Manchesterinterrieri on eloisa ja elegantti koirarotu, joka tunnetaan älykkyydestään, ketteryydestään ja uskollisuudestaan. Alun perin Englannista peräisin oleva manchesterinterrieri kehitettiin rottien ja muiden tuholaisten metsästykseen, mutta nykyään se on suosittu seurakoira. Rotu on vilkas ja leikkisä, ja se viihtyy aktiivisen omistajan rinnalla. Manchesterinterrieri tarvitsee runsaasti liikuntaa ja virikkeitä, mutta sen lyhyt turkki on helppohoitoinen. Vaikka se on pienikokoinen, se on rohkea ja valpas, minkä ansiosta se soveltuu myös hyväksi vahtikoiraksi. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja oppii koulutuksessa nopeasti, mutta joskus voi olla hieman itsepäinen. Manchesterinterrieri on oiva valinta perheelle, joka etsii älykästä ja uskollista pientä harrastuskaveria.
Manchesterinterrieri on keskikokoinen, elegantti ja energinen terrierirotu, joka on alun perin kehitetty Isossa-Britanniassa rotanpyyntiin ja kaniinien metsästykseen. Sen ulkomuoto on solakka, lihaksikas ja sporttinen, mikä tekee siitä sekä nopean että ketterän liikkeissään. Manchesterinterrierin turkki on lyhyt, sileä ja tiivis, ja värit ovat tyypillisesti musta punaruskein merkein. Tämän rodun koko vaihtelee, mutta se on yleensä noin 35-41 cm säkäkorkeudeltaan ja painaa noin 5-10 kiloa. Manchesterinterrierin olemuksessa yhdistyy arvokkuus ja valppaus, ja sen ilme on tarkkaavainen sekä utelias.
Luonteeltaan Manchesterinterrieri on älykäs, vilkas ja uskollinen. Se kiintyy vahvasti omistajiinsa ja saattaa olla aluksi varautunut vieraita kohtaan, mutta osoittaa suurta leikkisyyttä ja läheisyyttä perheelleen. Manchesterinterrieri vaatii johdonmukaisen koulutuksen ja runsaasti aktivointia, sillä se on erittäin älykäs ja oppivainen. Sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti eri lajeja, kuten agilitya, tokoilua tai vaikkapa jäljestystä. Tästä huolimatta se on kohtalaisen helppo koira kotioloissa, kunhan sen liikunta- ja viriketarpeet täytetään.
Manchesterinterrieri on terve rotu, jolla on pitkäikäisyys keskimäärin 12-15 vuotta. Terveydellisiä huolia voi toisinaan olla, kuten polvilumpion sijoiltaanmenoa tai silmäongelmia, joten vastuullinen kasvattaja huolehtii jalostuskoirien terveystutkimuksista. Turkinhoito on helppoa: lyhyt turkki vaatii ainoastaan harjausta silloin tällöin ja tarpeen mukaan pesemistä.
Rodun energisyys ja terrierimäinen saalisvietti vaativat omistajalta ymmärrystä ja johdonmukaisuutta. Manchesterinterrieri soveltuu parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota tarpeeksi liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Sen kanssa pärjäävät niin yksilöt kuin perheetkin, kunhan osataan huomioida rodun tarpeet. Manchesterinterrieri on rotuna suhteellisen harvinainen Suomessa, mutta se valloittaa omistajiensa sydämet eloisuudellaan ja omistautumisellaan perheelle.
Manchesterinterrieri on pienikokoinen, elegantti ja ketterä koirarotu, joka erottuu edukseen rungon erilaatuisen muodon ja sirouden ansiosta. Sen runko on matalarakenteinen, mutta samalla lihaksikas ja sopusuhtainen. Koiran selkä on lyhyt ja suora, ja rinta syvä lähes kyynärpäihin asti, antaen vaikutelman voimakkaasta mutta ketterästä eläimestä. Rotu on vaikuttavan urheilullinen, eikä siinä ole mitään raskasta tai kömpelöä.
Manchesterinterrierin pää on pitkänomainen ja kapea, melko litteä päälaeltaan. Kallon ja kuonon välinen otsapenger on loiva. Kuono on lähes yhtä pitkä kuin kallo, ja sen pääty on voimakas sekä pyöristymätön. Kirsu on musta. Korvat ovat korkealle asettuneet ja voivat olla joko pystyt, puolipystyt tai ruusukorvat, joista puolipystyt ovat rotumääritelmän mukaiset. Silmät ovat pienet, mantelinmuotoiset ja tummat, ja niistä heijastuu valppaus ja eloisuus.
Turkki Manchesterinterrierillä on lyhyt, sileä ja tiiviisti rungonmyötäinen, kiiltävä sekä hienolaatuinen. Karva tuntuu tiiviiltä ja on näkyvästi hohtavan musta, yhdistettynä kirkkaanruskeisiin (tan) merkkeihin. Väritys on yksi rodun erityispiirteistä: musta esiintyy rungon päävärinä, jonka kanssa ruosteenruskeat merkit korostuvat jaloissa, rintakehässä, poskissa ja silmien yläpuolella niin sanottuina 'peppereina'. Erikoisuutena on selkeä tan-värinen viiva myös alaleuassa ja raajojen sisäpinnoissa.
Manchesterinterrierin häntä on melko lyhyt, paksu tyvestä ja kapenee kohti kärkeä, ja sitä kannetaan matalalla, ei kuitenkaan koukkuun kiertyneenä. Koira liikkuu vaivattomasti ja energisesti, liikkeet ovat notkeat ja vapaat.
Painon ja koon osalta Manchesterinterrierin säkäkorkeus on aikuisella 38–41 cm ja paino yleensä noin 7–10 kg. Rotu antaa vaikutelman pienestä mutta vahvasta koirasta, jossa tarkasti määritellyt linjat ja lihaksikkaat raajat tukevat sen tyyppillistä terrierimäistä olemusta ja ilmettä.
Manchesterinterrieri on yksi vanhimmista englantilaisista terrieriroduista, jonka historia juontaa juurensa 1800-luvun alkupuolelle teollistuneeseen Manchesteriin, Englantiin. Rotu sai alkunsa kun mustia, ruskein merkein varustettuja terrierejä risteytettiin whippetin kanssa tavoitteena luoda sekä nopea että ketterä koira, jota voitaisiin käyttää rottajahtiin ja jäniksenmetsästykseen. Näin ollen Manchesterinterrieri on alun perin kehitetty työkoiraksi, jonka tärkeimpänä tehtävänä oli pitää varastot ja navetat vapaina rottapopulaatioista sekä tuoda jännitystä paikallisiin urheilukilpailuihin, joissa terrierit kilpailivat rottien pyytämisessä.
Rotu saavutti nopeasti suosiota teollisuustyöläisten ja kaupunkilaisten keskuudessa; Manchesterin kaupungista tuli rodun kehityksen ja kasvatuksen keskus. Ensimmäinen tarkemmin määritelty rotutyyppi vakiinnutettiin vuonna 1860, ja rodun rekisteröinti Kennel Clubissa alkoi vuonna 1879. Manchesterinterrieri tunnettiin aiemmin nimellä „black and tan terrieri“, mutta nimi muutettiin korostamaan sen alkuperäistä kehityspaikkaa ja erottamaan se muiden samanväristen terrierien joukosta.
Rotu kärsi kuitenkin 1900-luvun alkuvuosina suosion laskusta, erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, jolloin koirien pito ylipäänsä väheni. Jälkimmäisinä sotavuosina Manchesterinterrierin kanta romahti lähes sukupuuton partaalle, mutta innokkaiden kasvattajien ansiosta rotua kyettiin elvyttämään. Tänä päivänä Manchesterinterrieri kuuluu Suomessa harvinaisempiin rotuihin, mutta Englannissa se on edelleen arvostettu kumppani sekä aktiivisten harrastajien että perheiden parissa. Perinteisesti Manchesterinterrieri tunnetaan uskollisena ja vilkkaana koirana, jolla on edelleen tallella esi-isiensä terrierimäinen luonne ja saalistusvietti – ominaisuudet, jotka olivat aikoinaan ratkaisevan tärkeitä teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin.
Manchesterinterrierin historia heijastaa englantilaisen yhteiskunnan muutoksia sekä koiraharrastuksen kehittymistä. Vaikka sen asema on muuttunut työkoirasta seurakoiraksi, rodun alkuperäinen tarkoitus ja historia näkyvät yhä sekä ulkonäössä että luonteessa.