Kuvaus: Norfolkinpentukissa
Norfolkinpentukissa on Suomessa harvinainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti lempeästä ja leikkisästä luonteestaan. Tämä rotu on saanut nimensä Englannin Norfolkista, jossa sen jalostus alkoi. Norfolkinpentukissat ovat seurallisia ja älykkäitä kotikissoja, jotka viihtyvät ihmisten ja muiden lemmikkien seurassa. Ulkonäöltään ne muistuttavat perinteisiä maatiaiskissoja, mutta niillä on usein erityisen pehmeä ja tiheä turkki sekä pyöreähköt silmät, jotka antavat niille suloisen ilmeen. Rotu on helppohoitoinen, miellyttävä perheissä ja sopii sekä kaupunki- että maaseudun elämään. Norfolkinpentukissat ovat aktiivisia ja uteliaita, joten ne tarvitsevat virikkeitä ja leluja pysyäkseen tyytyväisinä. Niiden hoito on yksinkertaista ja ne sopeutuvat hyvin ensimmäiseksi kissaksi.
Ominaisuudet
Norfolkinpentukissa on hieman tuntemattomampi, mutta ainutlaatuinen kissarotu, joka on peräisin Yhdistyneestä kuningaskunnasta, erityisesti Englannin Norfolkista. Tämän rodun tärkeimpiä ominaispiirteitä ovat sen ystävällinen luonne, sopeutuvuus sekä selvästi erottuva ulkonäkö. Norfolkinpentukissat ovat keskikokoisia, jänteviä ja sopusuhtaisia, minkä vuoksi ne ovat hyvin ketteriä ja liikunnallisia. Niiden turkki on puolipitkä, silkkinen ja useimmiten tiheä, mikä vaatii säännöllistä harjausta ja hoitoa. Värit vaihtelevat suuresti, mutta usein tavataan harmaan, ruskean ja valkoisen eri sävyjä.
Luonteeltaan Norfolkinpentukissat ovat äärimmäisen seurallisia ja leikkisiä. Ne kiintyvät vahvasti perheeseensä ja nauttivat kodin rauhasta sekä yhdessäolosta. Tämä rotu viihtyy erityisesti lasten ja muiden kotieläinten seurassa ja sietää myös kohtalaista yksinolon aikaa, mutta tylsyys voi aktivoida niiden uteliaisuutta ja kekseliäisyyttä. Norfolkinpentukissa onkin tunnettu älykkyydestään ja nopeasta oppimisestaan; se oppii helposti temppuja ja käyttää leluja mielellään ratkoakseen ongelmia tai leikkiäkseen omistajansa kanssa.
Näiden kissojen terveys on yleisesti hyvä, mutta kuten monilla roduilla, perinnölliset sairaudet voivat joskus aiheuttaa ongelmia. Perusteellinen jalostustyö on kuitenkin pitänyt rodun terveydentilan vakaana. Norfolkinpentukissoilla on pitkä elinikä, usein 12–16 vuoden välillä, mikä tekee niistä pitkäaikaisen kumppanin koko perheelle.
Ymmärtävä omistaja arvostaa Norfolkinpentukissan elämäniloa ja sosiaalisuutta. Koska heidän aktiivisuustasonsa on korkea, vaativat ne mahdollisuuden liikkua sekä riittävästi virikkeitä ja huomiota. Säännöllinen turkinhoito ja terveellinen, monipuolinen ruokavalio takaavat parhaan mahdollisen elämänlaadun.
Lyhyesti sanottuna Norfolkinpentukissa on lempeä, utelias ja seurallinen lemmikki, joka sopii erityisesti perheeseen, jossa sille annetaan paljon huomiota ja mahdollisuuksia leikkiin. Tämä rodun ystävällinen ja sopeutuvainen luonne yhdessä kaunista ulkonäköä täydentävän hyvän terveyden kanssa tekevät siitä upean valinnan monille kissanystävälle.
Ulkonäkö
Norfolkinpentukissa on harvinainen kotimainen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti elegantista ulkomuodostaan ja erikoisista piirteistään.
Norfolkinpentukissa on keskikokoinen rotu, mutta se antaa ulkonäöltään hieman kevyemmän vaikutelman verrattuna moniin muihin rotuihin. Sen vartalo on solakka ja lihaksikas, mutta kuitenkin sopusuhtainen. Pään muoto on lempeästi pyöristynyt, ja posket ovat selkeästi kehittyneet. Leuka on vahva ja kielii kissan hyvästä purukyvystä.
Rodun korvat ovat keskikokoiset, hieman avoimet ja sijoittuvat pään sivuille niin, että niiden väliin jää riittävästi tilaa. Korvan kärjet voivat olla hieman pyöristyneet. Silmät ovat suuret, pyöreähköt ja sijoittuvat sopivasti pään symmetriaa mukaillen. Silmien väri voi vaihdella, mutta useimmiten se on lämmin keltainen, vaaleanvihreä tai kuparinen. Norfolkinpentukissalle on ominaista intensiivinen ja tutkiva katse.
Turkki on pehmeä, lyhyehkö tai puolipitkä ja siinä on hienoinen kiilto. Useimmiten norfolkinpentukissa esiintyy klassisissa väreissä kuten harmaana, ruskeana, mustana tai kermaisen valkoisena, mutta joissain yksilöissä saattaa esiintyä myös laikukkaita tai juovikkaita kuvioita. Karvapeite on tiivis, mikä tekee turkista tuuhean tuntuisen, mutta se ei kuitenkaan takkuunnu helposti.
Norfolkinpentukissan häntä on pitkä, tasapaksu ja tuuhea. Häntä kulkee kauniisti vartalon linjan jatkeena ja korostaa kissan eleganttia olemusta. Tassut ovat keskimääräisen kokoiset ja pyöreät, ja niiden anturat ovat usein tumman väriset. Yleisesti ottaen norfolkinpentukissaa kuvaillaan elegantiksi, tasapainoiseksi ja sopusuhtaiseksi kissaksi, jonka ulkonäköön liittyy lempeyttä ja viehättävyyttä.
Yksilölliset erot ovat mahdollisia, mutta yleisvaikutelma norfolkinpentukissasta on arvokas, hienostunut ja rauhallinen. Sen ulkoinen olemus onkin yksi syy rodun kasvavaan suosioon kissaharrastajien keskuudessa.
Historia
Norfolkinpentukissa on melko harvinainen ja vähän tunnettu kissarotu, jonka alkuperä juontaa juurensa Englannin Norfolk-alueelle.
Rodun historia alkaa 1900-luvun puolivälissä, jolloin paikalliset kissankasvattajat kiinnostuivat kehittämään ystävällistä, leikkisää ja sopeutuvaa seurakissaa. Alkuperäiset Norfolkin kissat olivat enimmäkseen maatilkissa, jotka valikoituivat ulkonäkönsä ja erityisen kiltin luonteensa vuoksi. Näistä maatiaiskissoista alettiin vuosien varrella järjestelmällisesti kasvattaa, pyrkimyksenä tuoda esiin tasaisen pyöreä pää, suuret silmät ja hieman pyöristyneet korvat – piirteet, joista Norfolkinpentukissa nykyäänkin tunnistetaan.
Ensimmäiset rodun viralliset kasvatusohjelmat käynnistettiin 1960-luvulla. Kasvattajat kehittivät rotua valitsemalla jalostusyksilöiksi erityisen ystävällisiä kissoja, joiden geeneihin ei sisältynyt villiä käytöstä eikä terveysongelmia. Tämä sai aikaan Norfolkinpentukissan tunnetun seurallisen ja lempeän luonteen. Rotu on säilynyt suhteellisen harvinaisena muuhun Eurooppaan verrattuna, ja erityisesti Iso-Britanniaan keskittyneenä.
Norfolkinpentukissan virallinen tunnustus on kuitenkin jäänyt puuttumaan monilta kansainvälisiltä kissaliitoilta. Esimerkiksi CFA (Cat Fanciers’ Association) ja FIFe eivät ole virallisesti tunnustaneet rotua, mutta brittiläisissä pienemmissä kissayhdistyksissä sillä on oma rotustandardinsa. Tämän vuoksi Norfolkinpentukissa on yleistynyt lähinnä harrastajien ja pienten kasvattajien piirissä.
Rodun nimi juontuu suoraan sen synnyinpaikasta, Norfolkin kreivikunnasta, ja lisääinen 'pentu' viittaa rodun erityisen suloiseen, pentumaisen leikkisään ja uteliaaseen olemukseen.
Tällä hetkellä Norfolkinpentukissaa kasvatetaan varsin pienimuotoisesti, ja se on edelleen harvinainen näky kissojen näyttelyissä, mutta kotikissana se tunnetaan uskollisuudestaan, hellyydestään ja sopeutuvaisuudestaan.