Kuvaus: Pienimünsterinseisoja
Pienimünsterinseisoja eli Kleine Münsterländer on Saksasta kotoisin oleva monipuolinen kanakoirarotu. Rodun juuret ulottuvat 1800-luvulle, ja sitä käytetään erityisesti metsästyskoirana, etenkin linnustukseen sekä nouto- ja jäljestystehtäviin vaikeassakin maastossa. Pienimünsterinseisoja on keskikokoinen, älykäs, energinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka sopii myös perhekoiraksi, kunhan liikunnan ja aktivoinnin tarve huomioidaan. Rotu on seurallinen, helposti koulutettava ja hyvin kiintynyt omistajiinsa. Turkki on helppohoitoinen mutta vaatii säännöllistä harjausta. Pienimünsterinseisoja on melko hiljainen ja sopeutuvainen, mutta se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja mielekästä tekemistä pysyäkseen tyytyväisenä.
Pienimünsterinseisoja arviota
Ominaisuudet
Pienimünsterinseisoja eli kleine münsterländer on keskikokoinen, monipuolinen ja älykäs metsästyskoira, joka on alun perin peräisin Saksasta, tarkemmin sanoen Münsterlandin alueelta. Rotu luotiin erityisesti metsästäjien avuksi lintujen ja pienriistan metsästykseen, ja se on edelleen arvostettu ensisijaisesti työkoirana, mutta myös aktiivisena perheenjäsenenä.
Pienimünsterinseisoja on ulkonäöltään tasapainoinen, lihaksikas ja sulavalinjainen koira, jonka säkäkorkeus vaihtelee uroksilla noin 52-56 cm ja nartuilla 50-54 cm. Turkki on silkkisen tuntuinen ja puolipitkä, väritykseltään yleensä ruskeavalkoinen tai valkoruskea, ja siinä on usein läiskiä sekä mahdollisesti pieniä pilkkuja. Karva suojaa koiraa hyvin sääolosuhteilta ja pensaikossa liikkuessa. Näillä koirilla on ilmeikkäät, tummat silmät ja ystävällinen katse.
Luonteeltaan pienimünsterinseisoja on äärimmäisen ystävällinen, avoin ja energinen. Se kiintyy voimakkaasti omistajaansa ja perheeseensä, mutta voi olla hiukan varautunut vieraita kohtaan, kuitenkaan ollenkaan aggressiivinen. Rotu soveltuu mainiosti lasten kanssa, mutta se tarvitsee paljon aktiviteetteja ja liikuntaa ollakseen tyytyväinen. Luontainen metsästysvietti on voimakas, ja koira nauttii hajujen jäljittämisestä sekä noutotehtävistä.
Pienimünsterinseisoja kaipaa säännöllistä liikuntaa, yhteistä puuhaa ja vaihtelevia tehtäviä. Se on erittäin nopea oppimaan ja motivoitavissa, joten vahva omistajuus ja johdonmukainen koulutus ovat tärkeitä. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää, eikä rotua suositella pidettäväksi eristyksissä. Hoidettavuus on melko helppoa; karva kaipaa harjaamista muutaman kerran viikossa varsinkin karvanlähdön aikaan. Yleisesti rotu on melko terve, vaikkakin yksilöillä voi esiintyä esimerkiksi lonkka- ja silmäsairauksia, joten luotettavalta kasvattajalta hankinta on suositeltavaa.
Pienimünsterinseisoja soveltuu aktiiviselle ihmiselle, joka nauttii ulkoilusta, luonnossa liikkumisesta ja koiran kouluttamisesta erilaisiin tehtäviin. Se on hyvä valinta monipuoliseksi metsästyskoiraksi sekä ystävälliseksi seurakoiraksi, kunhan sen energiantarpeesta huolehditaan.
Ulkonäkö
Pienimünsterinseisoja eli kleiner Münsterländer on keskikokoinen, elegantti ja harmonisesti rakentunut seisova lintukoira, jonka ulkonäkö kuvastaa sen monipuolisuutta ja vahvuutta. Uroskoirien säkäkorkeus on tyypillisesti 52-56 cm ja narttujen 50-54 cm, painon ollessa noin 17-23 kiloa rodun sukupuolesta ja yksilöstä riippuen. Rakenteeltaan pienimünsterinseisoja on lihaksikas mutta ei raskaasti rakennettu. Koiran selkä on vahva ja suora, säkä hyvin erottuva, ja rintakehä syvä sekä ulottuu kyynärpäiden tasolle.
Rodun pään profiili on klassisen kaunis, kallo on hieman kaareva, otsapenger korostunut mutta ei liioiteltu. Kuono on suora, suhteessa kalloon sopusuhtainen ja nenä yleensä ruskea. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset ja näyttävät ystävällisiltä; niiden väri on yleensä tummanruskea — vaaleammat silmät eivät kuitenkaan ole harvinaisia. Korvat ovat korkealla kiinnittyneet, riippuvat tasaisesti pään sivuilla ja niiden kärjet ovat pyöristyneet.
Pienimünsterinseisojan karvapeite on keskipitkää, tiheää, vedenkestävää ja silkinomaista; rungossa karva on hieman pidempää ja laineikasta, kun taas päässä ja säärissä lyhyempää. Tiheä pohjavilla suojaa koiraa kylmältä ja kosteudelta — karvaa löytyy erityisesti rintakehästä, vatsasta, hännästä ja korvien takaosasta. Häntä on runsaskarvainen, sulkamainen ja yleensä kannetaan suorana tai hieman ylöspäin.
Näyttävimmät värimuodot ovat ruskea-valkoinen sekä ruskeatäpläinen. Koiran ruumiissa voi esiintyä erilaisia täpliä, laikkuja ja tiikeriraitoja. Tunnusomaista on selvästi erottuvat ruskeat korvat ja pää, kun taas rungossa voi olla suurempia tai pienempiä valkoisia alueita, joista osa sisältää ruskeaa kirjavuutta. Pienimünsterinseisoja on kauttaaltaan hyvin huoliteltu ja harmoninen sekä ulkonäöltään, että liikkeiltään: ravissa ja laukassa pentu näyttää vaivattomalta ja energiseltä, mutta myös elegantilta. Rotu on yleisilmeeltään urheilullinen ja ryhdikäs, heijastaen sen alkuperäistä käyttötarkoitusta metsästyksessä.
Historia
Pienimünsterinseisoja eli Kleiner Münsterländer on lähtöisin Saksan Münsterlandin alueelta, josta se sai myös nimensä. Rodun historia ulottuu ainakin 1800-luvun puoliväliin, jolloin paikalliset metsästäjät halusivat kehittää monipuolisen, vankan ja sopeutuvan kanakoiran, joka soveltuisi sekä seisontaan että noutoon vedestä ja maalta. Alueella käytettiin jo etukäteen erilaisia seisoja- ja noutajakoiria, mutta nimenomaan pienikokoinen münsterinseisoja erottui joukosta kokonsa ja monikäyttöisyytensä ansiosta.
Rodun kehittäminen alkoi, kun koiria alettiin tarkoituksellisesti jalostaa periyttämään tiettyjä metsästysominaisuuksia, kuten erinomaista vainua, vahvaa seisontaa ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa. Ensimmäiset tunnetut jalostuslinjat saivat alkunsa Herder- ja Stöberer-koirista. 1900-luvun alussa rotukirja avattiin ja rotu vakiintui, kun Franz Vornholt ja Edmund Löns panostivat jalostustyöhön ja loivat selkeät standardit rodulle.
Pienimünsterinseisoja sai virallisen aseman rotuna 1912, ja Saksassa perustettiin rodun rotuyhdistys, Kleine Münsterländer Verein. Rotu levisi vähitellen myös muihin Euroopan maihin 1900-luvun aikana ja sen suosio kasvoi, osittain sen erinomaisen metsästysvaiston ja monialaisuutensa ansiosta. Rotu soveltuu sekä lintu- että pienriistajahteihin ja kykenee toimimaan niin noutajana kuin jäljestäjänäkin. Sillä on erinomainen työmotivaatio, ystävällinen ja energinen luonne ja voimakas kiintymys perheeseensä.
Suomessa pienimünsterinseisoja on yleistynyt viime vuosikymmeninä pääasiassa aktiivisten metsästäjien ja harrastajien keskuudessa. Vaikka sen ensisijainen käyttötarkoitus on edelleen metsästyskoirana, sitä arvostetaan myös seurakoirana sen sosiaalisen ja lempeän luonteen vuoksi. Rodun kanta on Suomessa melko pieni, mutta kasvattajien määrän ja kiinnostuksen kasvu ovat lisänneet rodun näkyvyyttä. Pienimünsterinseisoja tunnetaan nykyisin luotettavana, monipuolisena ja tasapainoisena metsästyskoirana, jolla on yli sadan vuoden perinteet alkuperämaa Saksassa.