Kuvaus: Pomeranian
Pomeranian eli pomeranianinkoira on pieni, pörröinen seurakoira, joka kuuluu saksanpystykorvien ryhmään. Rodulle on ominaista tiheä ja näyttävä turkki sekä eloisa ja utelias luonne. Pomeranianit ovat tunnettuja älykkyydestään, hyvästä oppimiskyvystään ja ystävällisestä suhtautumisestaan omistajiinsa. Vaikka niiden koko on pieni, ne ovat usein rohkeita ja energisiä koiria, jotka nauttivat leikkimisestä ja seurasta. Pomeranian sopii hyvin myös kaupunkiin ja kerrostaloon, koska se ei vaadi suurta liikuntaa, mutta rakastaa kuitenkin ulkoilua ja virikkeitä. Rodun korkean älykkyyden vuoksi pomeranian kaipaa säännöllistä aktivointia ja koulutusta. Huomioitavaa on, että turkin säännöllinen hoito on tärkeää, jotta se pysyy hyvässä kunnossa.
Pomeranian arviota
Ominaisuudet
Pomeranian eli kääpiöpystykorva on yksi maailman tunnetuimmista seurakoirista. Tämä pieni, eloisa rotu on alun perin lähtöisin Saksan Pommerin alueelta, mistä sen nimi juontuu. Pomeranian tunnistetaan parhaiten sen ylellisestä, pöyheästä turkista ja näyttävästä harjamaisesta kauluksestaan, joka muistuttaa hieman leijonan harjaa. Rodulla on pienestä koostaan huolimatta suuri persoonallisuus: pomeraniania kuvataan usein rohkeaksi, itsevarmaksi ja energiseksi. Se on erittäin älykäs ja valpas, minkä ansiosta siitä saa hyvän vahtikoiran – se ilmoittaa herkästi oudoista äänistä ja tapahtumista.
Pomeranianin koko vaihtelee yleensä 1,5–3,5 kilon välillä, ja säkäkorkeus on vain noin 18–22 cm. Tämä tekee siitä ihanteellisen koiran kotikoiraksi myös pieniin asuntoihin. Rodun turkki vaatii kuitenkin säännöllistä hoitoa, erityisesti harjausta muutaman kerran viikossa välttääkseen takkujen muodostumisen. Turkki koostuu pehmeästä pohjavillasta ja pidemmästä päällyskarvasta, mikä antaa sille pörröisen olemuksen ja suojaa säältä.
Pomeranianit ovat hyvin seuraorientoituneita ja viihtyvät parhaiten perheensä läheisyydessä. Ne eivät pidä yksin olosta ja voivat kärsiä eroahdistuksesta, jos joutuvat olemaan pitkiä aikoja yksinään. Pomeranian on yleensä ystävällinen ihmisiä kohtaan, mutta voi olla hieman varautunut vieraita kohtaan ja usein haukkuu paljon. Tämä ominaisuus tekee siitä tehokkaan vahtikoiran, mutta joskus liiallista haukkumista pitää ohjata.
Pomeranianin koulutus voi vaatia kärsivällisyyttä, sillä rodulla on taipumusta itsepäisyyteen. Positiivinen vahvistaminen ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä keinoja koulutuksessa. Rodun älykkyys tekee siitä myös monipuolisen harrastuskoiran – pomeranianit voivat menestyä esimerkiksi agilityssä sekä temppujen opettelussa. Elinikä on tyypillisesti 12–16 vuotta, mikä on tavanomaista pienille roduille.
Pomeranian soveltuu hyvin sekä yksittäisille ihmisille että perheille. Se on leikkisä, aktiivinen ja nauttii yhteisestä tekemisestä, mutta ei ole herkkä hajoamaan lasten rajummista leikeistä, joten alle kouluikäisten lasten seura vaatii aina valvontaa. Terveysongelmia voi joskus esiintyä, kuten hampaisiin, sydämeen ja polvilumpioihin liittyviä vaivoja, joten vastuullinen kasvattaja on tärkeää valita.
Ulkonäkö
Pomeranian, eli kääpiöpystykorva, on pienikokoinen ja ulkonäöltään erittäin viehättävä seurakoira, joka hurmaa monet iloisella ja eloisan uteliaalla olemuksellaan. Pomeranian edustaa selkeästi pystykorvien ryhmän piirteitä: sillä on pyöreänmallinen, tiivis runko sekä selkeä linjakkuus, joka antaa elegantin vaikutelman, vaikka koko onkin hyvin pieni. Täyskasvuinen pomeranian painaa yleensä 2–3,5 kiloa, ja säkäkorkeus on tyypillisesti 18–22 senttimetriä. Tämä tekee siitä selvästi yhden maailman pienimmistä koiraroduista.
Pomeranianin tunnusmerkki on runsas ja tuuhea karvapeite. Karva koostuu kahdesta kerroksesta: pehmeä ja tiivis pohjavilla sekä pidempi, suorempi peitinkarva, joka muodostaa erityisesti niskan ja rinnan alueelle näyttävänä "kauluksena" tunnetun harjan. Hännän karva on niin tuuhea, että häntä kaartuu kauniisti selän päälle kuin pörröinen latin. Lisäksi karva on runsaimmillaan rinnassa, reiden takaosissa sekä housukarvoissa.
Värivalikoima pomeranianilla on hyvin laaja: yleisimpiä ovat oranssi, musta, kermanvärinen, sudenharmaa, suklaanruskea, valkoinen sekä erilaiset soopelisävyt. Joillakin yksilöillä voi esiintyä myös laikkuja tai kirjavuutta, mutta näyttelyissä arvostetaan tasavärisiä yksilöitä. Rodun silmät ovat tummat, keskikokoiset ja eloisat, mikä lisää ilmeikkyyttä ja leikkisyyttä kasvoihin. Korvat ovat pienet, kolmiomaiset ja hyvin ylhäällä pään päällä asettuneet.
Rodun tassut ovat pienet ja tiiviit, niin sanotut kissantassut, ja raajojen linjat ovat suorat sekä ryhdikkäät. Pomeranianin liikunta on sulavaa, ketterää ja ponnekasta, vaikka sen askelpituus onkin lyhyt. Kaikkiaan pomeranianin ulkonäkö on sekä elegantti että energinen, jossa yhdistyvät pörröinen viehätys, pienikokoisuus ja ryhdikäs asento.
Historia
Pomeranian, eli kääpiöpystykorva, on yksi maailman tunnetuimmista lemmikkikoiraroduista. Rodun historia ulottuu vuosisatojen taakse, aina Euroopan pohjoisosiin Pomeranian alueelle, joka sijaitsee nykyisen Saksan ja Puolan rajan tuntumassa. Alkujaan kääpiöpystykorva oli huomattavasti suurempi, mutta vuosisatojen saatossa sitä jalostettiin pienemmäksi seurakoiraksi.
Ensimmäiset tunnetut maininnat Pomeranianista ovat 1700-luvun lopulta, jolloin rodun pienempi versio herätti kiinnostusta erityisesti Englannin kuninkaallisten, kuten kuningatar Victorian hovissa. Kuningatar Victoria itse omisti useita Pomeranian-koiria ja hänen vaikutuksensa oli huomattava rodun yleistymiselle. Victorialla oli tapana matkustaa Euroopan mantereella mukanaan pieni, pörröinen Pomeranian, ja hänen suosionsa ansiosta nämä koirat tulivat hyvin tunnetuiksi koko Britanniassa. Jalostus keskittyi erityisesti pienen koon ja muhkean turkin aikaansaamiseen.
Rodun alkuperä tunnetaan myös suurempana pystykorvana, jolla oli tärkeä työkoiratehtävä erityisesti lammaskoirana ja vahtikoirana maaseudulla. Vähitellen, kun Pomeraniania ryhdyttiin jalostamaan seurakoiraksiksi, alkoi sen koko pienentyä merkittävästi. Nykyisin Pomeranianit painavat yleensä 1,5–3,5 kiloa, mutta niiden esi-isiä oli huomattavasti suurempia.
Rodun suosio kasvoi nopeasti 1800-luvulla, ja viime vuosisadan aikana se on vakiintunut yhdeksi suosituimmista lemmikkikoiraroduista niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Suomessa Pomeranian kuuluu Suomen Kennelliiton rekisteröimiin rotuihin ja se on erityisen pidetty sen iloisen, eloisan ja älykkään luonteen vuoksi.
Jalostuksen myötä Pomeranianista on tullut hyvin monipuolinen seura- ja harrastuskoira, jolle leimallista on eloisa olemus, näyttävä turkki ja vahva persoonallisuus. Vaikka kyseessä on pieni rotu, Pomeranianilla on suuri luonne ja se on edelleen yksi maailman rakastetuimmista koiraroduista.