Kuvaus: Maremmano-abruzzese
Maremmano-abruzzese eli abruzzinpaimenkoira on alkujaan Italiasta kotoisin oleva vanha paimenkoirarotu. Rotu on kehitetty erityisesti suojelemaan lampaita susilta ja muilta pedoilta. Maremmano-abruzzese on suurikokoinen, voimakas ja itsenäinen koira, jolla on valkoinen paksu turkki, joka suojaa sitä säältä ja petojen puremilta. Luonteeltaan koira on uskollinen, rauhallinen ja valpas, mutta myös itsenäinen ja omanarvontuntoinen. Tämän vuoksi se vaatii kokeneen omistajan, joka osaa kouluttaa koiraa lempeästi mutta johdonmukaisesti. Maremmano-abruzzese tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja on erinomainen vahtikoira. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja virikkeitä, sekä säännöllistä turkinhoitoa. Maremmano-abruzzese viihtyy parhaiten maaseudulla, missä sillä on tilaa liikkua ja tehtäviä suoritettavana.
Maremmano-abruzzese arviota
Ominaisuudet
Maremmano-abruzzese, tunnettu myös nimellä Maremmanpaimenkoira, on vanha italialainen koirarotu, joka on kehitetty suojelemaan karjaa susia ja muita petoeläimiä vastaan. Tämä suuri, valkea ja voimakas koira on tunnettu erityisesti uskollisuudestaan, itsevarmuudestaan ja itsenäisestä luonteestaan. Rotu on erityisen suosittu Italiassa, erityisesti Keski- ja Etelä-Italian alueilla, kuten Abruzzossa ja Maremman maaseudulla.
Maremmano-abruzzese on vahva ja eleettömän arvokkuuden omaava koira. Urokset voivat painaa 35–45 kiloa ja nartut hieman vähemmän. Korkeus vaihtelee 60–75 senttimetrin välillä. Turkin väri on lähes poikkeuksetta valkoinen, joskus siinä voi olla hieman kellertävää sävyä. Tiheä, vettä hylkivä ja pitkä karvapeite suojaa koiraa kaikenlaisilta sääolosuhteilta ja tekee siitä erityisen sopivan ulkoelämään.
Lähtökohtaisesti maremmano-abruzzese on hyvin itsenäinen ja päättäväinen, mikä liittyy sen vanhaan käyttötarkoitukseen paimenkoirana. Se tekee päätöksiä itsenäisesti ja osaa olla päättäväinen myös hätätilanteessa. Siksi tämä rotu ei sovi kokemattomille koiranomistajille; tarvitaan selkeää johtajuutta, johdonmukaista koulutusta ja vahvaa auktoriteettia. Oikein sosiaalistettuna ja koulutettuna tämä koira on kuitenkin erittäin uskollinen ja kiintyy vahvasti omaan perheeseensä.
Luonteeltaan maremmano-abruzzese on ystävällinen perhettään kohtaan, mutta varautunut ja usein epäluuloinen vieraita kohtaan. Se on mahdottoman hyvä vahtikoira, sillä sen vaistomainen suojelevuuden tarve tekee siitä aina valppaan ja tarkkaavaisen. Lasten kanssa se yleensä tulee hyvin toimeen, mutta sen suuri koko ja itsenäisyys vaativat tarkkaavaisuutta perhe-elämässäkin.
Koska rotu on jalostettu ulkotöihin, se tarvitsee paljon tilaa ja liikuntaa voidakseen hyvin. Asuminen pienessä kaupunkiasunnossa ei ole suositeltavaa. Parhaimmillaan maremmano-abruzzese on suurella aidatulla pihalla tai maatilalla. Terveyden osalta rotu on yleisesti ottaen hyvin kestävä, mutta kuten monilla suurilla roduilla, myös sillä voi esiintyä lonkka- ja kyynärnivelten ongelmia.
Yhteenvetona maremmano-abruzzese on ainutlaatuinen, voimakastahtoinen ja lempeä kumppani oikealle omistajalle. Sen vahtimisvaistot, hyvät terveysominaisuudet ja vanha historia karjan suojelijana tekevät siitä arvostetun työkoiran Italiassa ja kasvavassa määrin muuallakin.
Ulkonäkö
Maremmano-abruzzese eli maremmano-abruzzikoira on suuren ja vankan kokoinen paimenkoira, jonka ulkonäkö on vaikuttava ja arvokas. Rotu on peräisin Italiasta, erityisesti Maremman ja Abruzzon alueilta, ja sitä on käytetty perinteisesti lampaiden vartiointiin laumoja uhkaavia petoeläimiä vastaan.
Maremmano-abruzzesen rakenne on voimakas ja lihaksikas, mutta samalla ketterä. Koiran pää on suuri ja majesteettinen, hieman kiilamainen, ja se liittyy kauniisti voimakkaaseen ja pitkään kaulaan. Sen kallo on leveähkö ja otsapenger loiva, mikä antaa koiralle tyypillisen lempeän ja älykkään ilmeen. Kirsu on suuri, yleensä musta, ja sen huulet ovat melko tiiviit sekä mustat. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja tummanruskeat, mikä korostaa rodulle ominaista vakavaa ja tarkkaavaista ilmettä.
Maremmano-abruzzesen korvat ovat keskikokoiset, kolmionmuotoiset ja tyvestä leveät, yleensä riippuvat pään sivuilla. Kaula on lihaksikas ja kohtuullisen pitkä, ilman löysää kaulanahkaa. Rungon pitää olla suorakaiteen muotoinen, ja sillä on syvä, hyvin kehittynyt rinta sekä suora ja voimakas selkälinja. Lanne on leveä ja erittäin lihaksikas. Häntä on paksu, matalalle kiinnittynyt ja ylettää ainakin kintereeseen saakka.
Koiran turkki on yksi rodun tunnuspiirteistä. Karva on runsaasti, suoraa ja karkeaa, ulkootyypiltään suojellen koiraa ankarilta sääolosuhteilta. Karvapeite on tiheä ja tiivis, aluskarva on erityisen paksua kylminä kausina. Väri on aina puhtaan valkoinen, vaikka joskus saattaa olla erittäin vaaleita kellertäviä sävyjä.
Yleisilmeeltään maremmano-abruzzese on jalo, voimakas ja tasapainoinen. Sen ulkonäössä yhdistyvät sekä koristeellinen karvapeite että käyttökoiran käytännöllisyys, mistä syystä se soveltuu hyvin sekä esteettisiin että työtehtäviin.
Historia
Maremmano-abruzzese on vanha italialainen koirarotu, joka tunnetaan myös nimellä Maremmano-Abruzzese-lammaskoira (ital. Cane da Pastore Maremmano-Abruzzese). Rotu on peräisin Keski-Italian Maremman ja Abruzzon alueilta, joissa se on jo vuosisatojen ajan toiminut lampaiden ja muiden karjaeläinten suojelijana. Rodun historiallisiin juuriin liittyy tiivis yhteistyö ihmisen kanssa, sillä seuroillaan lampaita ja suojelevat niitä susilta, varkailta ja muilta saalistajilta.
Maremmano-abruzzesen alkuperä ulottuu mahdollisesti jo antiikin Rooman aikoihin, mutta rodun nykyinen muoto alkoi kehittyä erityisesti keskiajan linnakylissä ja vuoristoseudulla. Näillä seuduilla paimenet tarvitsivat vahvoja, pelottomia ja omatoimisia koiria, jotka kykenivät työskentelemään itsenäisesti vaikeissa olosuhteissa. Koska Maremmano-abruzzese on ollut lähes eristyksissä muista koiraroduista, se on säilyttänyt alkuperäiset fyysiset ja psyykkiset ominaisuutensa erittäin hyvin.
Keskiajalla ja aina 1800-luvulle saakka lampaita ja laamoja siirrettiin alueella säännöllisesti niin sanottuja transhumanssi-reittejä pitkin Maremman alangoilta Abruzzon vuoristoon ja takaisin. Näiden muuttojen aikaan koirat kulkivat laumojen mukana pitkien matkojen ajan ja suojelivat niitä saalistajilta. Tämän vuoksi rodusta tuli kestävä, sitkeä ja erittäin uskollinen paimenkoira.
Virallinen rodun standardi laadittiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1958. Sitä ennenkin rotua arvostettiin suuresti paikallisten paimenten keskuudessa. Nykyään Maremmano-abruzzese on yhä käytössä erityisesti paimenkoirana, mutta kasvanut suosio myös seurakoirana ja kotien vartijana on nostanut sen näkyvyyttä myös muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Rodun historia on tiivis osa Italian maaseutukulttuuria ja perinteitä. Sen rohkeus, itsenäisyys ja vahva suojeluvaisto tekevät Maremmano-abruzzesesta ainutlaatuisen rodun, jonka historia ulottuu syvälle menneisyyteen aina nykypäivän lammaslaumoja suojeleviin sankaritekoihin.