Kuvaus: Maine Coon
Maine Coon on yksi suurimmista kissaroduista ja tunnetaan ystävällisestä sekä lempeästä luonteestaan. Alunperin Yhdysvaltain Mainen osavaltiosta kotoisin oleva Maine Coon hurmaa monia pitkällä, tuuhealla turkillaan sekä tuuhealla hännällään. Maine Coonit ovat älykkäitä ja seurallisia kissoja, jotka tulevat hyvin toimeen niin lasten kuin muidenkin lemmikkien kanssa. Ne ovat uteliaita, mutta eivät yleensä vaadiomaisia, ja niiden leikkisyys säilyy pitkälle aikuisikään. Rotu sopeutuu hyvin erilaisiin koteihin ja arvostaa niin sisä- kuin ulkoelämää. Maine Coonin turkki vaatii ajoittaista harjausta, mutta ei yleensä takkuunnu helposti. Niitä pidetään terveenä ja pitkäikäisenä rotuna, jonka lempeä ja rauhallinen luonne tekee siitä suositun perhelemmikin.
Ominaisuudet
Maine Coon on yksi tunnetuimmista ja suurimmista kissaroduista, ja se on erityisen suosittu ympäri maailmaa. Se on peräisin Yhdysvaltojen Maine-osavaltiosta, mistä rodun nimi juontaa juurensa. Maine Coonit tunnetaan ystävällisestä ja leikkisästä luonteestaan, ja ne ovatkin usein mainioita lemmikkejä kaikenikäisille ihmisille. Tämä rotu on erittäin seurallinen ja tulee hyvin toimeen sekä lasten että muiden eläinten kanssa, minkä vuoksi sitä suositellaan usein perheeseen.
Maine Coonin fyysiset ominaisuudet ovat vaikuttavat. Se on suuri ja lihaksikas kissa, jonka paino voi täysikasvuisena olla jopa 8-11 kiloa. Urospuoliset yksilöt ovat yleensä suurempia kuin naaraat. Maine Coonilla on pitkä ja tuuhea turkki, joka suojaa sitä kylmiltä sääolosuhteilta, sekä pitkä ja pörröinen häntä. Rodulle tyypilliset suuret, karvaiset tassut ja korvantupsut antavat sille villin ja majesteettisen ulkonäön.
Turkin hoito on tärkeää, vaikka Maine Coonin turkki ei olekaan yhtä altis takkuuntumiselle kuin monen muun pitkäkarvaisen rodun. Säännöllinen harjaus kuitenkin vähentää irtokarvaa ja estää takkuja. Kissan hyvät terveysominaisuudet tekevät siitä pitkään elävän rodun: Maine Coonin elinikä on 12–15 vuotta, ja jotkut yksilöt voivat elää vielä pidempäänkin. Rotu voi kuitenkin olla altis joillekin perinnöllisille sairauksille, kuten hypertrofiselle kardiomyopatialle (HCM) ja lonkkadysplasialle. Tämän vuoksi vastuullinen kasvattaja testaa jalostuseläimet näiden sairauksien varalta.
Maine Coonit ovat älykkäitä, uteliaita ja helposti koulutettavia kissoja. Niillä on tapana seurata omistajaa huoneesta toiseen ja osallistua perheen päivittäisiin touhuihin. Ne ovat myös melko leikkisiä aikuisiksikin, ja monet Maine Coonit nauttivat vesileikeistä. Ne ovat yleensä hiljaisia kissoja, mutta niillä on omalaatuinen naukaisu ja murina, joilla ne kommunikoivat. Maine Coon on ihanteellinen valinta niille, jotka hakevat suurta, seurallista ja sopeutuvaa kissaa perheeseensä.
Ulkonäkö
Maine Coon on yksi maailman suurimmista ja vaikuttavimmista kissaroduista, jonka ulkonäkö on sekä voimakas että viehättävä. Maine Coonin vartalo on lihaksikas, pitkä ja suoraviivainen. Naaraita pidetään yleensä hieman pienempinä kuin uroksia, mutta molemmat ovat normaaliin kotikissaan verrattuna huomattavan suurikokoisia. Täysikasvuinen uros voi painaa 6–9 kiloa, joskus jopa enemmän, kun taas naaraat painavat yleensä 4–6 kiloa. Maine Coonin pää on hiukan suorakaiteen muotoinen, ja sen leuka on vahva ja hyvin erottuva. Rotu tunnetaan suuresta, pisaranmuotoisesta kuonostaan sekä korkeista, leveistä korvista, joiden kärjissä usein näkyy selvät tupsut, aivan kuin ilveksellä.
Maine Coonin silmät ovat suuret, hieman vinoasentoiset ja niiden väri vaihtelee kullankeltaisesta vihreään sekä kupariin. Vaikka värit voivat vaihdella, ilme on aina valpas ja utelias. Tämän rodun turkki on yksi sen tunnusmerkeistä: puolipitkä tai pitkä, hyvin tiheä ja säänkestävä. Turkki on kaksikerroksinen; pohjavilla on hienompaa, kun taas päällikarva on karkeampaa ja kauemmin kasvanutta, mikä auttaa kissaa suojautumaan kylmältä. Erityisen tuuheita ovat kaulusta, vatsaa, jalkojen takapintaa sekä häntää peittävät karvat. Maine Coonin hännän tulisi olla pitkä, tuuhea ja muistuttaa ulkonäöltään pesukarhun häntää, mikä onkin yksi rodun nimityksen taustoista.
Karvan väreissä ja kuvioissa Maine Coonille ei juuri ole rajoituksia. Kaikki luonnolliset värit ja kuviot ovat sallittuja, lukuun ottamatta naamiovärejä (kuten siamilaiset värit) sekä suklaa- ja lilavärityksiä. Yleisimpiä ovat erilaiset tabby-kuviot, mutta yksiväriset, kilpikonnaväriset ja valkoisetkin yksilöt ovat yleisiä. Maine Coonin ulkonäön vaikuttavuus perustuu myös luontaisen voimakkaaseen rakenteeseen, pitkään ja tiheään turkkiin sekä yleisvaikutelmaan, jossa lempeys ja villiys yhdistyvät – ulkoapäin tämä rotu muistuttaa villikissaa, mutta sisäisesti on usein lempeä jättiläinen.
Historia
Maine Coon on yksi vanhimmista kotikissaroduista Pohjois-Amerikassa, ja se on erityisesti yhdistetty osavaltioon nimeltä Maine, josta rotu on saanut nimensä. Rotu ilmestyi Yhdysvaltojen Koillisrannikon maaseuduille jo 1800-luvun alussa, ja siitä tuli nopeasti suosittu maatalouskissa vahvojen metsästystaitojensa ansiosta. Maine Coonien tarkka alkuperä on hieman hämärän peitossa, mutta on olemassa useita teorioita. Yhden tunnetuimman tarinan mukaan rodun polveutuminen alkaisi pitkäkarvaisista kissoista, jotka ranskalaiset merimiehet toivat mukanaan Uuteen-Englantiin. Teorian mukaan nämä pitkäkarvaiset kissat pääsivät risteytymään paikallisten lyhytkarvaisten maatiaiskissojen kanssa, jolloin kehittyi Maine Coonille ominainen puolipitkä turkki sekä suuri ja vankka rakenne.
Toisen, vielä vanhemman kansantarun mukaan Maine Coon on saanut nimensä pesukarhua muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi (englanniksi 'coon' viittaa pesukarhuun). Vaikka monet tarinat kertovat rodun syntyneen kissan ja pesukarhun risteytyksestä, tämä on tietenkin geneettisesti mahdotonta, mutta historia korostaa rodun kiehtovuutta ja erikoista ulkonäköä.
Ensimmäiset dokumentoidut maininnat Maine Coonista olivat 1860-luvulla, jolloin ne alkoivat voittaa palkintoja paikallisissa kissanäyttelyissä. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Maine Coon oli erityisen suosittu näyttelykissa, mutta sittemmin ulkomaisten kissarotujen, kuten persialaisten, suosion kasvaessa rodun suosio hiipui tilapäisesti. 1950-luvulle tultaessa Maine Coonia pidettiin peräti sukupuuttoon kuolleena rotuna, mutta innokkaiden kasvattajien ansiosta populaatio saatiin elvytettyä.
Vuonna 1976 Maine Coon saavutti virallisen tunnustuksen Yhdysvalloissa CFA:ssa (Cat Fanciers' Association). Sittemmin rotu on noussut yhdeksi maailman suosituimmista rotukissalajeista, niin näyttelyissä kuin lemmikkinäkin. Maine Coon tunnetaan edelleen lempeästä ja hyväluonteisesta käytöksestään, ja vahva historia on osa sen viehätystä.