Kuvaus: Papillon ja phalène
Papillon ja phalène ovat kaksi läheistä, pientä ranskalais-belgialaista seurakoirarotua, jotka tunnetaan perhosmaisista korvistaan (papillon) ja luppakorvaisesta muunnoksestaan (phalène). Nämä älykkäät ja vilkkaat koirat ovat suosittuja lemmikkejä, sillä ne ovat ystävällisiä, energisiä ja sopeutuvaisia erilaisiin elämäntilanteisiin. Papillon ja phalène ovat erittäin kiintyneitä omistajiinsa ja osallistuvat mielellään erilaisiin harrastuksiin, kuten agilityyn ja tottelevaisuuskoulutukseen. Ne tulevat yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Helppohoitoinen turkki ja pieni koko tekevät rodusta suositun myös kaupunkiasunnoissa. Papillonin ja phalènen älykkyys sekä innokkuus oppia tekevät niistä erinomaisia perhekoiria, mutta ne edellyttävät sosiaalistamista ja aktivointia viihtyäkseen.
Papillon ja phalène arviota
Ominaisuudet
Papillon ja phalène ovat pieniä, elegantteja seurakoirarotuja, jotka tunnetaan erityisesti suurista, perhosen muotoisista korvistaan (papillon) tai alas laskeutuvista korvistaan (phalène). Molempien rotujen alkuperä juontaa Eurooppaan, erityisesti Ranskaan ja Belgiaan, ja niiden historia ulottuu renessanssiajoille asti, jolloin ne esiintyivät usein aatelisten muotokuvissa. Rodun tunnusomaisia piirteitä ovat pieni, kevytrakenteinen ja hyvin sulavalinjainen runko sekä silmiinpistävä pään muoto.
Niiden turkki on silkkimäinen, suora ja ei koskaan kihara. Väri voi olla monimuotoinen, mutta valkoinen pohjaväri ja siihen yhdistetyt värilliset laikut ovat yleisiä. Turkki ei vaadi erityisen paljon hoitoa, mutta säännöllinen harjaus pitää sen hyvässä kunnossa ja ehkäisee takkuuntumista. Papillon ja phalène eivät ole erityisen alttiita perinnöllisille sairauksille, mutta polvilumpioiden sijoiltaanmeno ja hammassairaudet voivat olla ongelmia, joten säännölliset eläinlääkärikäynnit ja hyvä hammashoito ovat tärkeitä.
Luonteeltaan nämä rodut ovat poikkeuksellisen älykkäitä, iloisia ja energisiä. Ne rakastavat ihmisseuraa ja ovat hyvin kiintyneitä omistajaansa. Papillon ja phalène oppivat nopeasti uusia temppuja ja nauttivat älyllisistä haasteista, mikä tekee niistä erinomaisia harrastuskavereita esimerkiksi agilityyn tai tottelevaisuuskoulutukseen. Vaikka koirilla on pieni koko, niillä on usein suuri itsetunto eivätkä ne pelkää isompiakaan koiria. Ne eivät kuitenkaan ole aggressiivisia, vaan uteliaita ja ystävällisiä.
Nämä koirat sopivat hyvin kerrostaloasumiseen ja niillä on taipumus ilmoittaa vieraista haukkumalla. Säännöllinen liikunta ja virikkeellinen ympäristö tekevät niistä onnellisia. Papillon ja phalène sopivat niin yksin asuville kuin perheillekin, mutta pienten lasten kanssa on oltava tarkkana, ettei koiraa käsitellä liian kovakouraisesti. Rodun vaatimattoman koon ja iloisen luonteen ansiosta siitä saa erinomaisen ja uskollisen seuralaisen monenlaiseen kotiin.
Ulkonäkö
Papillon ja phalène ovat ranskalaista alkuperää olevia pieniä seurakoiria, jotka erottuvat erityisesti elegantin olemuksensa ja ainutlaatuisten korviensa ansiosta.
Papillonin nimi tulee ranskan kielen sanasta "perhonen", joka kuvaakin hyvin tämän koiran pystykorvia, jotka muistuttavat avoimena olevaa perhosen siipeä. Phalène puolestaan tarkoittaa "yöperhosta" ja sillä viitataan tähän rotuun kuuluvaan luppakorvaiseen muunnokseen, jonka korvat laskeutuvat alas pään sivuille.
Molemmat muunnokset ovat rakenteeltaan siroja ja hyvin tasapainoisia. Ne ovat pienikokoisia, aikuisten koirien ihannepaino asettuu noin 2,5–5 kilogramman välille. Säkäkorkeus pysyttelee yleensä 20–28 senttimetrin välillä. Runko ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt, vaan elegantin suoraviivainen ja kevyt, mutta koira on kuitenkin sopusuhtaisen lihaksikas. Jalot piirteet korostuvat erityisesti kapeassa, hieman kiilamaisessa päässä, jossa on ilmeikkäät, suurikokoiset silmät.
Turkki on Papillonilla ja phalènella puolipitkä, silkkinen ja kiiltävä, eikä siinä ole aluskarvaa. Turkki laskeutuu vartaloa myötäillen, mutta rinnassa, korvissa, jaloissa ja hännässä on runsasta hapsutusta. Häntä on pitkä ja runsaasti hapsutettu, kaartuen usein selän päälle näyttävästi. Suositeltuja värityksiä ovat valkoinen yhdistettynä mustaan, ruskeaan, suklaanruskeaan tai kolmivärisiin kuvioihin. Valkoinen karva on vallitseva, mutta pään alueella värit voivat muodostaa erilaisia kuvioita, ja kuono ja korvat ovat usein värilliset.
Papillonin korvat ovat pystyt ja suuret, kun taas phalènella ne ovat roikkuvat ja sijoittuvat matalammalle pään sivuille. Ilme on eläväinen ja valpas, eloisa katse on yksi rodun tunnusmerkeistä.
Kaiken kaikkiaan Papillonin ja phalènen ulkonäkö yhdistää pienen koiran kauneuden, hienostuneisuuden sekä leikkisän ja valppaan olemuksen. Rotutyyppinen papillon tai phalène on äärimmäisen arvostettu näyttelykehissä, ja niiden siro olemus tekee niistä myös suosittuja lemmikkejä.
Historia
Papillon ja phalène ovat kaksi vanhaa kääpiöspanielityyppiä, joiden juuret ulottuvat aina 1500-luvulle saakka. Näiden rotujen historia kietoutuu läheisesti eurooppalaiseen hovielämään, erityisesti Ranskassa ja Espanjassa. Papillon, joka tunnetaan myös nimellä perhoskoira, sai nimensä korviensa erityisestä asennosta: pystyt, leveät ja hapsutetut korvat muistuttavat levitettyjä perhosen siipiä. Phalène puolestaan on samaa tyyppiä, mutta sillä on luppakorvat – nimi phalène tarkoittaakin yöperhosta ranskaksi.
Varhaisimmat kuvaukset ja maalaukset tämän tyyppisistä koirista löytyvät Euroopan taidehistoriasta. Useissa renessanssiajan maalauksissa esiintyy pieniä, siroja kääpiökoiria aateliston sylissä, ja erityisesti van Dyckin, Rubensin ja Fragonardin teoksista voidaan tunnistaa sekä papillonin että phalènen piirteitä. 1600- ja 1700-luvuilla nämä koirat olivat suosittuja aristokraattien ja kuninkaallisten keskuudessa; Marie Antoinettella sanotaan olleen erityisen kiintymys papillon-koiriin.
Kävellen historian polkua eteenpäin, kääpiöspanielin rakenteessa korvien asento muuttui aikojen kuluessa. Varhainen tyyppi oli pääosin luppakorvainen, nykyinen phalène, mutta 1800-luvulla suosioon nousi pystykorvainen muoto, papillon. Tämä johtui osin kasvatuksen painotuksista, sillä pystyt, koristeelliset korvat herättivät huomiota koiranpitäjien keskuudessa. Ranskaa ja Belgiaa pidetään rotujen kotimaina, ja maiden kennelkerhot ovat olleet aktiivisia niiden säilyttämisessä.
Nykyään papillon ja phalène luetaan FCI:n luokituksessa samaan rotuun (Kääpiöspanieli), mutta niiden muoto eroaa toisistaan juuri korvien asennon perusteella. Vaikka papillon on selvästi yleisempi erityisesti näyttelyissä, phalène on säilyttänyt kannattajakuntansa ja nähtävissä monien kasvattajien jalostustyössä. Molemmat tyypit tunnetaan oppivaisuudestaan, vilkkaudestaan ja yhteydestään eurooppalaiseen kulttuuriperintöön.