Kuvaus: Mopsi
Mopsi on pieni, lyhytkuonoinen ja ystävällinen seurakoira, joka on tunnettu iloisuudestaan ja rakastettavasta luonteestaan. Mopseilla on pyöreä pää, syvät silmät ja lyhyt, käärmemäinen häntä. Niiden turkki on lyhyt ja helppohoitoinen, ja yleisimmät värit ovat fawn (vaalea) ja musta. Mopsit sopivat hyvin perhekoiriksi, sillä ne tulevat usein toimeen niin lasten kuin muidenkin lemmikkien kanssa. Ne rakastavat läheisyyttä ja viihtyvät parhaiten, kun saavat olla mukana arjen touhuissa. Mopsit eivät vaadi paljon liikuntaa, mutta päivittäiset lenkit ovat suotavia. Rotu ei ole kaikkein tottelevaisin, mutta se on lempeä ja hellyydenkipeä kumppani. Mopsit voivat kuorsata ja niillä voi olla hengitysongelmia litteän kuonon vuoksi, joten lämpimällä säällä tulee olla varovainen. Yleisesti mopsi on loistava valinta ensimmäiseksi koiraksi ja sopii erityisesti kaupunkiympäristöihin.
Mopsi arviota
Ominaisuudet
Mopsi on pieni, mutta vankkarakenteinen koirarotu, joka tunnetaan erityisesti hurmaavasta ulkonäöstään ja ystävällisestä luonteestaan. Mopsin alkuperä juontaa Kiinaan, josta rotu saapui Eurooppaan jo vuosisatoja sitten. Mopsilla on kompakti, lihaksikas runko, lyhyet jalat sekä pyöreä pää, jota koristaa litteä kuono ja suuret, tummat silmät. Korvat ovat pienet ja ohutkärkiset, useimmiten "ruusun" muotoiset.
Turkki on lyhyt, sileä ja pehmeä, ja väriltään useimmiten vaaleanruskea (fawn), mutta myös mustia yksilöitä esiintyy. Musta maski kasvoissa on olennainen osa rotumääritelmää. Mopsin hännän kuuluu kääntyä tiukasti selän päälle. Koska mopsin turkki on lyhyt, se vaatii vain kevyttä harjaamista, mutta rodulla on kuitenkin taipumus karvanlähtöön erityisesti keväisin ja syksyisin.
Mopsia luonnehditaan iloiseksi, leikkisäksi ja erittäin seuralliseksi koiraksi. Se kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii hyvin myös lapsiperheeseen. Mopsi ei ole erityisen vaativa aktiivisuustasoltaan, mutta se nauttii rauhallisista kävelylenkeistä ja leikkimisestä. Rotu ei viihdy yksin pitkiä aikoja, vaan kaipaa seuraa. Mopsilla on taipumus kuorsaamiseen ja rohinaan litteän kuononsa seurauksena, mikä voi aiheuttaa hengitysvaikeuksia, erityisesti kuumalla säällä. Niinpä arkiliikunta kannattaakin mitoittaa sopivasti, eikä mopsia saa rasittaa liikaa.
Mopsilla voi esiintyä joitain perinnöllisiä terveysongelmia, kuten silmäsairauksia ja hengitysteiden ahtautta. Omistajan on tärkeää olla tietoinen näistä mahdollisista riskeistä ja valita vastuullinen kasvattaja. Mopsi rakastaa ruokaa, joten sen painoa tulee tarkkailla. Liikalihavuus pahentaa mahdollisia hengitysongelmia.
Yhteenvetona mopsi on mainio seurakoira, jonka lempeä ja hyväntuulinen luonne lumoaa lähes jokaisen. Pienistä terveyshaasteista huolimatta rotu on uskollinen ja iloinen ystävä, joka viihtyy parhaiten läheisyyttä ja rakkautta tarjoavassa kodissa.
Ulkonäkö
Mopsi on pienikokoinen, lihaksikas ja hyvin tunnistettava koirarotu, joka kuuluu seura- ja kääpiökoirien ryhmään. Mopsin ulkonäkö ja koko ovat ainutlaatuisia: sillä on kompakti, lyhytrunkoinen ja neliömäinen rakenne. Urosten ja narttujen säkäkorkeus vaihtelee yleensä 25–33 senttimetrin välillä, ja paino on 6–9 kilogrammaa. Mopsin turkki on yleensä lyhyt, tiheä ja pehmeä, ja yleisimmät värit ovat vaaleankeltainen (fawn), aprikoosi, hopea tai musta. Näiden värien kohdalla maski – eli tummempi alue kuonossa – korostuu erityisesti vaaleilla mopseilla.
Mopsin pää on pyöreä, leveä ja ilman teräviä linjoja. Kasvojen tuntomerkki on syvästi ryppyinen otsa, joka antaa ilmeikkään ja hieman huolestuneen vaikutelman. Silmät ovat suuret, pyöreät, tummat ja kaukana toisistaan, mikä lisää ystävällistä ja elävää ilmettä. Korvat ovat pienet, ohuet ja pehmeät; ne voivat olla joko "rose"- eli ruusumalliset (pieni taitto sivulle) tai "button"-tyypin korvat, joissa korva laskeutuu eteenpäin.
Mopsin kuono on lyhyt ja leveä sekä hieman ylöspäin kääntynyt. Tämän rodun ominainen piirre on myös melko syvä ja lyhyt purenta. Kaula on paksu ja kaareva, mikä antaa rodulle arvokkaan ilmeen. Runko on tukeva, lihaksikas ja suoraan selkälinjaltaan. Mopsin jalat ovat vahvat, suorat ja pienikokoiset, mutta vaikuttavat tasapainoisilta ja vankkarakenteisilta. Tassut ovat pienet ja hieman pyöreät, kämmenet eivät saa olla harottavat.
Häntä on pieni mutta erittäin voimakkaasti tiukasti kierteinen, joskus jopa kaksinkertainen kihara, ja se asettuu selän päälle tuoden mopsille pirteän ulkomuodon. Mopsin kehon mittasuhteet ovat tasapainoiset: koira ei ole liian korkea eikä liian pitkä. Mopsin ulkonäkö on kokonaisuutena hyvin viehättävä, ja monet pitävät rodun suuria, loistavia silmiä ja ilmeikästä kasvojen aluetta erityisen valloittavana.
Kaikki nämä piirteet tekevät mopsista erottuvan ja uniikin lemmikin. Vaikka mopsi näyttää pieneltä, sen vahva ja jäntevä rakenne heijastelee terveyttä ja hyvinvointia luonteen lisäksi myös ulkomuotoon.
Historia
Mopsi, eli pug englanniksi, on yksi vanhimmista tunnetuista koiraroduista. Rodun juuret ulottuvat muinaiseen Kiinaan, jossa mopseja arvostettiin erityisesti keisarillisessa hovissa yli 2000 vuotta sitten. Mopsien alkuperästä ei ole aivan täyttä varmuutta, mutta uskotaan, että rotu polveutuu kiinalaisista pienistä mastiffityyppisistä koirista, joita kasvatettiin erityisesti seurakoiriksi. Tiibetiläiset munkit ja Kiinan keisarillinen perhe pitivät näitä koiria suuressa arvossa, ja niiden omistaminen oli yksinoikeus korkeaan yhteiskuntaluokkaan.
1500- ja 1600-luvuilla mopsit saapuivat Eurooppaan, kun hollantilaiset kauppiaat toivat niitä Kiinasta mukanaan. Hollannin kuninkaallinen perhe omaksui rodun nopeasti – on jopa tarinoita siitä, kuinka mopsi nimeltä Pompey pelasti prinssi Wilhelm Oranialaisen hengen ilmoittamalla salamurhaajien saapumisesta. Tämän jälkeen rotu levisi nopeasti Euroopan ylhäistöön, erityisesti Ranskan ja Englannin kuninkaallisten hoveihin. Myös Napoleonin vaimo Josephine omisti mopseja, ja Englannin kuningatar Viktoria oli tunnettu rodun ystävä.
Teollistumisen myötä mopsi yleistyi yhä enemmän myös keskiluokan seurakoirana, ja rotu sai tunnustetun asemansa koiranäyttelyissä ja kenneljehdistysten rekistereissä 1800-luvun loppupuolella. 1900-luvulla rotua alettiin kasvattaa järjestelmällisemmin, ja sen ulkonäkö muotoutui nykyisen kaltaiseksi; pieni, kompakti runko, leveä pää, pyöreät silmät ja lyhytkuonoinen ilme.
Nykyään mopsi on suosittu seurakoira ympäri maailmaa, myös Suomessa, jossa se vakiinnutti paikkansa erityisesti 1990-luvulta lähtien. Rodun ystävät arvostavat mopsin vilkasta ja seurallista luonnetta sekä sen ainutlaatuista ulkonäköä. Historiansa aikana mopsi on siirtynyt keisarien linnoista tavallisiin koteihin, mutta sen hurmaava luonne on säilynyt muuttumattomana vuosisatojen ajan.