Kuvaus: Novascotiannoutaja
Novascotiannoutaja, viralliselta nimeltään Nova Scotia Duck Tolling Retriever, on keskikokoinen noutajakoira, joka on alun perin kotoisin Kanadasta Nova Scotian alueelta. Rotu tunnetaan erityisesti energisyydestään, leikkisyydestään ja älykkyydestään. Novascotiannoutaja on erinomainen vesikoira ja sillä on vahva noutovietti sekä vilkas työskentelyinto, mikä tekee siitä ihanteellisen kumppanin niin aktiivisille perheille kuin metsästäjillekin. Rotu on ystävällinen, sosiaalinen ja hyvin kiintynyt perheeseensä. Sen turkki on keskikokoinen ja vettähylkivä, ja väriltään yleensä punainen tai oranssinpunainen valkoisin merkein. Novascotiannoutaja tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aivopähkinöitä viihtyäkseen. Se sopii hyvin lapsiperheisiin ja oppii nopeasti uusia asioita, mutta vaatii johdonmukaista koulutusta ja selkeät rajat.
Novascotiannoutaja arviota
Ominaisuudet
Novascotiannoutaja, viralliselta nimeltään Nova Scotia Duck Tolling Retriever, on Kanadasta kotoisin oleva noutajakoirarotu, joka on kehitetty erityisesti vesilintujen metsästykseen houkuttelemalla ja noutamalla. Rotu on kooltaan keskikokoinen, tyypillisesti 45–51 cm säkäkorkeudeltaan ja painoltaan 17–23 kg. Novascotiannoutajan turkki on kaksinkertainen, vettähylkivä ja usein punertavan tai oranssin sävyinen valkoisin merkein. Sen ulkonäkö on hieman saksanpaimenkoiraa muistuttava, mutta huomattavasti pienempi ja kevytrakenteinen.
Luonteeltaan novascotiannoutaja on aktiivinen, leikkisä, älykäs ja usein erittäin motivoitunut työskentelemään ihmisen kanssa. Se kiintyy voimakkaasti perheeseensä ja kaipaa paljon ihmisen seuraa sekä tekemistä. Rotu soveltuu hyvin erilaisiin koiraharrastuksiin, kuten tottelevaisuuteen, agilityyn, jäljestykseen ja noutolajeihin. Korkean älykkyytensä vuoksi ne oppivat nopeasti, mutta niiltä löytyy myös omaa tahtoa, joten johdonmukainen koulutus ja selkeä ohjaus ovat tärkeitä.
Novascotiannoutaja tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aktivointia pysyäkseen tyytyväisenä. Päivittäisten lenkkien lisäksi ne arvostavat uimista, pallon noutamista ja muita fyysisiä sekä älyllisiä virikkeitä. Vähäinen aktivointi voi johtaa käytösongelmiin, kuten turhautumiseen, haukkumiseen tai itsepäisyyteen. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa koira pääsee osallistumaan erilaisiin perheen harrastuksiin.
Hoitotarpeet ovat kohtuulliset: harjaus muutaman kerran viikossa riittää yleensä pitämään turkin siistinä, mutta karvanlähtöaikana harjausta kannattaa tehdä useammin. Novascotiannoutaja on terve ja pitkäikäinen rotu; tyypillinen elinikä on 12–14 vuotta. Joillakin linjoilla esiintyy perinnöllisiä sairauksia, kuten autoimmuunisairauksia ja silmäongelmia, joten vastuullinen kasvattaja teettää tarvittavat terveystutkimukset. Yleisesti tämä rotu on sosiaalinen, iloinen ja monipuolinen perhekoira, jonka energisyys ja älykkyys tekevät siitä mainion kumppanin monenlaisiin aktiviteetteihin.
Ulkonäkö
Novascotiannoutaja eli Nova Scotia Duck Tolling Retriever on keskikokoinen ja hyvin liikkuva noutajarotu, joka on tunnettu erityisen eloisuudestaan ja ilmeikkäästä ulkonäöstään. Rotu on mittasuhteiltaan hieman pitempi kuin korkea, ja se antaa vaikutelman energisestä ja kestävästä koirasta.
Nämä koirat ovat usein ketteriä ja hyvin sulavalinjaisten rakenteiden ansiosta ne pystyvät liikkumaan nopeasti ja helposti vaihtelevassa maastossa. Hartialinja on hyvin kehittynyt, rintakehä on syvä mutta ei liian leveä, ja selkä on vahva sekä lihaksikas. Hännän pituus on yksi rodun tunnuspiirre: se on pitkä, tuuhea ja kannetaan usein iloisesti kaarella, mutta levossa se riippuu alas.
Novascotiannoutajan pää on kiilamainen ja selkeäpiirteinen. Kuono on suhteellisen lyhyt ja hieman kapeneva, eikä missään nimessä tylppä. Kirsu on useimmiten musta tai maksanruskea, riippuen turkin väristä. Silmät ovat lähes mantelinmuotoiset, keskikokoiset ja niiden väri vaihtelee meripihkasta tummanruskeaan, ja niissä on ilmeikäs, älykäs sekä hieman tarkkaavainen katse.
Rodun turkki on vedenkestävä, kaksikerroksinen ja se sopeutuu hyvin vaihteleviin sääoloihin. Aluskarva on tiheä ja pehmeä, päällikarva puolipitkä ja suoraviivainen tai hieman laineikas. Turkki on erityisen runsas kaulassa, rinnan alueella sekä reisissä. Jalat ovat yleensä hieman höyhenöidyt. Väri on pääosin erilaisia punaisen ja oranssin sävyjä, usein valkoisin merkein rintakehässä, tassuissa, hännänpäässä ja joskus päässä.
Kokonaisuudessaan novascotiannoutaja on kaunis, selkeälinjainen ja tyylikäs koira, joka huokuu urheilullisuutta ja valppautta. Sen ilmeessä yhdistyvät leikkisyys, ystävällisyys ja älykkyys, jotka tekevät siitä houkuttelevan työ- ja perhekoiran.
Historia
Novascotiannoutaja, viralliselta nimeltään Nova Scotia Duck Tolling Retriever, on lähtöisin Kanadasta, erityisesti Nova Scotian provinssista. Rodun historia alkaa jo 1800-luvun alussa, jolloin paikalliset metsästäjät kehittivät rodun erityisesti vesilintujen metsästystä varten. Tavoitteena oli luoda koira, joka sekä houkuttelisi että noutaisi lintuja vedestä. Tämä houkuttelutaito, englanniksi 'tolling', viittaa koiran kykyyn leikillään ja liikkeillään herättää vesilintujen uteliaisuus ja houkutella ne lähemmäksi metsästäjien ampumaetäisyyttä.
Alkuperäiseen jalostukseen käytettiin useita koirarotuja, kuten spanieleita, collieita ja mahdollisesti myös settereitä. Näiden rotujen yhdistäminen tuotti älykkään, energisen ja monipuolisen noutajatyypin koiran, jolla oli kyky sekä leikkiä että noutaa erinomaisesti. Rodulle ominaista on myös punainen tai oranssi turkki, joka auttaa sitä erottumaan ja kiinnostamaan vesilintuja.
Novascotiannoutaja sai virallisen tunnustuksen Kanadassa 1945, ja siitä tuli Nova Scotian provinssin virallinen koirarotu vuonna 1995. Kansainvälisesti rotu alkoi levitä 1900-luvun jälkipuoliskolla, ja nykyään se tunnetaan monissa maissa aktiivisena harrastuskoirana sekä metsästys- ja perhekoirana.
Suomeen novascotiannoutajat tulivat ensimmäisen kerran 1980-luvulla, ja rotu on siitä alkaen kasvattanut suosiotaan etenkin aktiivisten koiraharrastajien keskuudessa. Suomessa rotu tunnetaan erityisen hyvin monipuolisuudestaan: se menestyy niin metsästyksessä, tottelevaisuuskokeissa, agilityssä kuin näyttelyissäkin.
Tämän rodun historia kuvastaa monipuolista jalostustyötä, joka on tähdännyt sekä käytännöllisyyteen että yhteistyöhalukkuuteen. Novascotiannoutaja on yhä suosittu sen työskentelykyvyn, monipuolisuuden ja ystävällisen luonteen ansiosta.