Kuvaus: Pixiebob
Pixiebob on ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan villikissamaisesta ulkonäöstään ja lempeästä luonteestaan. Rodun alkuperä on Yhdysvalloissa 1980-luvulla, ja se syntyi luonnollisesti lyhythäntäisistä kissoista. Pixiebobin turkki voi olla lyhyt tai puolipitkä, ja sen väri on yleensä täplikäs, muistuttaen hieman ilveksen ulkonäköä. Luonteeltaan pixiebobit ovat seurallisia, älykkäitä ja leikkisiä, mutta samalla rauhallisia ja sopeutuvaisia perhe-elämään. Ne tulevat hyvin toimeen sekä lasten että muiden eläinten kanssa. Pixiebobit ovat aktiivisia, mutta niillä ei ole erityisen suurta liikunnantarvetta. Rotu tunnetaan myös siitä, että monet yksilöt osaavat kävellä valjaissa ja ne voidaan opettaa noutamaan esineitä. Pixiebob on erinomainen valinta kissanomistajalle, joka haluaa yhdistää villin ulkonäön ystävälliseen ja uskolliseen lemmikkiin.
Ominaisuudet
Pixiebob on ainutlaatuinen kissarotu, joka tunnetaan villikissan ulkonäöstään ja lempeästä luonteestaan. Tämän rodun alkuperä juontaa 1980-luvulle Yhdysvaltoihin, jossa kasvattajat yrittivät luoda kotikissan, joka muistuttaisi ulkonäöltään pohjoisamerikkalaista bobcatia eli ilvestä, mutta olisi silti täysin kotikissaluonteinen. Pixiebob eroaa monista muista roduista erityisen jykevästä ja lihaksikkaasta ruumiinrakenteestaan sekä lyhyestä tai puolipitkästä hännästään, joka on seurausta luonnollisesta mutaatiosta. Karvapeitteessä voi olla sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia muunnoksia. Väritys vaihtelee ruskean eri sävyissä, ja karva on usein pilkullinen tai täplikäs, mikä muistuttaa luonnonvaraisen ilveksen turkkia.
Pixiebobin silmät ovat syvän vihreät tai kultaiset ja muodoltaan hieman soikeat, mikä lisää sen villiä vaikutelmaa. Nämä kissat tunnetaan myös monivarvasherruudestaan eli polydaktyyliasta; joillakin yksilöillä saattaa olla jopa seitsemän varvasta tassua kohden, mutta tämä ei aiheuta niille ongelmia. Yksi rodun viehättävimmistä ominaisuuksista on ystävällinen ja helposti lähestyttävä luonne. Pixiebobit ovat usein hyvin seurallisia, ja ne kiintyvät vahvasti omistajiinsa. Ne ovat älykkäitä, leikkisiä ja usein jopa koiramaisen uskollisia – jotkut yksilöt saattavat opetella kävelemään talutushihnassa tai jopa noutamaan esineitä.
Pixiebob on myös melko rauhallinen ja tulee yleensä toimeen niin lasten kuin muiden lemmikkien kanssa. Rodun energia- ja leikkisyystaso on keskiluokkaa; se nauttii aktiviteeteista, mutta osaa myös rauhoittua. Terveys on yleensä hyvä, vaikka luuston ja polydaktyylian vuoksi joitakin yksilöitä tulee seurata hieman tarkemmin. Elinikä on keskimäärin 12–16 vuotta. Pixiebob sopii erinomaisesti sekä aktiivisiin että rauhallisiin koteihin, sillä se sopeutuu helposti erilaisiin elämäntyyleihin. Rotu ei yleensä ole erityisen äänekäs, vaan kommunikoi mieluummin elein ja pehmeillä äänillä kuin kovaäänisellä naukumisella.
Kaiken kaikkiaan Pixiebob on mainio lemmikkikissa, jonka ulkonäkö hurmaa villikissan ystävät, mutta jonka lempeä ja lojaali luonne tekee siitä sopivan perheeseen kuin perheeseen.
Ulkonäkö
Pixiebob on ainutlaatuinen kissarotu, jota pidetään usein villikissan näköisenä, vaikka kyseessä on täysin kotikissa. Pixiebobin ulkonäkö on erittäin tunnistettava, ja rotu herättää huomiota juurikin erikoisen ilmeikkäällä olemuksellaan. Rotu on keskikokoinen tai suuri, ja sen keho on lihaksikas sekä vankkarakenteinen. Runko on syvä, matala ja raskaansorttinen, mikä tuo siihen jykevyyttä ja antaa vaikutelman voimakkuudesta.
Pixiebobin turkki voi olla sekä lyhyt että puolipitkä. Molemmissa tapauksissa turkki tuntuu paksulta ja kaksinkertaiselta, mikä antaa hyvän suojan ja korostaa kissan luonnonläheistä ilmettä. Väriltään turkki on useimmiten ruskean täplikäs tabby, joka muistuttaa villikisaa, kuten bobcatia. Täplät voivat olla pieniä tai suuria, joskus myös juovia saattaa esiintyä. Tikatti ja tummat täplät ovat rodulle erittäin toivottuja piirteitä.
Kasvojen ilme on rotutyypillinen: Pixiebobilla on leveä, melko matala otsa, voimakas leukalinja ja kohtalaisen iso nenä, jonka ympärillä on selkeitä, hieman pyöristyneitä viivoja. Silmät ovat yleensä vihreät tai kultaiset ja ne ovat syvällä, kolmionmuotoisessa silmäaukossa, mikä antaa kissalle tarkkaavaisen ja älykkään vaikutelman. Korvat ovat keskikokoiset tai suuret, niiden kärjissä voi olla karvatupsuja, aivan kuten villikissoilla.
Yksi Pixiebobin tunnistettavimmista ominaisuuksista on sen lyhyt häntä. Häntä voi olla vain muutaman senttimetrin pituinen, mutta joskus se voi olla jopa puolet normaalin kissanhännän pituudesta. Tähän liittyy kuitenkin vaihtelua, ja jotkut Pixiebobit syntyvät jopa normaalin mittaisella hännällä.
Pixiebobin tassut ovat suuret ja niissä saattaa olla ylimääräisiä varpaita eli polydaktylismi; tämä piirre on hyväksytty rotumääritelmässä. Käpälät ovat pyöreät ja voimakkaat. Kaiken kaikkiaan Pixiebobin ulkonäkö ilmentää luonnollisuutta, voimaa ja selkeää yksilöllisyyttä. Tämä yhdistelmä tekee rotukissasta erityisen kiehtovan ja omaleimaisen kotieläimen.
Historia
Pixiebob-rotu on suhteellisen uusi lisäys kissamaailmaan, ja sen historia alkaa Yhdysvalloista 1980-luvun puolivälistä. Tarinan mukaan ensimmäinen Pixiebob sai alkunsa, kun kasvattaja Carol Ann Brewer adoptoi suuren, lyhythäntäisen uroskissan vuonna 1985. Hän nimesi tämän kissan Kearsningsiksi. Vuonna 1986 Carol otti toisen vastaavanlaisen naaraskissan, joka sai nimekseen Maggie. Näiden kissojen ulkonäkö oli hyvin villikissanomainen, muistuttaen erityisesti Pohjois-Amerikan bobcatia (bobcat, lynx rufus), vaikka myöhemmin on todettu, ettei geneettistä yhteyttä villikissoihin kuitenkaan ole.
Brewer kiinnostui kehittämään rotua, jonka ulkonäkö muistuttaisi villiä bobcatia, mutta käytös ja luonne olisivat täysin kotikissan tasolla. Hän risteytti Maggie-kissan Kearnsingsin kaltaisten muiden lyhythäntäisten ja suurehkojen maatiaiskissojen kanssa. Syntyvien pentujen joukossa oli yksi naaras, joka sai nimekseen Pixie – juuri hänestä rotu sai nimensä, yhdistellen Pixien nimen ja „bobtail” (lyhäpyrstö) -mäisen hännän piirteen.
Suurelle yleisölle Pixiebob esiteltiin ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa. Rotu hyväksyttiin ensin The International Cat Associationin (TICA) rekisteriin vuonna 1993, ja täyden mestaruusstatuksen Pixiebob saavutti vuonna 1998. Rotu on Suomessa ja Euroopassa vielä harvinaisempi, mutta Yhdysvalloissa se on saanut uskollisen kannattajakunnan ainutlaatuisen ulkonäkönsä ja ystävällisen luonteensa ansiosta.
Vaikka tarinat Pixiebobien mahdollisesta bobcatin ja kotikissan risteytyksestä ovat kiehtovia, DNA-tutkimukset eivät ole näyttäneet todisteita villien lajien perimästä. Pixiebobien erikoinen ulkonäkö ja luonne juontavat siis juurensa kotikissojen monipuolisuudesta ja valikoivasta jalostuksesta, ei luonnonvaraisten bobcatien kanssa risteyttämisestä. Rotua kasvatetaan tarkkaan seuraavien standardien mukaan, ja jalostuksessa pyritään säilyttämään terve ruumiinrakenne, erityispiirteenä krumeluuri häntä, ruskea tuuhea turkki ja ilmeikäs katse. Pixiebobin historia asiakirjoineen ja rotukirjauksineen on siis hyvin dokumentoitu ja seuraa selkeitä linjoja yhdestä emokissasta alkaen, mikä tekee siitä erityisen nuoren ja kurinalaisesti kehittyneen kissarodun.