Kuvaus: Nieriä
Nieriä (Salvelinus alpinus), tunnetaan myös nimellä rautu, on kylmien ja kirkkaiden vesien lohikala, joka viihtyy erityisesti pohjoisissa järvissä ja tunturialueiden järvissä ja joissa. Nieriä on väriltään usein hopeanharmaa tai vihertävä, mutta sillä voi olla myös punaisia ja keltaisia täpliä kyljissään. Se tunnetaan herkullisesta maustaan, minkä vuoksi se on suosittu saaliskala kalastajien parissa. Nieriä on sopeutunut elämään viileässä vedessä ja sietää hyvin matalia lämpötiloja. Laji on arvostettu sekä ruokakalana että virkistyskalastuksen kohteena Suomessa. Sen kutuaika ajoittuu syksyyn, jolloin kalat nousevat matalampaan veteen kutemaan. Nieriä on rauhallinen kala, joka liikkuu usein syvissä vesissä päivisin ja saattaa nousta pintavesiin iltaisin ja öisin syömään. Se on tärkeä osa pohjoisten vesistöjen ekosysteemiä.
Ominaisuudet
Nieriä on tunnettu erityisesti pohjoisten vesien kalana, jonka elinalueet kattavat sekä Euroopan, Aasian että Pohjois-Amerikan kylmiä ja puhtaita järviä sekä jokia. Nieriän (Salvelinus alpinus) tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen sopeutumiskyky erilaisiin ympäristöihin, arktisesta tundrasta syviin alppijärviin. Nieriän muoto vaihtelee elinympäristön mukaan, mutta tyypillisesti sen väritys on hopeanhohtoinen, selässä voi olla sinertäviä tai vihertäviä vivahteita ja vatsapuoli vaihtelee vaaleanpunaisesta kirkkaan oranssiin. Nieriä voi kasvaa 20–70 cm mittaiseksi ja paino vaihtelee tyypillisesti 1–3 kg, mutta poikkeuksellisesti yksilöt voivat olla tätä suurempia.
Nieriä on luonteeltaan rauhallinen ja usein piilottelee pohjakivikoissa tai vedenalaisessa kasvillisuudessa päivisin. Se on kylmän veden kala, joka menestyy parhaiten, kun veden lämpötila pysyy alle 12 asteen. Laji on tunnetusti hyvin arka saasteille ja veden laadun heikkenemiselle, joten sen esiintyminen kertoo yleensä puhtaasta vedestä. Nieriä on petokala, jonka ravintoon kuuluu muun muassa hyönteisiä, äyriäisiä ja pienkaloja. Sen lisääntyminen tapahtuu syksyllä tai talvella kirkasvetisessä jokiuomassa tai järvessä, jossa naaras kutee useita satoja jopa tuhansia mätimunia soraikkoon.
Laji on tärkeä sekä kaupalliselle kalastukselle että virkistyskalastukselle etenkin Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Nieriän kestävä kannanhoito ja tarve suojeluun ovat viime vuosina korostuneet, sillä ympäristömuutokset ja liikakalastus ovat uhanneet paikallisia kantoja. Nieriä soveltuu myös ruokakalaksi, ja sen liha on arvostettua, rasvaista ja miedon makuista. Nieriän tunnistaminen muihin lohikaloihin voi olla hankalaa, mutta sen valkoiset evien reunat ja vaaleat pilkut erottavat sen esimerkiksi taimenesta ja lohesta.
Ulkonäkö
Nieriä eli rautu (Salvelinus alpinus) on lohikaloihin kuuluva laji, jonka ulkonäkö on erityisen kaunis ja tunnistettava pohjoismaiden vesistöissä.
Nieriän vartalo on hoikka ja virtaviivainen, mikä mahdollistaa sen nopean liikkumisen virtaavissa ja viileissä vesissä. Sen ruumis on yleensä pitkänomainen ja hieman litteä kyljistä, mikä myös parantaa kalan uimakykyä. Nieriän selkä on väritykseltään tummanharmaa tai sinertävän vihreä, usein heikolla marmorimaisella kuvioinnilla, joka tekee siitä vaikeasti havaittavan ylhäältäpäin katsottaessa. Kyljet vaalenevat hopeanharmaaksi tai kellertäväksi, ja vatsa on usein melkein täysin valkoinen. Tämä kontrasti selän ja vatsan välillä on tyypillistä saalistavilta ja liikkuvilta kaloilta, sillä se auttaa naamioitumisessa sekä ylä- että alapuolelta.
Nieriälle tyypillinen piirre on kyljissä esiintyvät eriväriset, yleensä punaiset, vaaleat tai kellanvalkoiset pilkut. Nämä pilkut ovat epäjärjestyksessä, mutta niillä on suuri merkitys lajin tunnistamisessa, sillä erityisesti punaiset pilkut ovat usein hyvin kirkkaita ja korostuvat kutuaikaan. Nieriän evät ovat usein sähäkän värisiä: rinta-, vatsa- ja peräevä voivat olla kirkkaanpunaisia tai oranssinsävyisiä, ja niissä on valkoinen reunus, mikä tuo eville näyttävyyttä ja auttaa lajin tunnistamista. Selkäevä ja pyrstöevä ovat yleensä yksivärisiä ja tummempia.
Nieriän pää on suhteessa vartaloon siro, ja suu on leveä, ulottuen yleensä silmien alapuolelle. Koska nieriä kuuluu lohikaloihin, sillä on rasvaevä selkäevän ja pyrstön välissä, kuten muillakin lohikaloilla. Nieriän silmät ovat melko suuret ja niissä on hyvä näkökyky etenkin hämäriin ja kirkkaisiin olosuhteisiin sopeutuneena.
Nieriän ulkonäkö saattaa vaihdella elinympäristön, iän ja vuodenajan mukaan: esimerkiksi kutuaikana väritys voimistuu ja evät korostuvat. Laji voi kasvaa yli 60 cm mittaiseksi ja painaa useita kiloja, mutta useimmiten järvissä tavattavat yksilöt ovat pienempiä.
Nieriän ainutlaatuinen ulkonäkö tekee siitä suositun saaliskalan, ja se onkin arvostettu niin kalastajien kuin luonnonharrastajienkin keskuudessa.
Historia
Nieriä (Salvelinus alpinus), joka tunnetaan myös nimellä rautu, on pohjoisten järvien ja jokien alkuperäinen lohikala. Nieriän historia Suomessa ja muissa arktisissa alueissa on pitkä, sillä laji on yksi Pohjoismaiden alkuperäsistä kalalajeista. Nieriän arvellaan selvinneen viimeisestä jääkaudesta jäätyään eristyksiin pohjoisiin järviin, jonne muut kalalajit eivät päässeet samoin edellytyksin. Näin ollen sen populaatiot ovat muovautuneet ainutlaatuisiksi eri elinympäristöjen mukaan.
Nieriällä on ollut tärkeä merkitys suomalaisille erityisesti Lapissa vuosisatojen ajan. Se on ollut arvostettu ruokakala, joka on elättänyt monia alkuperäiskansoja, kuten saamelaisia. Nieriän pyynnissä käytettiin alun perin verkkoja ja koukkuja, ja kalaa syötiin niin tuoreena kuin suolattunakin. Kalastuksen lisäksi nieriällä on ollut myös paikallista kulttuurihistoriallista merkitystä esimerkiksi kansantaruissa, joissa se nähdään usein vahvana ja haastavana saaliina.
Nieriä on hyvin sopeutuvainen laji, joka viihtyy viileissä, kirkasvetisissä järvissä ja joissa. Suomessa sitä esiintyy erityisesti Lapin suurissa järvissä, kuten Inarinjärvessä ja Kilpisjärvessä, mutta myös joissain kirkasvetisissä pienemmissa vesissä etelämmässä. Nieriä antaa tutkimuksissa arvokasta tietoa järvien ja jokien vedenlaadusta, sillä se on herkkä rehevöitymiselle ja lämpötilan nousulle.
Nykyään nieriän luonnonpopulaatiot ovat monin paikoin uhanalaisia johtuen vesistöjen lämpenemisestä, veden laadun huononemisesta ja kalastuksen lisääntymisestä. Tämän vuoksi nieriän suojelu ja istutukset ovat keskeinen osa suomalaista kalavesien hoitoa. Myös vapakalastuksesta on tullut suosittua, sillä nieriä tunnetaan taistelijana, jonka saaminen vaatii taitoa. Kaiken kaikkiaan nieriä on tärkeä osa Suomen ja koko Pohjoiskalotin luonnon ja kulttuurin historiaa.