Kuvaus: Peterbald
Peterbald on elegantti, venäläistä alkuperää oleva kissarotu, joka tunnetaan erityisesti sirosta ulkomuodostaan sekä turkin puutteesta tai lyhyestä turkistaan. Rotu syntyi 1990-luvulla risteyttämällä itämainen lyhytkarva ja don sfinx. Peterbaldit ovat sosiaalisia, hellyydenkipeitä ja älykkäitä kissoja, jotka kiintyvät vahvasti ihmisiinsä. Ne nauttivat seurasta ja sopivat hyvin perheisiin sekä muihin eläimiin. Peterbaldin iho voi olla täysin karvaton, harvasäärinen tai samettisen lyhytkarvainen; hoito on kuitenkin helppoa ja turkinhoito ei vaadi paljoa. Vilkas ja utelias luonne tekee rodusta aktiivisen, mutta niiden lempeys ja leikkisyys vetoavat moniin kissanomistajiin. Peterbaldin ainutlaatuinen ulkonäkö ja ystävällinen luonne tekevät siitä suositun valinnan kissarotuja etsiville.
Ominaisuudet
Peterbald on ainutlaatuinen ja elegantti kissarotu, joka on peräisin Venäjältä, erityisesti Pietarista. Tämä rotu syntyi 1990-luvulla, kun itämainen lyhytkarva risteytettiin don sfinxin kanssa. Tämän seurauksena syntyi Peterbald, jolla voi olla useita erilaisia turkkityyppejä: täysin karvaton, hyvin ohut 'peach fuzz' -karva, harva 'harjaskarva' tai silkinhienoa lyhyttä turkkia. Osalla yksilöistä voi olla hieman enemmän turkkia syntyessään, mutta useimmat menettävät ainakin osan karvoituksestaan ensimmäisen elinvuoden aikana. Peterbaldin iho voi olla lämmin ja samettimainen koskettaa, ja karvattomuus tekee niistä ihanteellisia ihmisille, jotka etsivät allergiaystävällisempää kissarotua, vaikka mikään kissa ei ole täysin hypoallergeeninen.
Peterbald tunnetaan ystävällisestä, sosiaalisesta ja älykkäästä luonteestaan. Ne kiintyvät usein vahvasti omistajiinsa ja viihtyvät seurassa – niin ihmisten kuin muiden lemmikkienkin. Peterbaldit eivät viihdy pitkiä aikoja yksin, vaan ne osallistuvat aktiivisesti perheen elämään ja saattavat jopa seurata omistajaa huoneesta toiseen. Ne ovat aktiivisia ja leikkisiä kissoja, jotka nauttivat leluista, kiipeilypuista ja erilaisista virikkeistä. Peterbald tarvitsee paljon sosiaalista kanssakäymistä ja sopii erinomaisesti koteihin, joissa se saa olla osa aktiivista arkea.
Ulkonäöltään Peterbald on modernin siro ja pitkälinjainen: vartalo on lihaksikas, mutta elegantti, ja jalat ovat pitkät sekä sirot. Pää on kiilamainen, korvat suuret ja silmät mantelinmuotoiset, usein vihreän tai sinisen sävyiset. Hännän kuuluu olla pitkä ja piiskamainen. Rotu on yleensä terve, mutta karvattomuus tekee ihonhoidosta erityisen tärkeää: iho täytyy pestä säännöllisesti, sillä lika ja rasva kertyy helpommin kuin turkillisille kissoille. Peterbald tarvitsee myös lämpimät olosuhteet, sillä se voi palella kylmässä.
Kaiken kaikkiaan Peterbald on erinomainen valinta kissanomistajalle, joka etsii seurallista, älykästä ja erikoisen näköistä kumppania. Sen kanssa arki on täynnä leikkiä, hellyyttä ja unohtumattomia hetkiä.
Ulkonäkö
Peterbald on venäläinen kissarotu, joka tunnetaan erityisesti sirosta ja elegantista ulkomuodostaan sekä usein lähes karvattomasta turkistaan. Peterbaldin ulkonäkö on ainutlaatuinen ja erottuu monista muista kissaroduista. Useimmiten Peterbaldit ovat joko täysin karvattomia tai niillä on hyvin ohuet, persikkaa muistuttavat ihokarvat, mutta joillakin yksilöillä saattaa esiintyä lyhytkarvaista, samettimaista, 'velour'-tyyppistä turkkia. Rotuun hyväksytään useita erilaisia turkinlaatuja, mutta kaikkein yleisin ja toivotuin on lähes karvaton iho. Karvattomuus johtuu resessiivisestä geenistä, ja jalostuksen myötä rodussa esiintyy turkin monimuotoisuutta.
Peterbaldin vartalo on pitkä ja sulavalinjainen, muistuttaen Siamilais- ja Orientaali-kissoja, joista rotu onkin saanut vaikutteita. Kissan jalat ovat pitkät ja hoikat, ja tassut ovat soikeat ja sirot, usein jopa hieman pitkäsormisen oloiset. Häntä on pitkä, ohut ja piiskamainen. Peterbaldin luusto on elegantti ja lihakset hyvin kehittyneet, minkä ansiosta kissa näyttää samanaikaisesti sekä voimakkaalta että hennolta.
Pää on kiilamainen ja pitkä. Kuonon linjat ovat suorat, poskiluut näkyvät selvästi ja profiili on elegantti, mutta ei liian jyrkkä. Korvat ovat suuret, avoimet ja sijoittuvat päälaelle tyylikkään leveästi. Peterbaldin silmät ovat mantelinmuotoiset ja keskikokoiset tai suuret. Silmien väri vaihtelee, mutta usein on vihreän, sinisen ja keltaisen eri sävyjä.
Ihon väri ja kuviointikin voivat vaihdella, koska ihon pigmentti seuraa turkin väriä ja kuviota. Näin ollen Peterbaldilla voi olla esimerkiksi täplikäs, raidallinen, yksivärinen tai kilpikonnakuvio ihossaan. Karvattomuuden vuoksi Peterbaldin iho tuntuu lämpimältä kosketuksessa ja on suojattava auringonvalolta. Tämä rotu on koko olemukseltaan aristokraattinen ja elegantti, mutta karvattomuus tekee siitä helposti tunnistettavan eksoottisen näköisen lemmikin.
Historia
Peterbald on verrattain nuori kissarotu, jonka historia ulottuu 1990-luvun puoliväliin Pietariin, Venäjällä. Peterbald-kissan kehitti venäläinen kasvattaja Olga S. Mironova vuonna 1994 risteyttämällä orientaalinen lyhytkarva ja don sfinx -kissarodut. Näistä vanhemmista Peterbald peri elegantin ulkonäkönsä, hoikkuutensa ja ainutlaatuisen karvattoman tai lähes karvattoman turkkinsa. Peterbaldin kasvatus sai alkunsa, kun pyrittiin yhdistämään don sfinxin karvattomuus ja orientaalisen lyhytkarvan siro ulkonäkö sekä ystävällinen luonne.
Peterbald-rotu sai nopeasti suosiota Venäjällä ja levisi pian myös muualle Eurooppaan. Tämä kissarotu on nimetty Pietarin kaupungin mukaan, jossa se sai alkunsa, ja sana 'bald' englanniksi viittaa rodun kaljuun tai lähes karvattomaan ulkonäköön. Peterbaldille on ominaista useat eri turkkimallit: turkki voi olla täysin karvaton (ultra bald), hyvin ohuella nukalla (flock), lyhyellä samettimaisella karvalla (velour) tai jopa normaalimman lyhytkarvaisen kaltainen (brush). Kaikki nämä variantit ovat hyväksyttyjä rodussa, ja pennut voivat syntyä erilaisilla turkkityypeillä.
TICA (The International Cat Association) hyväksyi Peterbaldin roturekisteriinsä vuonna 2005, mikä vahvisti rodun kansainvälistä asemaa kissamaailmassa. FIFé hyväksyi rodun omiin rotustandardeihinsa jo vuotta aiemmin, vuonna 2003. Peterbaldin geneettinen monimuotoisuus johtuu kasvattajien panostuksesta jalostusohjelmiin, joissa pyritään säilyttämään rodun terveydelliset ja ulkonäölliset ominaisuudet sekä yhdistämään parhaat piirteet molemmilta kantarotuilta.
Nykyään Peterbaldeja arvostetaan niiden älykkään ja seurallisen luonteen, ainutlaatuisen ulkonäön sekä aktiivisuuden vuoksi. Peterbaldit ovat löytäneet tiensä monen kissaharrastajan sydämeen, ja rotu jatkaa edelleen kasvuaan sekä suosiotaan Euroopassa ja muissa osissa maailmaa. Peterbaldin historia heijastaa rodun monipuolisuutta ja kauneutta, mutta myös sitä määrätietoisuutta ja intohimoa, jolla uutta rotua on kehitetty ja vaalittu viimeisten vuosikymmenien aikana.