isoon-Britanniaan. Siellä niiden jalostuksessa keskityttiin erityisesti koiran kykyyn noutaa riistaa sekä veden että maaston läpi, ja näin Labradorinnoutaja alkoi saada nykyisiä piirteitään. Kasvattajat risteyttivät alkuperäisiä St. John’s -koiria muiden noutajarotujen, kuten suklaanväristen, mustien ja keltaisten noutajien kanssa, saadakseen aikaan monipuolisesti toimivan ja tasapainoisen rodun.
Labradorinnoutaja saavutti virallisen rotuluokituksen Isossa-Britanniassa 1900-luvun alussa. Sieltä rotu levisi nopeasti muihin osiin maailmaa, ensin Yhdysvaltoihin ja sittemmin muihin Euroopan maihin. Suomessa ensimmäiset labradorinnoutajat rekisteröitiin 1960-luvulla, ja nykyään rotu on yksi maamme suosituimmista koiraroduista.
Nykyään labradorinnoutaja tunnetaan paitsi sen alkuperäisestä tehtävästä noutavana metsästyskoirana, myös erinomaisena seurakoirana, palveluskoirana sekä opaskoirana. Ystävällinen, sosiaalinen ja älykäs luonne tekevät siitä myös suosikin monissa perheissä. Labradoreja arvostetaan niiden lempeän temperamentin, oppimiskyvyn ja sopeutuvuuden vuoksi, mikä on osaltaan vaikuttanut niiden suosioon eri puolilla maailmaa. Labradorinnoutajan historia on hieno esimerkki siitä, miten koira voi kehittyä alueellisen tarpeen mukaan monipuoliseksi ja arvostetuksi työ- ja perhekoiraksi.