Kuvaus: Monni
Monni eli monni (Siluriformes) on laaja kalalaji, joka tunnetaan myös nimellä monnikala. Monnien sukuja ja lajeja on useita eri puolilla maailmaa, ja niitä esiintyy erityisesti makeissa vesissä, mutta jotkut lajit viihtyvät myös murtovedessä. Monnit tunnistaa helposti niiden viiksimäisistä aistinelinräjähdyksistä, joiden avulla kala etsii ruokaa pohjasta heikossa näkyvyydessä. Monnia tavataan Suomessa pääasiassa Etelä- ja Keski-Euroopan sekä Venäjän alueilla, mutta laji on harvinaistunut Suomessa. Monni voi kasvaa hyvin suureksi ja on suosittu kohde sekä urheilu- että kotitarvekalastajien keskuudessa. Monnit ovat pääosin rauhallisia pohjakaloja, jotka syövät pienempiä kaloja, selkärangattomia ja kasvia. Monnikaloja pidetään myös akvaarioissa niiden erikoisen ulkonäön vuoksi.
Ominaisuudet
Monni on suomalainen nimitys useille monnikaloihin (Siluriformes) kuuluville lajeille, joita tavataan niin makeissa kuin suolaisissakin vesissä ympäri maailman. Suomessa monnilla tarkoitetaan useimmiten tavallista monnia eli euroopanmonnia (Silurus glanis), joka on Euroopan suurin makean veden petokala. Monnin tunnistaa parhaiten sen litteästä päästä, suuresta suusta sekä pitkistä viiksistä, joita se käyttää aistiakseen ravintoa pimeissä mutaisissa vesissä. Monnit viihtyvät hitaasti virtaavissa joissa, järvissä ja tekojärvissä, joissa pohja on pehmeää ja mutaista.
Monnin koko voi vaihdella suuresti; euroopanmonni voi kasvaa yli 3 metrin pituiseksi ja painaa jopa 300 kiloa, vaikka pohjoisemmassa se yleensä jää huomattavasti pienemmäksi. Monni on yksineläjä ja viettää suurimman osan ajastaan pohjan tuntumassa odottaen sopivaa saalista – se on peto, joka ei kaihda suurikokoisiakaan saaliita. Ravinnokseen monni syö kaloja, lintuja, sammakoita ja toisinaan jopa pieniä nisäkkäitä. Monnia arvostetaan erityisesti urheilukalana Etelä- ja Keski-Euroopassa, mutta Suomessa se on harvinaisempi, eikä varsinaisesti kaupallinen ruokakala.
Monnin lisääntyminen tapahtuu yleensä loppukeväästä tai alkukesästä, jolloin naaras laskee mätinsä hiekka- tai sorapohjalle, jonka jälkeen koiras vartioi poikasia jonkin aikaa. Monnin elinikä voi olla yli 50 vuotta, ja sen kasvu on hidasta. Laji on sopeutunut happiköyhiinkin olosuhteisiin, mikä tekee siitä selviytyjän vaativissakin ympäristöissä.
Monnin liha on valkoista ja miedon makuista, mutta kaikkea monnia ei pidetä ruokapöytään sopivana, sillä erityisesti suuret yksilöt voivat kerätä itseensä ympäristön haitta-aineita. Monnien elintavoista ja tottumuksista on kirjoitettu paljon kansantaruja, ja se herättää kunnioitusta kokonsa ja salaperäisyytensä vuoksi. Luonnon monni on rauhoitettu Suomessa, eikä sen kalastus ole sallittua ilman erityistä lupaa.
Ulkonäkö
Monni, eli monnikala (Siluriformes-heimoon kuuluvat lajit), on monimuotoinen ja laajalti tunnettu kalalaji niin Suomessa kuin maailmallakin. Monnin ulkonäkö vaihtelee hieman eri lajien välillä, mutta niillä on useita yhteisiä piirteitä. Tyypillisesti monni on roteva ja sen vartalo on pitkänomainen sekä hieman litteä kyljistään. Monnin iho on paljas, sillä useimmilla lajeilla ei ole suomuja vaan sileä, limainen pinta, joka suojaa kalaa vaurioilta ja taudeilta.
Monnilla on hyvin tunnusomaiset "viikset" eli viiksisäikeet (tunnetaan tieteellisesti nimellä barbellit) päänsä etuosassa, erityisesti suun ympärillä. Näitä voi olla tyypillisesti 2-4 paria, ja ne toimivat aistineliminä auttaen saalistamaan saalista sameissa vesissä. Viiksisäikeet ovat tummia tai vaaleampia riippuen lajista ja kalan iästä, ja niiden pituus vaihtelee yksilöittäin.
Monnin suu on suuri, ja se sijaitsee pään alaosassa. Suu on usein hieman alaspäin suuntautunut, mikä helpottaa pohjien tonkimista ravinnon etsinnässä. Monnilla on vahvat ja leveät leuat, jotka soveltuvat hyvin saaliin nielemiseen.
Monnin väri vaihtelee harmaasta, oliivinvihreästä ja ruskeasta kellertävään riippuen elinympäristöstä ja lajista. Monilla suomalaisilla monneilla on tummahko selkä ja vaaleampi vatsa, mikä auttaa kalaa naamioitumaan pohjan läheisyydessä. Joillain lajeilla voi olla täpliä tai muita kuvioita erityisesti nuoremmilla yksilöillä.
Monnin pyrstö on usein hieman pyöristynyt tai hieman lovellinen. Rinta- ja vatsaeviä tukevat pitkät ja kovat ruodot, joita monni voi käyttää puolustautuessaan uhkaavia petoja vastaan. Selkäevän muoto on yleensä matala ja pitkä, ja osa lajeista omaa myös rasvaevän. Aikuinen monni voi kasvaa hyvinkin suureksi; Suomessa tavattava monni voi painaa useita kiloja ja kasvaa jopa metrin mittaiseksi.
Monnista tekee erityisen niiden massiivinen ja joskus hieman kömpelö hahmo, sekä päälaen laaja litteys verrattuna muihin kaloihin. Se on vaikuttava kala, jonka ulkonäkö erottuu helposti muista makean veden lajeista.
Historia
Monni on yleisnimitys erilaisille monnikaloille (Siluriformes-lahko), joita esiintyy maailmanlaajuisesti makeissa ja joskus suolaisissa vesissä. Suomessa luonnonvaraiset monnit kuuluvat pääasiassa eurooppalaisen monnin (Silurus glanis) lajiin, jota pidetään Suomen suurimpana makean veden kalana. Monnien historia ulottuu miljoonien vuosien taakse, ja fossiilitodisteet osoittavat, että ne ovat olleet olemassa jo liitukaudella.
Monnien lajirikkaus on huomattava: maailmassa tunnetaan yli 3000 monnilajia. Suurin osa niistä elää trooppisissa ja subtrooppisissa oloissa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, mutta myös Euroopasta löytyy omat lajinsa. Monnien tunnusomaisia piirteitä ovat viikset eli tuntokarvat, joiden avulla ne navigoivat samentuneissa vesissä ja etsivät ravintoa. Monnia arvostetaan monissa kulttuureissa sekä ruokakalana että urheilukalana.
Suomessa eurooppalainen monni oli aikoinaan yleisempi, mutta 1900-luvulla monnin kannat romahtivat, osin vesistöjen rehevöitymisen ja muutosten sekä liikakalastuksen seurauksena. Suomessa monni rauhoitettiin vuonna 1950-luvulla, ja myöhemmin on tehty istutuksia erityisesti lämpimiin, reheviin järviin. Kuitenkin monnin kanta Suomessa on edelleen uhanalainen, ja se on listattu silmälläpidettäväksi lajiksi. Euroopan mittakaavassa monnin populaatiot voivat edelleen hyvin etenkin Keski- ja Itä-Euroopan alueella, jossa kalastajat arvostavat monnia sen suuren koon ja saaliin haasteellisuuden vuoksi.
Monnia esiintyy myös akvaarioharrastuksessa, varsinkin pienikokoisempia trooppisia lajeja, kuten panssarimonnit ja imumonnit. Monnien historia on monipuolinen: ne ovat olleet tärkeitä sekä ravintona, kulttuurissa että kalastajien kertomuksissa kautta aikain. Suomessa monniin liittyy paljon kansantaruja ja -kertomuksia, joissa monni kuvataan usein veden valtiaana tai järkien 'mustana hirviönä'. Tämä kuvastaa monnin erityistä asemaa suomalaisessa vesiluonnossa ja tarustossa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että monni on niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ollut kiinnostuksen ja tarinoiden kohteena jo vuosisatojen ajan. Sen rooli sekä ekosysteemissä että kulttuurissa on merkittävä.