Kuvaus: Made
Made on yleinen makean veden kala, jota esiintyy laajalti Suomessa sekä muualla Euroopassa ja Aasiassa. Made (Lota lota) on ainoa turskakaloihin kuuluva laji, joka elää makeassa vedessä. Made viihtyy erityisesti viileissä ja syvissä vesissä, jossa se viettää suurimman osan päivästään pohjakivien ja kasvillisuuden suojissa. Tämä kala tunnetaan pitkästä ja solakasta vartalostaan, mustanruskeasta värityksestään sekä tyypillisestä viiksestä alaleuassaan. Made on arvostettu ruokakala, jonka liha on vaaleaa ja miedon makuista. Mateen pyyntiaika on yleensä talvella jään läpi pilkkimällä, jolloin se nousee kutemaan matalampaan veteen. Laji ei ole uhanalainen ja se sopeutuu hyvin Suomalaisiin vesiolosuhteisiin.
Ominaisuudet
Made (Lota lota) on pohjoisen pallonpuoliskon makeiden ja kylmien vesien turskakaloihin kuuluva kala. Made tunnetaan erityisesti pitkänomaisesta vartalostaan, kiiltävästä, limaisesta nahastaan sekä leuassa olevasta yksittäisestä viiksestä. Madetta tavataan laajalti Suomessa, jossa se on etenkin talvikalastajien suosiossa perinteisen pyynnin vuoksi.
Madetta arvostetaan ravintokalana sen maukkaan ja vähärasvaisen lihan ansiosta. Erityisen arvostettua on madekeitto, jota valmistetaan usein sen kutuaikaan, kun kala on parhaimmillaan. Matikka voi kasvaa hyvissä oloissa jopa 10 kilon painoiseksi, mutta suomalaisista vesistä saadut yksilöt ovat tyypillisesti 0,5–2 kilon painoisia.
Made on kylmän veden kala, joten se aktivoituu erityisesti talvella, marraskuusta helmikuuhun, jolloin se myös kutee. Kutuaikaan made nousee rantavesiin, järvien ja jokien mataliin paikkoihin. Mätimunat irtoavat vapaasti veteen, eikä made huolehdi niistä kutemisen jälkeen.
Ulkonäöltä made poikkeaa monista muista kotimaisista makean veden kaloista. Sillä on pitkulainen ja matelijamainen ruumis, jonka pohjaväri vaihtelee ruskeasta kellertävään ja siinä on epäsäännöllisiä laikkuja tai täpliä. Nahka on paksu ja limainen, mikä suojaa kalaa kylmässä vedessä. Evät ovat pitkät, etenkin selkä- ja peräevä, jotka ulottuvat lähes hännänpäähän.
Luonteeltaan made on yöaktiivinen ja saalistaa monipuolisesti: ravintoon kuuluu pikkukaloja, selkärangattomia, sammakkoeläimiä ja äyriäisiä. Made on hidas ja epäaggressiivinen, mutta taitava saalistaja. Sitä pyydetään tyypillisesti pilkillä tai verkkokalastuksella talvisin, ja erityisen suosittua on madepilkintä.
Made sopeutuu hyvin viileisiin ja virtaaviin vesistöihin, ja sitä tavataan lähes kaikissa Suomen vesistöissä. Laji on kuitenkin paikoin vähentynyt vesien rehevöitymisen ja ilmaston lämpenemisen myötä, koska se viihtyy parhaiten puhtaissa, hapekkaissa vesissä.
Yleisesti made mielletään helposti lähestyttäväksi ruokakalaksi, jonka pyynti yhdistyy perinteisiin ja talvikalastuksen tunnelmaan. Vaikka se on ulkonäöltään erikoinen, se on arvostettu osa suomalaisia kalavesiä ja ruokaperinnettä.
Ulkonäkö
Made (Lota lota) eli mate on pohjoisten alueiden makean veden turskakala, joka tunnistetaan helposti omaleimaisesta ulkonäöstään. Made on pitkänomainen ja tanakka kala, jonka vartalo muistuttaa hieman ankeriasta. Sen nahka on limainen ja peittää pienikokoisia, kiiltäviä suomujia, mikä tekee kalan tunnusta hyvin liukkaan. Väritykseltään made on yleensä ruskea tai kellertävän ruskea, joskus lähes oliivinvihreä, ja vartalossa esiintyy tummia täpliä tai epäsäännöllisiä laikkuja.
Madekalan pää on leveä ja litteä, suu suuri, ulottuen jopa silmien taakse. Suun ympärillä on pienikokoisia hampaita, ja leuan alla oleva yksittäinen, hyvin tunnettu viiksisäie on yksi maden tärkeimmistä tuntomerkeistä – tämä erottaa sen monista muista suomalaisista kaloista. Silmät ovat melko pienet ja sijaitsevat pään yläosassa, mikä auttaa kalaa suunnistamaan hämärissä vedenalaisissa oloissa.
Evät ovat madeilla himmeän värisiä, selkäevät ovat kaksiosaiset: ensimmäinen selkäevä on lyhyt ja pieni, toinen paljon pidempi ja ulottuu lähes pyrstön juureen asti. Vatsapuolella on myös pitkä peräevä, joka peilaa toisen selkäevän pituutta. Pyrstöevä on pyöristynyt, mikä sopii mateen pohjaelämään ja rauhalliseen uintityyliin.
Made kasvaa useimmiten 30–60 cm mittaiseksi ja painaa alle 2 kilogrammaa, mutta joskus suuret yksilöt voivat ylittää jopa metrin pituuden ja 8 kg painon. Koiraan ja naaraan erottaminen onnistuu usein vasta sisäelinten tutkimisen jälkeen johtuen ulkoisten sukupuolipiirteiden vähäisyydestä.
Made muuttaa väriään ympäristön mukaan suojautuakseen petokaloilta ja sopeutuakseen pohjan väriin. Usein se piiloutuu pohjan kivikkoihin, missä sen laikukas väritys auttaa sekoittumaan ympäristöön. Maden ulkonäkö on siis täysin mukautunut viileisiin, saviseen jokipohjaan ja järvien hämäriin olosuhteisiin. Tästä syystä se esiintyy usein hieman epämiellyttävännäköisenä muiden kalalajien rinnalla, mutta toisaalta juuri tämä ainutlaatuinen ulkonäkö tekee madesta kiinnostavan ja helposti tunnistettavan lajin suomalaisessa vesiluonnossa.
Historia
Made on yksi Suomen alkuperäisistä kalalajeista, ja sen historia ulottuu vuosituhansien taakse sisävesiin. Madetta (Lota lota) esiintyy laajasti koko Suomessa, erityisesti järvissä, joissa ja rannikkoalueiden matalissa vesissä. Tämä pohjakala on sopeutunut hyvin kylmiin olosuhteisiin, mikä erottaa sen monista muista lajeista – made onkin ainoa turskakalojen heimoon kuuluva makean veden laji Euroopassa.
Arkeologiset löydöt osoittavat, että made on ollut merkittävä osa suomalaista kalastuskulttuuria jo kivikaudella. Sen ravintoarvo ja runsas esiintyminen ovat tehneet siitä perinteisesti tärkeän saaliin etenkin talvikalastuksessa. Eniten madetta saadaan nimenomaan talvella, jolloin se kutuaikaan nousee matalampiin vesiin ja muuttuu helpommin pyydystettäväksi esimerkiksi merralla tai koukuilla. Muiden turskakalojen tavoin made on lihaksikas ja öljypitoinen, mikä näkyy sen arvostuksessa ruokakalana.
Made on ollut erityisen tärkeä pohjoisen kalastajille, sillä kylmien vesien lajeista se on runsaimpia. Sen kestävyys ja sopeutuminen ovat mahdollistaneet lajin selviytymisen myös ympäristömuutoksissa ja sisävesien erilaisissa olosuhteissa. Madetta on myös istutettu osaan vesistöistä, mutta luonnonvaraiset kannat ovat edelleen runsaimmat. Suomessa madekantojen tila on yleisesti hyvä, vaikka paikoin se on vähentynyt vesistöjen rehevöitymisen, rakennettujen jokien ja ilmaston lämpenemisen myötä.
Perinteisesti madetta on hyödynnetty monipuolisesti: siitä saadaan lihaa, mätiä ja etenkin arvostettua maksaa, jota on käytetty erilaisissa ruokalajeissa. Suomen kulttuurissa made liittyy vahvasti talveen ja erityisesti helmikuuhun, jolloin vietetään madekauden huipennusta. Kalastusmenetelmät ovat muuttuneet tekniikan kehityksen myötä, mutta madetta nostetaan yhä aktiivisesti perinteisin konstein.
Yhteenvetona voidaan todeta, että maden historia Suomessa kuvastaa sekä lajin ekologista merkitystä että sen pysyvyyttä suomalaisessa kalastuskulttuurissa. Madetta kunnioitetaan edelleen sekä arvokkaana ruokakalana että oman aikakautensa erikoisuutena Suomen vesissä.