Kuvaus: Lahna
Lahna (Abramis brama) on yksi Suomen yleisimmistä särkikaloista ja se viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, joissa ja merenlahdissa. Tällä kalalajilla on korkea, litteä ruumiinmuoto, pienet suomut ja tunnusomainen hopeanharmaa väri. Lahna kasvaa yleensä 30–50 cm pituiseksi, mutta voi parhaimmillaan ylittää jopa 5 kilon painon. Se ruokkii pääasiassa pohjaeläimillä, kuten kotiloilla, hyönteisten toukilla ja pienillä selkärangattomilla. Lahnasta on tullut suosittu sekä ruokakalana että vapaa-ajankalastajien kohteena. Lahnalla on tärkeä merkitys sekä ekosysteemissä että suomalaisessa kalastuskulttuurissa.
Ominaisuudet
Lahna (Abramis brama) on Euroopassa ja Aasiassa yleinen särkikala, joka tunnetaan erityisesti suurten matalien järvien ja jokien asukkina. Lahna on yksi Suomen tärkeimmistä kaupallisista ja harrastuskalastuslajeista, ja se on myös monessa maassa arvostettu ruokakala.
Lahnan ruumis on korkea, sivuilta litistynyt ja selvästi hopeanhohtoinen, joka vanhemmiten tummenee harmaankellertäväksi. Sen selkäevä on lyhyt ja selvästi kaareva, pyrstöevä puolestaan syvään haarautunut. Lahnan selkä on vihertävän ruskea ja vatsapuoli yleensä vaalean hopeinen. Kalan voivat kasvaa varsin suuriksi: tavallisesti aikuiset yksilöt painavat 1–3 kiloa, mutta suurimmat voivat ylittää jopa 6 kilon painon. Lahnan suomupeite on tiheä ja kuonon alla on pieni, alas suuntautuva suu, mikä viittaa sen pohjaravinnon hankintaan.
Lahna suosii reheviä, savi- tai liejupohjaisia vesistöjä, joissa se pystyy etsimään pohjasta matoja, kotiloita, äyriäisiä ja muuta selkärangatonta ravintoa. Se on melko hidas uimari ja liikkuu usein suurissa parvissa, erityisesti nuorena. Lahnalla on tärkeä rooli vesistöjen ekologiassa, koska se auttaa pitämään pohjaeläinkantoja kurissa ja vaikuttaa ravinnekiertoon.
Lahnan elinikä voi olla pitkä, jopa yli 20 vuotta. Laji saavuttaa sukukypsyyden yleensä noin 5–7 vuoden iässä. Lahon kutuaika ajoittuu kevääseen ja alkukesään, jolloin se kokoontuu matalille, rantakasvillisuuden suojaamille kutupaikoille usein suurina joukkoina. Naaras voi laskea kerralla useita satojatuhansia mätimunia.
Lahnaa arvostetaan ruokakalana, mutta sen maku jakaa mielipiteitä johtuen lahnaan jäävästä mutamaisesta mausta rehevissä vesissä. Siitä valmistetaan usein graavikalaa, savukalaa ja useissa kulttuureissa myös kalakukkoa. Lahnalla ei ole suuria saalistajia paitsi nuorena, jolloin hauki ja ahven voivat olla uhkana.
Lahna sopeutuu hyvin ympäristöönsä ja kestää kohtalaisen hyvin rehevöitymistä, mutta erittäin voimakas rehevöityminen ja vesistöjen happikato saattavat kuitenkin heikentää tehokkaasti lahnakantaa.
Ulkonäkö
Lahna (Abramis brama) on kookas, leveä ja litteä kalalaji, joka kuuluu särkikalojen heimoon. Lahnalla on erittäin tunnusomainen ulkonäkö, mikä erottaa sen selvästi muista järviemme kaloista. Sen vartalo on korkea, selvästi sivuilta litistynyt ja muistuttaa muodoltaan lähes soikeata levyä.
Lahnan selkä on korkeimmillaan noin evän kohdalla, mistä vartalo loivasti kapenee kohti pyrstöevää. Selkä on väritykseltään yleensä harmaanruskea tai vihertävän sävyinen, kun taas kyljet ovat hopeanhohtoiset, suuret suomut kiiltelevät ja vatsapuoli on vaalea, jopa valkoinen. Suomupeite on hyvin tiheä ja kussakin suomussa on tumma pilkku, joka luo lahnalle melko kirjavan vaikutelman.
Silmiinpistävä piirre on lahnan suomujen koko – ne ovat suuria ja helposti irtoavia. Lahnalla on pieni pää suhteessa kehoonsa sekä pieni, alaspäin suuntautunut suu. Tämä alaleukaan painunut suu mahdollistaa lahnan pohjaravinnon partikoimisen. Silmät ovat melko pienet ja sijaitsevat pään yläosassa.
Lahnan evät ovat tummanharmaat tai lähes mustat, ja erotuksena monista muista kaloista niistä erityisesti peräevä on poikkeuksellisen pitkä – se alkaa keskivartalon kohdalta ja ulottuu lähes pyrstöön asti. Selkäevä on lyhyt ja korkea, samoin rinta- ja vatsaevät ovat lyhyet mutta leveät.
Lahna voi kasvaa hyvin kookkaaksi – suurimmillaan ne voivat painaa jopa 5–6 kilogrammaa, mutta tavallisimmat yksilöt järvissä ja joissa painavat noin 1–2 kg. Lahnan pituus voi olla jopa 50–60 cm. Lahnalla ei ole suomupeitteen alla rasvakudosta samalla lailla kuin lohikaloilla. Nuoret lahnat ovat selvästi hoikempia ja vähemmän leveitä kuin vanhemmat yksilöt.
Yleisvaikutelmaltaan lahna on tukevarakenteinen, rauhallisesti liikkuva pohjakala, jonka litteä muoto ja suuret suomut tekevät siitä helposti tunnistettavan. Sen värityksessä ja voimakkaissa muodoissa näkyy sopeutuminen elämään liikkumattomissa vesistöissä ja pohjan tuntumassa.
Historia
Lahna (Abramis brama) on yksi Suomen tunnetuimmista ja yleisimmistä särkikaloista, ja se on suomalaisessa kalastuskulttuurissa merkittävä laji jo vuosisatojen ajan. Lahnasta on mainintoja vanhoissa suomalaisissa teksteissä ja kalastusperinteissä, mikä kertoo sen pitkästä historiasta alueen vesistöissä.
Lahnaa tavataan laajalti koko Euroopassa, etenkin keskisessä ja pohjoisessa osassa, aina Venäjältä Itämeren rannikolle ja siitä etelään päin. Suomessa lahnan esiintymisalue on erityisen laaja, sillä sitä löytyy lähes kaikista järvistä ja hitaasti virtaavista joissa. Laji on menestynyt hyvin myös siksi, että se sopeutuu erilaisiin vesiympäristöihin, kuten mataliin ja reheviin järviin sekä suuriin jokiin. Lahna viihtyy erityisesti savipohjaisissa vesissä, joissa on runsaasti ravinteita.
Historiallisesti lahnalla on ollut tärkeä käyttöarvo ruokakalana varsinkin maaseudulla, missä sitä savustettiin, suolattiin ja kuivattiin. Lahnasta on tehty perinteisiä suomalaisia ruokia, kuten kalakukkoa ja savulahnaa. Sen merkitys oli suuri erityisesti nälkävuosina, jolloin se muodosti tärkeän ravinnonlähteen erilaisia viljelytuotteita täydentäen.
Lahnasta on mainintoja jo keskiaikaisissa asiakirjoissa ja se mainitaan niin kruununveroissa kuin kirkollisissa teksteissäkin. Monissa kylissä ja kaupungeissa järjestettiin vuosittaisia lahnan pyyntikausia, joihin liittyi omat perinteensä ja juhlamenonsa. Lahnan kalastusmenetelmiä ovat perinteisesti olleet rysä, verkko ja onki.
Viime vuosikymmeninä lahnan merkitys kaupallisessa kalastuksessa on vaihdellut. Aiemmin väheksytty 'roskakalana', lahnan arvostus on jälleen noussut, kiitos sekä ravitsemustieteen että kalan monipuolisen käytön kehittymisen. Lähtöisin kotoisista järvistä, se on nykyään myös urheilukalastajien suosiossa, sillä suurikokoiset lahna-yksilöt tarjoavat mielenkiintoisen haasteen.
Lahnan historia on pitkä ja monimuotoinen, ja sen rooli suomalaisessa kulttuurissa on ollut tavalla tai toisella aina merkittävä – niin ruokapöydässä, kalavesillä kuin kansantaruissakin.