Kuvaus: Mäyräkoira
Mäyräkoira on tunnettu pitkästä, matalasta vartalostaan ja rohkeasta luonteestaan. Alun perin mäyränmetsästykseen kehitetty rotu on nykyisin suosittu myös seurakoirana. Mäyräkoiran persoonallisuus on eloisa ja ystävällinen, ja se kiintyy vahvasti perheeseensä. Rotuun kuuluu kolme kokomuunnosta (kääpiö-, kaniini- ja normaalikokoinen) sekä kolme karvanlaatua (lyhyt-, pitkä- ja karkea). Mäyräkoirat ovat uteliaita, älykkäitä ja omapäisiä, mikä tekee niistä viihdyttävän, mutta tarvittaessa myös haastavan kouluttaa. Vaikka ne soveltuvat hyvin kaupunki- ja kerrostaloelämään, yleensä ne tarvitsevat säännöllistä liikuntaa pysyäkseen hyväkuntoisina ja onnellisina. Mäyräkoira sopii mainiosti lapsiperheisiin ja on uskollinen kumppani myös yksinasuvalle.
Mäyräkoira arviota
Ominaisuudet
Mäyräkoira, tunnetaan myös nimellä dachshund, on saksalaista alkuperää oleva metsästyskoirarotu, joka tunnistetaan helposti sen pitkänomaisesta vartalosta ja lyhyistä jaloista. Alun perin mäyräkoirat jalostettiin erityisesti luolametsästystä varten, ja niiden tarkoituksena oli ajaa tai noutaa riistaa, kuten mäyriä, kettuja ja kaneja niiden pesäluolista maan alta. Tämän vuoksi rodulla on poikkeuksellinen rohkeus, päättäväisyys ja sinnikkyys, jotka tekevät siitä erinomaisen metsästyskoiran, mutta näistä ominaisuuksista on hyötyä myös seurakoirana.
Mäyräkoirissa on kolme karvamuunnosta: lyhytkarvainen, pitkäkarvainen ja karkeakarvainen. Näillä kaikilla muunnoksilla on hieman erilaiset luonteenpiirteet, mutta perusominaisuudet ovat samanlaisia: ne ovat uteliaita, leikkisiä ja melko älykkäitä. Mäyräkoira kiintyy syvästi omistajaansa ja perheeseensä, ja se on seurallinen, vaikka alkuun vieraat ihmiset tai uudet tilanteet saattavat hieman jännittää.
Rotu tarvitsee johdonmukaista kasvatusta ja säännöllistä sosiaalistamista, sillä itsepäisyys ja oman tahdon voimakkuus kuuluvat sen perusluonteeseen. Tämä voi joskus tehdä koulutuksesta haasteellisempaa, mutta oikeilla koulutusmenetelmillä mäyräkoira oppii nopeasti ja nauttii yhdessä tekemisestä. Mäyräkoirat ovat energisiä ja tarvitsevat riittävästi liikuntaa ja virikkeitä sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Ne soveltuvat hyvin niin kerros- kuin omakotitaloasumiseen, kunhan niiden liikunnantarpeesta pidetään huolta.
Mäyräkoira suhtautuu yleensä hyvin lapsiin ja lasten kanssa kasvaessaan siitä voi tulla mainio koko perheen lemmikki. Myös muiden koirien kanssa eläminen onnistuu usein hyvin, mutta pienemmät lemmikit saattavat herättää metsästysviettiä. Rotu on perusterve, mutta pitkän selkänsä vuoksi sillä on taipumusta selkäongelmiin, joten hyppäämistä ja ylipainoa tulee välttää. Mäyräkoira on pitkäikäinen rotu, ja sen keskimääräinen elinikä on noin 12-16 vuotta. Yhteenvetona mäyräkoira on aktiivinen, uskollinen ja persoonallinen koira, joka tarvitsee paljon seuraa, tekemistä ja johdonmukaista ohjausta voidakseen hyvin.
Ulkonäkö
Mäyräkoira eli dachshund on ulkonäöltään helposti tunnistettava rotu, jonka mittasuhteet ovat peräisin sen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta – metsästää mäyriä ja muita pienriistaa ahtaissa koloissa. Rotua on kolmea eri kokomuunnosta: kanin-, kääpiö- ja normaalikokoinen mäyräkoira, joiden erot ilmenevät erityisesti koon ja painon suhteen. Mäyräkoiran ruumis on pitkä ja matala, raajat lyhyet ja lihaksikkaat. Tämä antaa koiralle tyypillisen 'makkaramaisen' ilmeen, jossa selkälinja on pitkä ja suora sekä rintakehä syvä ja tynnyrimäinen.
Mäyräkoiran pää on kiilamainen ja suhteellisen pitkä, kuono kapenee kohti tummaa, melko suurta kuonokärkeä. Silmät ovat soikeat, keskikokoiset ja tummat, ilme yleensä ystävällinen ja valpas. Mäyräkoiran korvat ovat pitkät, pyöristyneet ja riippuvat tiiviisti poskia myöten.
Turkin tyyppi vaihtelee: lyhytkarvaisella mäyräkoiralla karva on sileää, kiiltävää ja ihoa myötäilevää, karkearotuisella karkea, tiheä ja aluskarvainen, parta selvästi erottuva kuonossa, sekä pitkäkarvaisella pidempää, pehmeää ja hieman laineikasta erityisesti hännässä, vatsassa ja korvissa. Kaikilla turkkimuunnoksilla on tiheä peitinkarva sekä suojaava aluskarva. Värit vaihtelevat yksivärisestä ruskeasta ja punaisesta erilaisiin kuvioihin, kuten musta-ruskeaan ja erilaisiin tiikeri- ja marmorikuvioihin.
Mäyräkoira on pienikokoinen mutta vankkarakenteinen. Normaalikokoisen säkäkorkeus on yleensä noin 20-27 cm, paino 7-15 kg, kääpiömäyräkoiran säkäkorkeus noin 13-15 cm ja paino alle 5,5 kg, ja kaninmäyräkoiran vielä pienempi. Häntä on pitkä, lähes suoraa jatkoa selkälinjalle ja usein hieman sapelimainen. Takaraajat ovat voimakkaat ja antavat koiralle hyvän liikkumiskyvyn, vaikka yksilö onkin niin matala, että vatsanalus kulkee lähellä maata.
Mäyräkoiran yleisilme on eloisa, rohkea ja älykäs. Sen ainutlaatuinen ruumiinrakenne ja erottuva turkki tekevät siitä yhden maailman tunnetuimmista koiraroduista.
Historia
Mäyräkoira, tunnetaan kansainvälisesti nimellä dachshund, on yksi maailman vanhimmista ja tunnetuimmista koiraroduista. Sen alkuperä juontaa juurensa Saksaan, jossa sitä kehitettiin keskiajalla erityisesti mäyrien ja muiden maanalaisten eläinten, kuten kettujen, metsästykseen.
Mäyräkoiran nimi tulee saksan kielen sanoista "Dachs" (mäyrä) ja "Hund" (koira), viitaten siis kirjaimellisesti mäyräkoiraan. Ensimmäiset kuvaukset mäyräkoiran kaltaisista koirista löytyvät jo 1500-luvun saksalaisesta kirjallisuudesta. Rodun jalostustavoitteena oli kehittää koira, jolla olisi pitkä, notkea vartalo, lyhyet jalat ja vahva, peloton luonne. Näiden ominaisuuksien ansiosta mäyräkoira pystyi tunkeutumaan mäyrän, ketun tai jopa karhun pesiin ja ajamaan saaliin ulos metsästäjän ulottuville.
Varsinaisen rodun jalostus lähti vakavasti käyntiin 1600–1700-luvuilla. Saksassa kehitettiin erilaisia mäyräkoiran muunnoksia sekä työn että ulkonäön perusteella. Pitkäkarvainen mäyräkoira syntyi risteyttämällä alkuperäinen sileäkarvainen versio spanieleiden kanssa, kun taas karkeakarvainen muunnos syntyi sekoittamalla terrierejä jalostukseen. Tämän seurauksena nykypäivän mäyräkoirasta on olemassa kolme erilaista karvamuunnosta: sileäkarvainen, pitkäkarvainen ja karkeakarvainen. Lisäksi rotu jaetaan kolmeen kokoluokkaan: normaalikokoiseen, kääpiöön ja kaniinimäyräkoiraan.
Mäyräkoirat saavuttivat nopeasti suuren suosion metsästäjien keskuudessa, mutta 1800-luvulla niiden suosio levisi myös seurakoiriksi. Viktoriaanisen ajan Englannissa mäyräkoira nousi kuninkaallisten suosioon ja levisi ympäri Eurooppaa. Nykyään mäyräkoira on suosittu paitsi metsästyskoirana myös seurakoirana niiden älykkyyden, uskollisuuden ja persoonallisen luonteen vuoksi.
Mäyräkoira on jättänyt vahvan jäljen kulttuuriin sekä saksalaisessa että kansainvälisessä yhteisössä, ja se tunnistetaan helposti ikonisesta ulkonäöstään. Rotujärjestöt, kuten FCI ja AKC, ovat virallistaneet rodun rotumääritelmän. Suomessa mäyräkoira on ollut pitkään suosittu niin kotikoirana kuin metsästyksessäkin, ja suomalainen Mäyräkoiraliitto perustettiin vuonna 1933 rodun edistämiseksi.